Teksti ja kuvat: Kalervo Tolppanen

Rautu on kaunis ja maukas lohikala ja se elää pääosin tunturijärvissä, jotka sijaitsevat mahtavan upeissa maisemissa. Silmiä hivelevän ympäristön lisäksi kevään rauturetkellä saa nauttia – tai kärsiä – sään nopeista vaihteluista jopa saman päivän aikana.

Olin kalastellut Lapissa nuoresta miehestä pitäen, mutta talvinen pilkkiminen oli erinäisistä syistä jäänyt tauolle joksikin aikaa. Viimein kaikki osui kohdilleen ja kaverini Timon kanssa suuntasimme keväällä 2010 Skoganvarreen rautua pilkkimään. Matka oli järjestömme eli Suomen Vapaa-ajankalastajien järjestämä, joten minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin maksaa matka.

Siitä alkoivat vuosittaiset retket, jotka ovat jatkuneet tähän päivään saakka korona-aikaa lukuun ottamatta. Keskityn tässä artikkelissa käsittelemään raudun pilkintää maantien varsilla olevilla järvillä, joille pääsee hiihtäen, kävellen ja lumikengillä. Päivällä kalastamme ja illalla majapaikassa saunan tai suihkun jälkeen yöt nukumme mukavasti vällyjen välissä.

Monilla voi olla käsitys, että saadakseen hyvät saaliit pitää ajaa moottorikelkalla kymmeniä kilometriä tunturiin tai hiihtää pulkkaa vetäen viikoksi palelemaan teltassa. Mielestäni suuret saaliit eivät saisi kuitenkaan olla pääasia, vaan mukava reissu upeista maisemista ja herkullisista kalaruuista nauttien sekä kaverien kalajuttuja kuunnellen.

Lakselvan alue

Skoganvarren lomakylä on suomalaisten kalaihmisten suosiossa, koska sen omistajat ovat olleet suomalaisia. Se sijaitsee hyvällä paikalla Karigasniemen ja Lakselvan välisen tien varrella. Norjassa järvillä on jopa kolme nimeä, eli versiot niin norjaksi, suomeksi kuin saameksikin. Valitsin saamenkieliset nimet kartasta, koska ne löytyivät joka järvelle. Hyviä karttoja löytyy osoitteista kart.finn.no ja norgeskart.no.

Lomakylän vieressä on heti Ovrevann/Bajitjavri, jossa on hyvä harjuskanta. Myös hyväkokoista ahventa löytyi. Rautua on vähän ja harjuksen sekaan voi iskeä myös hauki. Me teimme sen virheen, että alussa ongimme harjusta liian syvältä. Kalaa alkoi tulla matalan karin päältä ja lähtevän joen suun ympäriltä. Välillä oli jään alla vettä alle puoli metriä.

Ensimmäisellä reissulla joku neuvoi meille Borsejavrin. Autolla pääsi aika lähelle, ja kun kävelimme lumettomalla nummella, niin järvi näkyi tumman mustana. Mietimme, uskaltaako tuonne mennä ja varovaisesti kävelimme muutaman metrin rannasta jäälle, jonka pinta oli piikikkään näköinen. Annas olla, nippa nappa pora ylsi jään läpi. Joku rautu eksyi pilkkiimme, jopa mukavan kokoinen. Kävimme myös sen vierellä olevilla pikkulampiloilla saaden jokusen raudun.

Suosittu pilkkijärvi on Gakkajavri, joka on säännöstelty voimalan takia. Ei ihme, että kalakaverini Timo sanoi järven olevan vinossa. Pieniä rautuja saimme kovan yrittämisen jälkeen.

Olimme melko tyytyväisiä retkeemme: minä sain 650 gramman raudun ja Timo puolen kilon taimenen. Lisäksi jonkun verran rautuja, enimmäkseen pieniä. Järjestön kalamatka kestää yleensä maanantaista perjantaihin, joten vain kolme kokonaista päivää jää kalastukseen.

Uusinta seuraavana vuonna

Siispä seuraavana vuonna varasimme majoituksen viikoksi ja mukanani oli Jussi. Pilkimme samoilla järvillä kuin edellisvuonna, mutta saimme vinkin, että ns. Sikalajärvellä on hyvin rautua. Sen oikea nimi on Goarahatjavri ja se sijaitsee Lakselvistä Altaan päin aivan tien vieressä. Siellä oli suomalaisia pilkkijöitä, joten oli helppo löytää iso karikko, jonka ympärillä oli parhaat paikat.

Raudut olivat keskimäärin hyvänkokoisia, ja suurimmat olivat kilon pinnassa, mutta valitettavasti vain kokeneemmilla pilkkijöillä. Itse karkuutin kunnon kalan, kun en selvittänyt sotkeentunutta tapsia. Sitten iski iso ja vei pilkin tapseineen. Sitä ennen oli tullut vain pienehköä kalaa ja arvelin, että tapsi joka tapauksessa kestää.

Seuraavana vuonna laajensimme reviiriä lähes sadan kilometrin päähän Suolojavrille. Se sijaitsee Kunesin lähellä E6:n varrella. Järvelle oli matkaa majapaikasta autolla parkkipaikalle noin sata kilometriä ja siitä jalkaisin hankikannolla tai lumikengillä/suksilla perille noin puolitoista. Sieltä saimme parhaat saaliit hyvänkokoista rautua.

Kävimme kalassa myös Karigasniemen ja Skoganvarren välillä olevalla Idjajavrella, josta saimme komeita ahvenia, harjuksia ja muutaman komean siian.

Sör-Varangerin alue

Olen käynyt tällä alueella vuodesta 2015 alkaen eri henkilöiden kanssa. Ensin asuimme Neiden Fjällstuassa, ja sitten löysin Pykeijasta Elsa Halvorsenin yrityksen Johannan talon, jossa asuimme vuosina 2016 ja 2017.

Vuoden 2017 kesällä olin kaverini kanssa Olgan talon alakerrassa ja ihastuin paikkaan. Niinpä 2018 asuimme talon yläkerrassa viiden miehen voimin. Vuonna 2019 meillä oli koko talo käytössä kahdeksan hengen voimin. Nämä olivat kaikilla mukavuuksilla varustettuja omakotitaloja. Yrittäjänä toimi Elsa Halvorsen, jota Pykeijan Elsaksi kutsutaan.

Sitten tuli korona ja jäi pari vuotta väliin. Vuonna 2022 ja 2023 asuimme omakotitalossa nimeltään Dagrunhuset, jossa oli kaikki mukavuudet omaa saunaa lukuun ottamatta. Elsa oli jäänyt eläkkeelle ja hänen poikansa Pål jatkaa toimintaa. Reissun aikana olemme kylpeneet Jäämeren saunassa, joka on kuuluisa ulkomaita myöten.

Koko Pykeija olisi oman tarinansa arvoinen ja se saanut nimen Pikku-Suomi. Siellä on muitakin majoitusyrittäjiä, jotka järjestävät kalamatkoja merelle. Sellaisen olemme mekin tehneet ja herkutelleet jättiläisravuilla. Kalastaa aloimme E6-tien varrella olevissa järvissä, joita olemme kolunneet viimeiseen reissuun saakka. Seuraavassa esittelen järvet, joissa olemme kalastaneet.

Ganddajavri

Ganddajavri sijaitsee ihan E6-valtatien länsipuolella lähellä Pykeijan risteystä. Parkkipaikalta on parisataa metriä loivaa alamäkeä järvelle. Kun lumi on vähissä tai on hankikanto, perille pääsee helposti kävelemällä. Ensin saimme pääasiassa pientä rautua, mutta sitten alkoi tulla oikein kunnon kokoisia kaloja.

Me kaikki saimme kokea yli kiloisen raudun saamisen elämyksen. Alpon kala oli suurin ja painoi vähän yli kaksi kiloa. Itse sain kaksi noin puolentoista kilon kalaa. Näitä vonkaleita tuli vain yhtenä vuonna, sillä kala on tässä paikassa pääasiassa pientä ja laihaa sekä väritöntä. Keskikokoiset ovat vähissä.

Kalat olemme saaneet enimmäkseen syvältä ja jopa 30 metrin tuntumassa on viehettä uitettu. Koko järveä emme ole tutkineet. Jäätä on ollut puolesta metristä metriin eri keväinä. Jää voi olla lumeton tai sitten on lunta ja vettä saappaanvarren mitta.

Fallejavri

Fallejavri on lähes viisi kilometriä pitkä ja vain satoja metriä leveä. Siitäkin löytyy parikymmentä metriä syvyyttä. Järvi on lohijoen latvajärvi ja monenlaista huhua sen kalastuksesta oli liikkeellä. Otin selvää Norjan viranomaisilta asiasta, sillä kyseisellä järvellä olemme kalastaneet eniten.

Järvellä saa pilkkiä toukokuun viidenteen päivään asti, mutta 200 metrin osuudella joen niska-alueella on pilkkiminen kielletty. Sille on melko helppo päästä, koska se on koko ajan E6-tien vieressä lännen puolella. Järvessä on hyväkokoista rautua ja taimenta. Rautu on kaunista ja kooltaan pikkukalasta aina noin puolikiloisiin asti.

Olemme menneet järvelle parkkipaikalta ensin oikealla puolella olevan järven yli ja sitten kannaksen yli. Matka on helppo, sillä usein on moottorikelkan jälki seurattavana. Jos sitä ei ole ja hankikanto puuttuu, niin matkantekoon tarvitsee sukset tai lumikengät. Pohjoispään parkkipaikalta alkaa vanhan tien pohja, joka seuraa järven rantaa. Kapeikon kohdalta on helpoin laskeutua järvelle.

Konradjavri

Konradjavri-järvelle on parkkipaikalta lievää ylämäkeä noin yhden kilometrin matka. Yleensä sinne on mennyt moottorikelkan jälki ja perille on päässyt jopa kävellen. Rautu ja taimen ovat pilkkijän saaliina ja niiden koko vaihtelee pienestä puolikiloisiin.

Olen käynyt siellä pari kertaa myös kesällä. Se on suosittu suomalaisten pilkkijöiden keskuudessa. Konradjavrilta on lyhyt matka usealle muulle järvelle, joihin olemme tehneet lyhyitä visiittejä ja saaneet joitakin kaloja.

Loddejavri

Loddejavri sijaitsee lähes 200 metrin korkeudella meren pinnasta. Se on säännöstelty vesivoimalajärvi, joten sinne menee maastoautolla ajettava tie kesäaikaan. Matkaa tulee lähes kolme kilometriä ja nousu kestää ainakin ikäihmiselle yli tunnin.

Jonkun matkaa tie on louhittu kallion kylkeen ja talviaikana se on monesti lumen tukkima. Aina emme ole sinne päässeet ja osa matkasta on vaarallista, sillä heti tien vieressä on jyrkkä putous rotkoon.

Järvi on kuitenkin palkinnut rankan nousun hyvänkokoisilla rauduilla ja taimenilla. Alastulo on sitten hieman helpompaa ja näköalat ovat tosi upeat kohti merta. Tämäkin järvi on syvä ja pääasiassa olemme saaneet kalat syvältä, tosin eri vesikerroksista, jopa läheltä jään alta.

Hieman varusteista ja pilkkivälineistä

Kerrospukeutuminen on kaiken a ja o. Pilkkijät luullakseni taitavat tämän ja en laajemmin ryhdy sitä käsittelemään. On varauduttava sateen kestävään pukuun tai sitten erillisiin sadevaatteisiin. Samana päivänä voi sataa lunta, räntää tai vettä. Tuuleekin lisäksi lujaa.

Olenpa nähnyt pilkkijän T-paidassa, kun aurinko porottaa. Siispä aurinkovoide on ehdoton samoin kuin aurinkolasit. Jää voi olla tosi liukas, joten liukuesteet ovat vakiovaruste.

Pilkkireppu tai rinkka

Olen käyttänyt pilkkireppua ja rinkkaa varusteiden kuljetukseen. Pilkkireppu antaa vapaamman liikkuvuuden, mutta siihen ei mahdu varusteita yhtä hyvin. Rinkkaan taas mahtuu jopa turhaakin ja sen sisällä minulla on pieni istuttava pilkkipönttö, jonka otan ulos kalastuspaikalla. Rinkkaan mahtuu varavaatteet ja matkalla kalapaikalle voi olla vähemmän vaatetta päällä, ettei tule hiki.

Vavat

Tavallinen isokelainen vapa soveltuu rautupilkintään. Käytän myös kevyttä ja lyhyttä vapaa, johon laitan pienen avokelan. Se on kätevä, jos ongitaan syvältä ja sieltä eri syvyyksistä. Pakkasella se ei sovellu jäätymisen vuoksi. Tällöin voi käyttää tilalla ns. isfiskekelaa, jota nykyisin kovasti markkinoidaan pilkintään.

Myös haarukkavapa soveltuu puuhaan ja siitä saa helposti tehtyä ootto-ongen. Jos kala on välivedessä, niin silloin haarukkavapa on erinomainen. Sen avulla osaa laskea vieheen oikeaan syvyyteen. Vavan pitää olla kuitenkin niin pitkä, ettei kala vedä sitä reiästä alas tai sitten on tehtävä estoviritys. Näin on minulle käynyt, mutta olen saanut sen toisella vieheellä takaisin.

Siimat

Itse käytän nailonsiimaa paksuudeltaan 0,20-0,30 mm. Virvelikelassa minulla voi olla myös 0,10-0,12 kuitusiima. Sen lujuus on suuri, mutta se voi katketa terävään avannon reunaan. Kokemusta on.

Kaikuluotain

Kaikuluotaimesta on paljon apua, jos viitsii sitä kanniskella tai vetää pulkassa. Ongimme usein syvältä, jopa yli 20 metristä. Monesti rautu on välivedessä, joten kaiulla sen helposti havaitsee. Tällöin on myös jännittävää testata, mihin se ottaa.

Kaira

Kairan on hyvä olla pitkä tai mukana pitää olla jatkopala, sillä jäätä saattaa olla metri tai ylikin. Meillä on ollut 4-, 5- ja 6-tuumaisia mukana. Yleensä kalat ovat mahtuneet 4 tuuman reiästä paria tapausta lukuun ottamatta.

Akkuporakonekaira helpottaa paksun jään puhkaisemista ja sellaiseen olemme viime vuosina päätyneet. Se vaatii varovaisuutta ja ehdottomasti tukivarren. Olen päätynyt 6A-akkuun, joka riittää minun päivittäisten reikieni poraamisiin.

Pulkka

Itse pyrin kantamaan tavarani repussa tai rinkassa, mutta joillakin on ollut mukana pulkka, joka on varustettu kaikilla varusteilla. Pulkan tulee olla korkealaitainen ja niin leveä, ettei se helposti kaadu.

Sukset ja lumikengät

Joskus minulla ollut mukana sekä sukset että lumikengät, mutta suksien käyttö on jäänyt vähäiseksi. Olen kuitenkin molempia käyttänyt ja lumikengät pidän aina mukanani. Liukulumikengät ovat viimeisintä huutoa ja muutamalla kaverillani sellaiset ovat hankittuna.

Pilkit

Pääasiallisesti käytän ns. rautulätkiä, mutta myös muita vieheitä olen kokeillut. Jotkut käyttävät Kuusamon professoria tai uskovat isoon Valio-pilkkiin kuten tunnettu kalamies Ierikka Kokkarinen.

Morrit, koukut ja perhot

Näitä löytyy vaikka minkälaisia. Hyväksi olemme havainneet Markku Aution morrit, joista etenkin punainen ja oranssi väri tuntuvat houkuttelevan rautuja. Väliin tuntuu, että vähemmillä vieheillä ehtii saamaan enemmän saalista. Toisaalta kokeilu on yksi kalastuksen viehätyksistä, ja morreissa vain mielikuvitus on rajana. Olen käyttänyt myös perhoja ja liitsejä. Myös tasareita ja pystypilkkejä kannattaa kokeilla. Viime keväänä sain esimerkiksi värikoukulla varustetulla pystypilkillä kaloja.

Laatikosta, joka sisältää kaikki reissussa mukanani olevat vieheet, jätän kämpille ja vain muutaman vieheen otan mukaani jäälle päiväaskissani. Illalla vaihdan päivän kokemuksien mukaan vapojen ja päiväaskin vieheet.

Tapsit

Sidon valmiiksi tapseja, joita on tarvittaessa helppo vaihtaa. Kaupasta ostetuissa lätkissä on yleensä noin 10 cm pitkä ja paksu tapsi. Itse vaihdan sen ohuempaan 0,16-0,25 mm tapsiin. Pituus 20-40 cm. Monesti pitkään tapsiin ottaa paremmin. Tapsin paksuuden valitsen sen mukaan, millaista kalaa vesistössä on tai oletan olevan. Aloitan varmuuden vuoksi tukevammalla tapsilla.

Käytän myös liukupilkkejä, jolloin tapsin pituutta voi siirtää haluamaansa pituuteen. Kuvassa vv näkyy eripituisia tapseja erilaisin ja erivärisin viehein. Tapsin päässä minulla on lenkki ja lätkässä vastaavasti pikalukko, johon lenkki on nopea kiinnittää.

Vieheaski

Repussa minulla on mukana pieni vieheaski, johon otan mukaan muutaman ylimääräisen lätkän, morrin ja perhon. Näitä mahdollisesti kokeilen päivän mittaan, ellei valmiiksi solmimani systeemit toimi tai muuten haluan kokeilla niitä. Lisäksi askissa on leikareita, pikalukkoja yms. pikkutavaraa.

Syöteistä yms.

Kärpäsen toukka on perussyötti. Punainen ja oranssi ovat hyviä, muitakin kannattaa kokeilla. Taimenelle myös mato on hyvä syötti ja kelpaa se raudullekin. Myös katkaravun palat kelpaavat.

Raastettu Edam-juusto on hyvä houkutin, edellyttäen, että käyt samalla järvellä uudelleen. Kestää nimittäin jonkun aikaa, kun kalat kerääntyvät paikalle. Suuren raudun vuonna tiputimme juuston paloja avantoon ja niitä löytyi kalojen mahoista.

Hyvien kalapaikkojen löytäminen

Kuten muutkin kalat, raudut tykkäävät olla niemien ympärillä ja lahtien poukamissa. Ehdottomia paikkoja ovat jokien ja purojen lähtö- ja tulosuut, joissa liikkuu kaikenlaisia pieneliöitä. Hyviä paikkoja ovat matalikot rannoilla ja parhaita, jos niitä löytää keskeltä järveä. Jos järvessä on saari, niin sen ympärys kannattaa tutkia. Kapeat salmet ovat hyviä paikkoja. Myös kallioranta, jossa on heti syvää, on syytä tutkia.

Oudolla järvellä kannattaa tutustua paikallisiin karttoihin ja niissä ilmakuviin. Usein niistä löytää matalan heijastumat, koska monet rautujärvet ovat syviä ja ne näkyvät ilmakuvissa yhtenäisenä tummana alueena. Keväällä lumen vähetessä jäältä kala löytyy pelkästään lumilaikkujen alta. Kirkkaalla jäällä ja ilmalla rautu ei nouse välivedessä niin lähelle jäätä kuin paksun lumen aikaan. Yksi varma merkki on etsiä vanhoja reikiä, joita edelliset pilkkijät ovat jättäneet.

Pilkkimistyyli

On kahta täysin erilaista pilkkimistyyliä: toinen istuu pitkään samalla avannolla ja odottaa kalaa ja toinen etsii aktiivisesti kalaa. Itse suosin viimeksi mainittua, koska samalla tulee tehtyä päivän liikuntasuoritus. Tilastojeni mukaan useimmiten kalan etsijät saavat paremmat saaliit. Lisäksi oppii paremmin tuntemaan vesistöä.

Jos löytää kalaparven, pitää sitä yrittää pitää paikallaan pyytämällä pilkkikavereita lähelle. Täytyy löytää oikea syvyys, missä kalat nappaavat, jottei parvi hajaannu. Välillä voi tiputella toukkia avantoon pitämään kalat paikalla. Tällöin on hyvä, jos jollain on kaiku mukana. Joskus on tärkeää valita oikea väline.

Kerran onkiessamme eräällä matalikolla kalat hävisivät päivän kirkastuessa. Ryhdyin etsimään ja löysin matalikon reunasta lähes 20 metristä rautuja. Käytin melko suoraa liukupilkkiä, joka painui nopeasti pohjaan. Ehdin saada useita rautuja sillä verrattuna tavallisilla lätkillä onkijoihin.

Välimuotona käytän tyyliä, että poraan tietylle alueelle runsaasti reikiä ja kierrän niitä muutamaan otteeseen. Kun käyttää lätkää morrin tai perhon kanssa, niin täytyy löytää sellainen uittamistyyli, ettei morri takerru pääsiimaan tai lätkään. Parhaiten tämän näkee katsomalla avantoon. Tämä on myös hyvä tapa kalastaa, sillä näkee kalan käyttäytymisen vieheen ympärillä. Tällöin on hyvä olla mukana kevyt makuualusta.

Kirjallisuutta raudun kalastuksesta

Raudusta ja raudun kalastuksesta ei ole suomen kielellä kirjoitettu kirjaa. Nyt kirjailija Monni Himari on tarttunut aiheeseen ja hänen tarkoituksensa on kertoa pohjoisen pioneerikalan tarina, ottaa kantaa lajin suojeluun sekä tuoda ilmastonmuutoksen haasteet pohjoisilla vesillä.

Kirjan nimi on Rautuaika – pohjoisen pioneerikalan kertomaton tarina. Hän on haastatellut eri asiantuntijoita ja kalastaa itse rautua, sillä hän asuu Lakselvissa Norjassa. Teos on kertova tietokirja, eli tarinallistettu tietokirja kuvitettuna.

Välineet kasaan ja kokeilemaan

Ruotsin kielellä on ainakin yksi kirja hyllyssäni. Sen nimi on Olle W Nilsson: Röding, julkaistu 1988. Lueskelin sitä ja useita lehtiartikkeleita ruotsin ja suomen kielellä. Tulin siihen tulokseen, että rautua saa pilkillä matalasta, syvästä ja välivedestä. Syöntiä on aikaisin aamulla, aamupäivällä, iltapäivällä ja hieman illallakin. Vieheen värikin voi olla melkein mikä tahansa. Siispä kerää välineet kasaan ja mene ensi talvena itse kokeilemaan.

Myös netistä löytyy hyviä vinkkejä norjan ja ruotsin kielellä, kuten esimerkiksi Asgeir Alvestadin julkaisu Isfiske etter røye, tips og triks.

Luvat sisävesikalastukseen Finnmarkissa

115 NOK/vrk tai 950 NOK/vuosi aikuiselle ja 16–20-vuotiaat saavat kalastaa ilmaiseksi, mutta heidän tulee rekisteröityä.

Kalastusvälineiden tulee olla kuivia tai ne täytyy desinfioida. Todistusta ei enää tarvita.

Ulkomaalaisilta on pilkkiminen kielletty 15.3-15.6 välisenä aikana ilman majoitusta, mutta sitä on lievennetty siten, että lupaa ostaessa ruksaa kohdan, että kävelee tai käyttää suksia. Poikkeusluvan saaneet lomakylät näkyvät listassa FEFOn sivuilla https://www.fefo.no/fiske/innlandsfiske/

Luvat ostetaan sivulta https//www.natureit.no ja ne pitää aktivoida ja raportoida.

Tiekamerat löytyvät osoitteesta: https://www.windy.com/fi/-Webkamerat/Norja/Troms-og-Finnmark

Säätietoja löytyy osoitteesta www.yr.no

Lisätietoa majoitusyrittäjästä www.varangerbrygge.no