Suursiikaa tunturista

Odotus on palkittu. Emilia Laitisen mormuskaan napannut komea siika sai pyytäjän hyvälle mielelle.

Siian pilkintä on suosittua keväisillä hangilla. Harva kuitenkaan lähtee kauas tunturiin pelkästään siikaa pilkkimään. Mutta kun kyseessä on suursiika, kannattaa tätäkin vaihtoehtoa harkita.

Suursiikaa on harvassa paikassa. Osassa pyynti on sen verran tehokasta, että siika ei ehdi kasvaa isoksi. Jossakin taas niin vähäistä, että siika ravinnon niukkuuden takia kääpiöityy.

Käsivarren tuntureilta lähtevissä latvajoissa Lätäsenossa, Poroenossa ja Rommaenossa on suvantoja, joissa elelee todellisia suursiikoja. Sieltä löytyy paikkoja, joissa isot siiat eivät ole sattumakaloja, vaan suvannon vakituisia asukkaita. Niiden pilkintä on haastavaa kokeneemmallekin pilkkijälle.

Pelkästään isoon siikaan keskittynyt pilkkijä joutuu varautumaan siihen, että päivän saalis on yhdestä viiteen kalaan, tai ei yhtään. Se vaatii kärsivällisyyttä ja sellaista asennetta, että yhtä kunnon tärppiä kannattaa odottaa. Ison siian pilkinnässä kannattaa noudattaa lohesta tuttua lohdutusta: Sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan.

Suursiika on erittäin valikoiva

Iso siika osaa olla erittäin valikoiva vieheen suhteen. Pelkkä mormuska on osoittautunut tehokkaimmaksi välineeksi. Värillä on todella väliä, ja kun oikea väri löytyy, siitä kannattaa hankkia useita versioita erikokoisena. Hyviä värejä ovat olleet erisävyiset violetit.

Kun tapahtumat ovat harvassa, on värien testaaminen hyvin epävarmaa ja vie runsaasti aikaa. Silloin kun on useampi pilkkijä, testaus onnistuu paremmin. Usein kuitenkin käy niin, että jos joku saa kalan, silloin kaikilla on samanvärinen mormuska siiman päässä ja testi päättyi siihen.

Värillä on väliä. Kokeileminen kannattaa ja morreissa värivaihtoehtoja riittää.

Siimassa kompromisseja

Hyvä yleiskoko suursiialle on kuuden millin mormuska numeron 12 koukulla. Hyväksi malliksi on osoittautunut myös Markku Aution valmistama Wolframi Micro-Mutu 0,8-grammaisena. Kovin pienien mormuskojen käyttökelpoisuutta vähentää se, että iso siika ei tahdo pysyä niissä kiinni. Varsinkin pienikitaiset koukut kannattaa jättää kotiin.

Siiman paksuuden suhteen joutuu miettimään kompromisseja. Esimerkiksi 2-3 kilon siikaa alta kahden metrin vedestä pilkkiessä siiman täytyy olla riittävän vahvaa. Tämä aiheuttaa myös sen, että lenkkimorrit ovat käytännöllisempiä kuin reikämorrit. Itse olen käyttänyt ohuimpana 0,14 millin siimaa ja hieman isommissa mormuskoissa 0,16-millistä.

Vavassa tulee olla joustava kärki ja kela, jossa on jarru. Hyvän jarrullisen pilkkivavan kehittelyssä on kuitenkin vielä tekemistä, sillä usein niiden jarrut jäätyvät tai ovat muuten epäluotettavia. Onkin syytä varmistaa tasaisin väliajoin, että siima pääsee juoksemaan puolalta.

Markku Aution valmistama Wolframi Micro-Mutu 0,8 grammaa siialle kelpaavassa värissä.

Elinalueena matalat suvannot

Suursiian elinaluetta ovat matalat suvannot. Veden löytäminen niistä on tosin joskus vaikeaa. Varateriä kairaan pitää olla mukana useita. Ilmakuvista saa jonkinlaisen käsityksen, mistä vettä löytyy. Yleensä näissä suvannoissa on kuitenkin hiekkapohja, joka muuttuu joka vuosi hieman.

Sopiva syvyys on 1-2,5 metriä, joskus jopa alle metrin. Reikiä kannattaa tehdä heti useita ja antaa suvannon sitten rauhoittua, eikä porata reikiä enää ollenkaan. Kairan pitää olla vähintään kuusituumainen.

Siika voi ottaa pohjasta, jään alta tai siltä väliltä. Pilkintä aloitetaan pohjasta ja mormuskaa nostetaan hitaasti ylöspäin hieman väristäen. Mormuska kannattaa nostaa ihan jään reunaan ja värisyttää siinä jonkun aikaa. Sitten sitä aletaan laskea hitaasta alaspäin värisyttäen. Joskus siika ottaa paremmin nimenomaan alaspäin menevään vieheeseen. Varsinkin myöhään keväällä siiat ovat aivan jään reunassa.

Näköpilkintä antaa uskoa

Näköpilkintä kertoo paljon siian käyttäytymisestä. Lapin kirkkaissa vesissä näkee näillä syvyyksillä pohjaan asti. Tämä antaa monesti uskoa pilkintään, sillä usein siikoja näkyy, vaikka ne eivät osoittaisi mitään mielenkiintoa vieheeseen. Silloin joko viehe tai aika on väärä. Sen taitaa tietää varmaksi vain siika itse.

Syöttinä toimii kärpäsentoukka. Erivärisiä toukkia kannattaa testata. Punainen on toiminut monesti parhaiten. Surviaiset ovat myös tehokkaita, mutta tunturissa pitemmillä reissuilla hankalia. Keinotoukillakin on siikoja tullut, mutta luonnonsyötti on parempi.

Maaliskuun alkupuoli on ollut suursiian pilkintään tuottoisinta aikaa. Päivän pituus on tuolloin noin kymmenen tuntia, joten jäällä viihtyy helposti koko valoisan ajan. Tämä voi olla yksi syy, miksi tuolloin on tullut eniten onnistumisia.

Ilma voi kuitenkin olla tuohon aikaan tunturissa todella kehno. Tämä on otettava huomioon niin varusteissa kuin reittisuunnitelmissa. Loppukevään komeilla säillä toki on mukavampi odotella sitä päivän kenties ainoata tärppiä.

Näköpilkintää tuiskussa, jollainen voi alkukeväästä yllättää tunturissa nopeastikin.

Kaikki kalastuksen elementit

Ison siian pilkinnässä on mukana kaikki kalastuksen elementit, joita siihen on sisään kirjoitettu: Odotus, jännitys, pettymys ja onnistuminen.

Ennen kaikkea kuitenkin tapahtumien harvuudesta johtuva kiireettömyyden tunne, joka on kuitenkin yksi niistä tärkeistä tunteista, joita ihmiset kalavesiltä hakevat.

Tunturit antavat loistavan kehyksen, ja kun puhelimet eivät toimi, mielen rauhoittumiselle on kaikki edellytykset olemassa. Siksi vavasta ei kannata puristaa liian tiukasti, kalaa tulee, jos on tullakseen.

Palvelut ja luvat

Hiihtäen liikkuva voi tunturissa majoittua autiotuvissa. Metsähallituksen autiotuvista löytyy lisätietoa osoitteesta www.luontoon.fi/kasivarsi/palvelut.

Kulkeminen tunturiin onnistuu joko hiihtämällä tai moottorikelkalla opaspalveluja käyttäen. Ilman ajolupaa tunturissa ei saa kelkkailla.

Pilkkiminen jokivesissä vaatii luvan. Metsähallituksen Enontekiön erämaaluvan no 1551 voi ostaa verkkokaupasta osoitteesta www.eraluvat.fi/kalastus/kalastusmaksut-ja-luvat/vapalupa/alueet/enontekion-eramaa.html.

Kilpisjärvellä toimii monia ohjelmapalveluyrityksiä, jotka tarjoavat joko pelkkiä kuljetuksia tai sekä kuljetuksia että opaspalveluita. Näistä löytyy tietoa www.kilpisjarvi.org/fi/palvelut/
Boksiin tms.

Kuva: Aki Huhtanen

Katso myös Aki Huhtasen Grayling Land -vedenalainen video tunturijoen suvannon suursiioista lehden kotisivuilta www.vapaa-ajankalastajalehti.fi!

Teksti ja kuvat: Ari Savikko