Silakan litkaamisesta on tullut Kristiinankaupungissa hyvin suosittua. Moni kaupunkilainen suuntaa kesäiltaisin läheiselle satamalaiturille silakoita narraamaan. Laiturialueesta on tullut kohtauspaikka, jossa kalastetaan, viihdytään ja tavataan tuttuja. Paikallisten silakanlitkaajien erikoisuutena on heidän käyttämänsä välineistö, joka monilla on pitkälle kehitettyä.

Olin kuullut, että Kristiinankaupungissa on välinekehitys viety silakan litkauksessa aivan uudelle tasolle. Paikalliset kalamiehet ja -naiset olivat ottaneet käyttöön kohot, vilkkuvalot ja monenlaiset muut houkuttimet. Perinteiseen silakkalitkaan verrattuna saa näillä viritetyillä vehkeillä kuuleman mukaan selvästi enemmän kalaa.

Päätin ottaa asiasta kunnolla selvää. Sovin tapaamisen lajin osaajien, Helena Vattulan ja Taisto Kiviniemen kanssa, jotka kumpikin kuuluvat paikalliseen kalakerho Salariin. Saavuin sovittuun aikaan Kristiinankaupungin satamalaiturille. Samalla kellonlyömällä paikalle saapuivat myös Helena ja Taisto. Nyt oli aika selvittää silakan litkauksen uusimmat konstit.

Silakkalitka Kristiinankaupungin malliin

Tervehdykset ja kuulumiset vaihdettuamme kaivoi Taisto pakettiautostaan kalastusvälineitä esille. Helena suuntasi jo suoraan rantaan silakoita narraamaan.

”Tässä on tällainen kaupallinen versio, näilläkin kyllä tulee silakkaa. Mutta tällaisella tulee paljon paremmin”, kertoo Taisto ja näyttää omaa, virveliin jo valmiiksi kiinnitettyä silakkalitkaansa.

Ylimpänä Taiston litkassa näkyy lippauistimesta irrotettu lippa, sen alapuolella on koho ja vasta kohon alla perinteisiä, silakkalitkan kiiltäviä koukkuja. Koukkujen alapuolelta löytyy vielä vilkkuvalo ja alimmaisena on kaksi isoa lusikkauistinta painona.

”Koho on tässä siksi, ettei koukut mene liian nopeasti alas. Tuossa rannassa on paikoin jopa yli kuusi metriä vettä, joten tämä ehtii kalastaa isomman alueen, kun se ei mene kuin kivi pohjaan. Painoa saa siiman päässä olla reilusti, jotta pysyy hyvä tuntuma, eikä litka lähde leijailemaan sivulle.”

Kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä. Kohon tehtävä on siis hidastaa litkan vajoamista, jolloin se kalastaa myös vajotessaan. Litkan rakennetta on selvästi mietitty.

Mutta entä ne vilkkuvalot, mikä merkitys niillä on?

”Näitä valojahan saa kaikenvärisinä. Kun ne menevät veteen, ne alkavat vilkkua. Niillä on kyllä vaikutusta ja kalaa tulee paremmin. Mä laitan yleensä valon sekä litkan ylä- että alapäähän, mutta nyt kun on näin kirkas keli, niin vilkkuvaloja ei tarvita. Kaikki kirkas vilkkuu ihan yhtä hyvin”, sanoo Taisto.

Silakkaa nousee syksylläkin

Rantaan saapuu koko ajan lisää porukkaa. Osa tulee pyörällä, toiset autolla. Kaikki eivät edes kalasta, vaan osa tulee paikalle katselemaan kalastusta tai tapaamaan kavereita.

”Täällä käy myös lapsia silakkaa litkaamassa. Yleensä he tulevat isovanhempiensa mukana. Minäkin olen ottanut mukaan naapurinpoikia ja muita nuoria, kun he ovat olleet kiinnostuneita tulemaan tänne kokeilemaan”, kertoo Salarin sihteerinäkin toimiva Helena.

Myös Helena on lisännyt silakkalitkaansa monenlaisia lisähoukuttimia silakoiden pään menoksi. ”Kaikilla, jotka täällä enemmän kalastaa, on käytössä tietynlaisia lisävarusteita: koho ja vilkkuvaloja sekä koukuttomia uistimia painona. Monenlaista kiiltävää, joulukuusenkoristeitakin.”

Helena ja Taisto kertovat, että laiturilla on melkein aina joku litkaamassa. Jos kuitenkaan ketään ei näy kalassa, on se selvä merkki siitä, että silakkaa ei ole paikalla. Seuravana päivänä tilanne voi olla taas toinen ja silakkaa nousee vaikka kuinka paljon.

Silakkaa voi Kristiinankaupungissa litkata ja saada lähes koko avovesikauden ajan, jopa vähän pidempäänkin. ”Täällä on nyt saatu silakkaa pitkin kevättä jo melkein kuukauden ajan. Aina silloin tällöin on silakkaparvi tullut tähän. Myöhemmin kesällä tulee taukoa, mutta syksyllä silakkaa alkaa taas nousta. Niinkin myöhään syksyllä on litkattu, että on pitänyt heittää kivellä jäähän reikä ja kalaa on tullut”, kertovat Helena ja Taisto lähes yhteen ääneen ja välillä tosiaan täydentäen.

Litkaajia riittää

Illan edetessä alkaa silakkaa nousta kiihtyvään tahtiin. Litkaajat siirtyvät välillä hieman eri kohtaan laituria, ilmeisesti silkkaparven liikkeiden mukaan. Osalla alkaa ämpäri jo täyttyä ja he lähtevät kohti kotia tuoreet silakat mukanaan. Samalla rantaan tulee jatkuvasti lisää litkaajia tuoreen kalan toivossa.

Pois lähtiessä näen, kuinka isä ja poika pyöräilevät peräkanaa kaupunkia halkovalla sillalla. Suuntana on mitä ilmeisimmin satamalaituri, sillä kummallakin on virvelit mukanaan. Lajin harrastajia siis riittänee täällä myös tulevaisuudessa.

Silakan litkaus on maksutonta

Uuden kalastuslain myötä silakan litkaus muuttui maksuttomaksi jokamiehenoikeudeksi. Sellaiseksi se oli mielletty aikaisemminkin, mutta asiaa ei oltu kirjattu lakiin ja tulkintoja oli erilaisia.

Jokamiehenoikeudella tapahtuvassa silakan litkauksessa ei koukuissa saa olla syöttejä. Tämä selviää uuden kalastuslain perusteluista, joissa lukee seuraavasti ”… oikeus kalastaa silakkaa yhdellä vavalla siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavilla koukuilla eli niin sanotulla silakkalitkalla kalastaminen”.
www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140192

Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju