Kaloille houkuttelevia ruokapalloja veteen ja odotus voi alkaa – Mitä on mäskäys, ja mitä on mäski?

Erilaisia mäskejä eri tilanteisiin.

Mäskäys on kalojen houkuttelemista onkipaikalle ja mäski on houkutteluaine, jota mäskäämisessä käytetään. Erilaisista jauhoista ja hajusteista koostuva mäski kostutetaan niin, että siitä voi puristaa palloja, jotka heitetään veteen. Ajatuksena on, että jauhoista irtoavat hajut houkuttelevat paikalle kaloja.

Jotta kalat jäisivät onkipaikallesi, pitää mäskiin lisätä ruokaa, esimerkiksi maissinjyviä. Nyt kalat alkavat popsia maissinjyviä ja jäävät ongittaviksi pitemmäksi aikaa. Sitten vaan koukku syötteineen sekaan ja odotus alkaa!

Ruutana Ursjöniltä.

Juustonpalakin on mäskäystä

Periaatteessa mäskäyksen ei tarvitse olla tämän vaikeampaa, vaikka se usein on. Huonokin mäski tai mäskäys on parempi kuin ei mäskäystä ollenkaan. Monet ovat varmasti kuulleet juuston tiputtelusta pilkkireikään rautupilkillä. Sekin on mäskäystä. Ei kylläkään kovin tehokasta sellaista, mutta kuitenkin.

Juusto tuoksuu houkuttelevalta, mutta uppoaa nopeasti pohjaan ja eivätkä tuoksut leviä sieltä montakaan metriä, ellei reiän alla ole virtausta. Reikään tiputeltu juusto tehoaa siis kaloihin, jotka jo oleskelevat syöttisi läheisyydessä, mutta se ei houkuttele paikalle uusia kaloja kauempaa.

Hyvin sekoitettu juustojauho, joka räjähtää heti vedenpinnassa, saa sen sijaan aikaan suuren hajupilven, joka leviää helposti vedessä eri suuntiin ennen pohjaan uppoamista. Sen tuoksuteho on palaan verrattuna moninkertainen, vaikka juustomäärä olisi sama.

Tummaa vai vaaleaa?

Nykyään mäskejä on saatavana joka lähtöön, mutta yleistetään kuitenkin jonkin verran. Sekoitukset perustuvat aivan tavalliseen leipäjauhoon, paahdettuun ja jauhettuun leipään. Vaaleat jauhot sitovat paremmin, tummat huonommin. Tämä merkitsee sitä, että vaalea mäski on vähemmän paahdettua ja siitä tehdyt pallot pysyvät paremmin kasassa. Tummat jauhot ovat pidempään paahdettua leipää ja siitä tehdyt pallot pysyvät kasassa huonommin. Nämä ominaisuudet ovat hyvin tärkeitä, kun suunnittelet mäskäystäsi.

Jos kyseessä on lampi tai järvi, jossa vesi ei virtaa, kannattaa valita tummempi jauho. Kun mäskipallo osuu veden pintaan, se räjähtää ja tuloksena on suuri hajupilvi, joka leviää kauas. Jos kyseessä olisi virtaava vesi niin tämä olisi tuhoon tuomittua. Virta veisi mäskit mennessään ja onkipaikallesi ei jäisi jäljelle mitään.

Tällaisessa paikassa kannattaa valita vaalea sekoitus, jonka voi puristaa sopivan koviksi palloiksi. Pallo ei mene heti pinnassa rikki, vaan hajoaa vasta pohjassa tai parhaassa tapauksessa juuri ennen pohjaan osumista.

Mäskeistä on saatavilla monia eri värejä, vaaleasta tummaan tai jopa aivan mustaan. Syyt värin valintaan vaihtelevat. Vaalea mäski näkyy hyvin tummaa pohjaa vasten ja houkuttelee entistä enemmän. Kovasti ongituissa vesissä kalat saattavat oppia varomaan tällaisia paikkoja ja silloin käytetään mäskejä, jotka eivät näy, kuten yleensä värjättyjä tummia sekoituksia.

Tumma mäski sopii hyvin feederiongintaan.

Mäskin koostumus

Modernit mäskisekoitukset sisältävät eri jauhoja, joista suurin osa on tavallista korppujauhoa. Siihen lisätään sitten väri, maku/haju, syöttejä ja partikkeleita. Ne voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: Eläinperäisiin, jotka sisältävät seuraavat maut: krilli, kala, etana, hyönteiset, rapu ja veri ym. Makeita/synteettisiä taas ovat esimerkiksi kookos, mansikka, suklaa, hampunsiemen, pähkinä ym.

Valmiit sekoitukset sisältävät melkein aina eri partikkeleita, kuten hampunsiemeniä, leivänpaloja, pellettejä ja muita kuivia makupaloja. Niiden tarkoitus on pysäyttää kalat paikalle syömään.

Pienet siemenet leviävät suurelle alueelle ja tunkeutuvat kivien alle ja pohjamutaan. Ne tuoksuvat ja houkuttelevat, mutta eivät tee kaloja kylläisiksi. Suuri karppi voi etsiä näitä jyviä tuntikaupalla, ja jokainen minuutti tästä ajasta on onkijalle tärkeä, koska karppi voi milloin vain löytää syöttisi jyvien seasta.

Ranskanleipää kannattaa repiä turpamäskin sekaan. Palat nousevat pohjasta ja lähtevät virran mukaan. Tämä konsti voi houkutella kaloja pidemmältäkin.

Mäskin sekoittaminen

Mäskin kostutus on tärkein vaihe. Huolimattomasti kostutettu ja sekoitettu mäski voi pahimmassa tapauksessa pilata koko onkireissun, monestakin eri syystä:
– Liian kuivat pallot särkyvät ilmassa ja mäskiä lentelee sinne ja tänne.
– Huonosti suodatettu mäski sisältää taikinapalloja, joita kalat alkavat syömään syöttien sijasta.
– Liian kostea mäski voi muuttua taikinamaiseksi velliksi.

Parhaan tuloksen saat, kun käytät kostutukseen mäskipaljua tai suurta saavia. Kuiva sekoitus siivilöidään, ettei sinne jää paakkuja. Tämän jälkeen sekaan kaadetaan hieman lämmintä vettä ja sekoitetaan. Veden määrä voi vaihdella mäskistä riippuen.

Hyvä lähtökohta on kaataa vettä varovasti ja sekoittaa, kunnes mäski on sen verran kosteaa, että siitä voi juuri ja juuri puristaa pallon. Pallon pitää mennä hyvin herkästi rikki ja hajota jauhomaisesti.

Ensimmäisen kostutuksen jälkeen odotetaan suunnilleen vartti, kunnes nesteet ovat kunnolla imeytyneet mäskiin. Tämän jälkeen mäski on hieman kuivempaa, joten siihen lisätään vielä vähän vettä. Lisättävä vesimäärä on vain murto-osa ensimmäisestä kastelusta, joten vettä tulee kaataa hyvin vähän kerrallaan, kunnes mäski on taas sen verran kosteaa, että siitä voi puristaa pallon. Tämän jälkeen siivilöidään vielä kerran, jotta viimeisetkin kyhmyt ja taikinapallot saadaan pois. Vasta tässä vaiheessa mäskiin lisätään syötit.

Mäski kannattaa siivilöidä ennen kostuttamista.

Mäskin hajustaminen

Vaikka veden, johon mäski sekoitetaan, tulisi olla lämmintä, se ei ole mikään pakko. Sekoitan itse usein mäskini järvivedellä. Kuitenkin jos on mahdollisuus käyttää lämmintä vettä, suosittelen sitä. Lämpö irrottaa jauhoista eri hajuja ja makuja ja lopputulos tuoksuu melkein uunituoreelle leivälle.

Jos tarkoitus on hajustaa mäski boosterilla, se kannattaa sekoittaa veteen. Tällä konstilla saa tasaisen ja hienon tuoksun. Jos olet ajatellut käyttää maissinjyviä, käytä purkissa oleva neste mäskin kastelemiseen. Hajustejauheet sekoitetaan kuivana mäskiin ennen sen kastelemista.

Feederimäskin siivilöinti.

Syötit paikan ja lajin mukaan

Kun kalapaikka alkaa olla selvillä sekä laji tai lajit, joita on tarkoitus pyytää, täytyy miettiä syöttejä. Helpointa olisi kaataa syötit (ruoka)mäskiin ja olla siihen tyytyväinen. Se ei kuitenkaan aina ole paras metodi. Jos ongin maissilla, pyrin pistämään maissinjyvät mäskiin. Jyvät ovat pieniä, eivätkä juuri vaikuta mäskipallon kestävyyteen.

Jos kalastan karppia boilieilla, tämä ei ole mahdollista, sillä 15-20 millin boiliet ovat niin isoja, että mäskipallot eivät kestä pitempiä heittoja särkymättä. Tässä tapauksessa heitän ensin mäskipallot, ja boiliet sitten perään. Joskus en pistä mäskiin ruokaa ollenkaan.

Ero. Mikä jyvistä näkyy parhaiten.

Ruutanalle lisää ruokaa

Ruutanaa onkiessa aloitan parilla pienellä pallolla ja heittelen sitten mäskin päälle hieman maissinjyviä ja matoja. Kun ruutanat tulevat paikalle, on helppoa lisätä ruokaa heittelemällä sitä lisää. Tätä kutsutaan loose-feedaukseksi.

Jos ongin swimfeederillä särkiä ja saan kalat paikalle, ei mäskiä tarvita juuri ollenkaan. Täytän feederiin niin paljon maissia kuin mahdollista ja juuri sen verran mäskiä, että sekoitus kestää heiton. Haluan tässä tapauksessa kalojen jäävän mäskipaikalle ja siihen tarkoitukseen toimii vain ruoka.

Suuremmat mäskäykset maissilla voivat olla tehokkaita. Pari purkkia maissia on aika tavallinen määrä, kun olen suutariongella. Jos suutarit löytävät paikalle, on suuri mahdollisuus, että ne pysyvät siinä useamman tunnin. Jos valitsen maissin syötiksi, värjään sen. Tavallinen keltainen jyvä tuhansien muiden joukossa on vaikea löytää. Jos syöttinä on punainen jyvä tai kastemato, erottuu se joukosta mukavasti ja aika tärppien välillä lyhenee.

Ruutanamäskiin ei kannata pistää liikaa ruokaa. Kun kalat saapuvat paikalle, voi veteen heitellä lisää maissinjyviä.

Mieti, miten mäskäät

Mäski on vain houkutusaine. Jos käytät sitä samalla tavalla kerrasta toiseen, et tule saamaan kovin hyviä tuloksia. Täytyy ajatella, miksi mäskäät, miten paljon ja millä. Mäski on vain yksi osa onkimista, mutta todella tehokas, jos käytät sitä oikein. Kalat on kuitenkin itse ongittava järvestä ylös. Täytyy miettiä, miten syöttisi näkyy tai erottuu muiden joukosta.

Mieti myös, miten paljon ruokaa heität onkipaikalle. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Ruokaa on helppo lisätä jälkikäteen, mutta järveen heitettyä ruokaa ei saa sieltä pois.

Jos mäskätään karppeja, riittävät monesti pelkät boiliet. Muutama kilo boilieita pari kertaa viikossa ennen onkimista totuttaa karpit syömään. Kun tämmöisen mäskäyskampanjan jälkeen tulee ongelle, kannattaa veteen heittää vain kourallinen boilieita ja ehkä yksi mäskipallo syöttien päälle. Jo ruokaan tottuneet karpit tulevat paikalle ja useimmiten löytävät koukkusyötin melko nopeasti.

Lopuksi

Kalojen houkuttelu perustuu siis eroihin. Ahven tai hauki erottavat haavoittuneen salakan parvesta. Ankerias haistaa kuolleen kalan jo pitkältä.

Värit ja hajut ovat luonnon oma suoja. Käytä tätä hyväksesi. Värjää syöttejä, käytä erilaisia hajuja ja syötin kokoja. Muista kuitenkin, että mäski on vain houkutin, loput saat vieläkin tehdä itse.

Esimerkki Strömsholmin kanavalta, marraskuulta 2015

Olin pitkään miettinyt hyvää turpamäskiä. Kanava, jossa kalastan, on 2-3 metriä syvä ja melko virtaava. Siellä täällä joen pohjassa lojuu suuria kiviä, joiden takana kalat melko varmaan olisivat suojassa. Kylmän veden aikaan ei voi luottaa kalojen liikkuvuuteen. Jos syönti on heikkoa, ilman mäskiä syötin olisi osuttava melkein nokan eteen.

Pintamäskäystä ei voinut edes ajatella, sillä kova virta veisi sen mennessään, joten valitsin swimfeederin. Tähän tarkoitukseen valitsin krillinhajuisen tumman mäskin. Swimfeeder kuljettaisi mäskin nopeasti pohjaan, jossa se tyhjenisi. Syötiksi valitsin katkaravun. Ehkä tällä konstilla saisi sen verran mäskiä veteen, että se voisi houkutella turvan tai kaksi jättämään suojansa?

Parin reissun jälkeen oli palattava takaisin piirustuspöydälle, koska metodi ei ollut tuottanut odotettua tulosta. Pelkkä mäski ei riittänyt houkuttelemaan kaloja, ainakaan kauempaa alavirrasta. Jotain oli keksittävä?

Katkaravunkuoria ja ranskanleipää mäskin sekaan

Päätin käyttää katkaravunkuoria ja ranskanleipää, joita musersin mäskin sekaan. Toivon mukaan ne irtoisivat vähän kerrallaan feederistä sen osuttua pohjaan ja sen jälkeen virta kuljettaisi makupaloja pohjaa myöten alajuoksuun. Tällä tavalla saisin aikaan vedenalaisen polun, joka johtaisi suoraan syötilleni. Katkaravunkuoret ja pienet leivänpalat eivät täytä kaloja juuri lainkaan, joten voisin heitellä niitä samaan kohtaan parin minuutin välein ja pitää polun aktiivisena.

Parin heiton jälkeen vavanpää taipui ja tein vastaiskun. Turpa teki virtaavassa vedessä kovaa vastarintaa. Kun sain sen haaviin, huomasin ettei se ollut turpa vaan taimen. Päästin taimenen varovasti takaisin ja jatkoin onkimista. Sain sinä päivänä kolme isoa taimenta, joita en edes tiennyt olevan joessa, ja nipun turpia.

Paloitellut ravunpäät ja kuoret turpamäskissä.

Kalapellettejä ja sianverta

Tämä antoi minulle idean, jota päätin kokeilla lapinreissuilla. Musersin kalapellettejä mäskiin ja lisäsin siihen runsaasti kuivattua sianverta. Ehkä tämä konsti toimisi taimenille? Heittelin lihapullan kokoisia mäskipalloja rannalta jokeen ja laitoin kohon kulkemaan niistä irtoavan öljy- ja verivanan perään. Koukussa oli kuminauhalla kiinnitetty kalaöljypelletti.

Tuloksena oli ällistyttävän tehokas tapa onkia. Sain taimenen melkein joka heitolla. Kun olin päästänyt takaisin kahdeksannen taimenen, lopetin onkimisen. Asia oli selvä. Veri ja kalaöljyt olivat kuin taimenmagneetti. Joskus kalat vastaavat heti, kuten tässä tapauksessa. Toisinaan saat mäskätä viikkokaupalla ennen kuin kalat oppivat syömään sitä mitä heille tarjoat.

Huom! Selvitä paikalliset kalastusmääräykset syötin käytöstä ennen kuin lähdet kelaonkimaan taimenia.

Esimerkki Ursjöniltä, elokuulta 2015

Ruotsin Västmanlandissa sijaitseva Ursjön on mahdollisesti maailman paras ruutanajärvi. Järvi on pieni tummavetinen suolampi ja kalastus siellä voi olla hyvin hankalaa. Ruutanat ovat vuosien kuluessa oppineet ja nähneet kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit. Mäskäystä on täällä tehty kymmeniä vuosia, joten ne ovat siihen jo tottuneet.

Käytetyt mäskimäärät ovat melko pieniä, pieni pallo tai kaksi paikkaa kohden. Useimmiten ruutanat tulevatkin pian paikalle. Pienet kuplat siellä täällä paljastavat ne.

On jännittävää katsella kohoa kuplien keskellä. Joskus ruutanat uivat siimaan niin, että koho heilahtaa. Mutta kun tätä samaa on katsonut kaksi päivää ilman yhtäkään tärppiä, alkaa hyvähermoinenkin kaveri pehmenemään. Niin myös minä.

Ensimmäisellä reissulla ongimme kaverini kanssa kaksi päivää putkeen ilman ainuttakaan nykyä. Ruutanat olivat koko ajan aivan jalkojen vieressä, mutta se ei auttanut meitä saamaan niitä. Eräs rannalla tapaamamme huippuluokan onkija oli istunut kolme päivää tuloksetta.
Yleiset syötit Ursjönissä ovat maissi, tai jopa puolikas maissinjyvä, pienet mikropelletit tai taikina. Koukut ovat hyvin harvoin suurempia kuin numero 10. Käyttämämme kohot olivat kahden gramman luokkaa ja siima 0,15 millin monofiilia. Siis melko kevyitä vehkeitä.

Mato keskelle kuplia

Olimme istuneet viisitoista tuntia mieheen ilman tulosta, kun päätin kokeilla jotain aivan uutta, nimittäin suurta matoa. Tongin purkista noin kymmenen sentin pituisen paksun madon ja vaihdoin koukun koon 8 kamasaniin. Ajattelin että tämä ainakin näkyy ja kuuluu järven mustassa vedessä.

Tiputin varovasti madon keskelle kuplia ja aloin odottaa. Meni noin minuutti, kun koho nousi sentin tai kaksi. Tein nopean vastaiskun ja siiman toisessa päässä oli ensimmäinen Ursjö-ruutanani. Kun sain sen haaviin, huomasin sen olevan järven pienimpiä kaloja, 1480 grammaa. Mutta se ei haitannut yhtään.

Parin kuvan jälkeen ruutana sai uida takaisin. Istuin siinä hetken ja nautin elämästä. Tästä kohdasta ei varmaankaan kannata hetkeen onkia. Mietin, oliko tämä suuri mato vain onnellinen sattuma, vai olisiko niin, että koska kukaan ei näin isolla syötillä täällä ongi, ruutanat eivät siitä syystä sitä myöskään epäile?

Otin vapani ja kamppeeni ja kävelin seuraavalle paikalle, jonka olin mäskännyt. Täälläkin kupli. Pistin samankokoisen madon koukkuun ja laskin sen veteen. Viiden minuutin jälkeen koho jälleen nousi. Nostin vavan ja tunsin, että tämä tuntuu suuremmalta. Hetken päästä se oli jo minun haavissani. Punnitsimme ruutanan ja otimme siitä tarvittavat kuvat. Vaaka näytti 2280 grammaa.

Kun myöhemmin puhuin järvenhoitajan kanssa, hän oli kuin kysymysmerkki kertoessani syötistäni.

Ursjönin 2280-grammainen ruutana.

Teksti ja kuvat: Tommi Meriläinen