Teksti ja kuvat: Heidi Pernu
Kilpaonginnan Suomen mestaruuksista miteltiin 6.-7.7. Seinäjoen Kyrönjoella. Kyseisessä paikassa on ongittu kilpaa useasti viime vuosina, sillä järjestävä seura Seinäjoen seudun onkijat ry on järjestänyt SM-kilpaongen alueella jo kolme kertaa aiemmin.
Kaksipäiväiseen kisaan saapui yhteensä 63 kilpaonginnan harrastajaa, siis täsmälleen sama määrä kuin kahta vuotta aiemmin Kyrönjoella. Osallistujat jakautuivat neljään sarjaan seuraavasti: nuoret 1 osallistuja, naiset 9 osallistujaa, miehet 40 osallistujaa ja miesveteraanit 13 osallistujaa.
Lisäksi kilpailtiin seurajoukkueiden SM-mitaleista ja oikeudesta päästä edustamaan Suomea seurajoukkueiden MM-kisoissa, jotka järjestetään ensi vuonna Irlannissa.
Vaativa kilpailualue
Kyrönjoki on kilpailualueena haastava ja sen vuoksi siellä käytetään useita erilaisia tekniikoita ja taktiikoita, joita esittelen seuraavaksi. Menestyvät kilpaonkijat taitavat useampia tekniikoita ja vaihtelevat niitä tilanteen mukaan.
Salakka lyhyellä teleskooppivavalla: Kilpailualueella on hyvin salakkaa ja se on yleensä ongittavissa 3-4 metrin kevyellä notkealla vavalla käyttäen mäskinä ylimäräksi kasteltua pehmeää mäskiseosta.
Salakka ei kuitenkaan viihdy aivan joka kohdassa ja kilpailutilanteessa se häiriintyy sen verran metelistä, että se voi pysyä kauempana rannasta. Pelkkä salakan onginta harvemmin riittää Kyrönjoella sektorivoittoon, mutta sillä voi tehdä hyvän pohjan tulokselle.
Särki lyhyellä 4-5 metrin teleskooppivavalla tai lyhyellä partilla: Särjet viihtyvät hyvin rantapenkassa, josta on mahdollista saada myös muita isompia särkikaloja, kuten säyneitä ja lahnoja. Tältä etäisyydeltä on erityisesti ensimmäisenä kisapäivänä mahdollisuus ottaa jopa sektorivoitto.
Lahna 11-13 metrin partilla tai 7-8 metrin teleskooppivavalla: Tämä on se etäisyys, johon kaikki onkijat panostavat varmasti eniten, koska kisa-alueella on hyvin lahnaa ja varsinkin toisena päivänä se muodostaa ison osan kilpailun kokonaissaaliista. Lisäksi on mahdollista yrittää onkia lahnoja boloneesivavalla (pitkä kelaonki) tai 10-11 metrin teleskooppivavalla joen syvemmiltä alueilta.
Taitavimmat kelaonkijat onkivat myös joen vastarannalta. Kyrönjoki on kilpailualueella paikoitellen yli 50 metriä leveä, joten pienikin pintavirtaus tai tuulenvire tekevät tarkan onginnan kelalla lähes mahdottomaksi. Kilpailua edeltäneiden sateiden vuoksi joessa oli tänä vuonna hiukan virtaamaa, joten varsinkin kelaonginta oli paikoitellen jopa mahdotonta.
Sadekuurot vaivasivat kilpailijoita koko viikonlopun
Viikonloppu vietiin läpi varsin vaihtelevissa sääolosuhteissa, ja sadekuurot vaivasivat kilpailijoita koko viikonlopun ajan. Sunnuntai-iltapäivänä noussut kova tuuli vaikeutti lisäksi ongintaa huomattavasti, eikä välinerikoiltakaan vältytty.
Jo totuttuun tapaan lauantai oli pääasiallisesti kitsas kalan tulon suhteen varsinkin sektorien sisäosissa. Ensimmäisen kilpailupäivän tulokset vaihtelivat alle kilon tuloksista jopa seitsemään kiloon asti. Ensimmäisen päivän suurimman tuloksen onki Pohjois-Karjalan Urheilukalastajia edustanut Heikki Matikainen.
Yön aikana alueelle oli vaeltanut lisää kalaa mäskäyksen perässä ja tulokset olivat sunnuntaina keskimäärin suurempia ja tasaisempia. Toisena kisapäivänä yli kymmenen kilon tuloksen onkivat Lempäälän kalakerhoa edustaneet Seppo Pönni ja Erkki Lavonen.
Kilpailun saaliit koostuivat lähinnä lahnoista, särjistä ja salakoista, mutta puntarilla kävi myös muutamia säyneitä sekä joitain komeita ahvenia, joista suurin painoi 1125 grammaa. Kiertävän punnituksen ansioista sumppuun ongitut kalat saatiin palautettua hyväkuntoisina takaisin vesistöön.
Pönnille ja Heikki Matikaiselle täydelliset tulokset
Nuorten sarjassa voittoon ylsi Lakeuden Urheilukalastajien Jere Knuuttila, joka keräsi viikonlopun aikana 13 pistettä. Naisten sarjan edustajista voiton vei järjestävän seuran Tarja Huhtala 6 pisteellä.
Miesten sarjassa Lempäälän Kalakerho vei kaikki mitalit Seppo Pönnin yltäessä voittoon täydellisellä kahden pisteen tuloksella. Myös miesveteraanien sarjan voittaja Heikki Matikainen nappasi kaksi pistettä koko viikonlopulta.
Joukkuekilpailun vei jo perinteiseen tapaan Lempäälän Kalakerhon joukkue (Ville Lehtinen, Tero Kankaanpää, Seppo Pönni, Erkki Lavonen ja Pekka Rintamaa). He pääsevät edustamaan Suomea jälleen ensi vuoden seurajoukkueiden MM-kisoihin Irlantiin Inniscarra-järvelle.
Tulokset, henkilökohtainen kilpailu
Kilpaonginnassa kalojen houkuttelu on sallittu
Kilpaonginta poikkeaa tavallisesta mato-onginnasta siten, että tässä lajissa kalojen houkuttelu mäskin ja syöttien avulla on sallittua, myös onkivavat ovat pidempiä ja lisäksi kelaonkiminen on hyväksyttyjen menetelmien listalla.
Yleisimmin käytetty menetelmä on parttivavan eli jatkopalavavan käyttö. Parttivavan kärjen sisällä kulkee kalojen väsyttämistä helpottava kumilanka, jonka paksuus valitaan kohdekalan mukaan. Parttivavan käyttö tuo onkimiseen tarkkuutta ja siitä on etua esimerkiksi myös virtaavan veden onginnassa: Kun kohon ja kärjen väli on paljon lyhyempi kuin perinteisessä teleskooppivavassa, on kohoa helpompi hallita. Lisäksi parttiin kiinnitettävällä kuppikärjellä kaloille tarjottava mäski ja syötit saadaan juuri haluttuun paikkaan.
Myös teleskooppiongilla on oma osansa kilpaonginnassa, ja monesti pienemmät lähikalat ongitaan lyhyillä teleskooppivavoilla ja myös pitkien 9-11-metristen teleskooppionkien käyttö on suosittua monissa kisapaikoissa.
Kilpaonginnan harrastamiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse partti- tai kelaonkia: kilpailuissa on mukana useita pelkästään teleskooppivapoja käyttäviä onkijoita. Tutustu kilpailujen sm-sääntöihin.
