Kun Luonnonvarakeskus julkaisi hiljan tuoreet vapaa-ajankalastustilastot, moni meistä hengähti helpotuksesta: suomalaiset käyvät edelleen vesillä runsain mitoin. Lähes joka kolmas meistä kalasti vuonna 2024 eli meitä harrastajia on 1,6 miljoonaa. Kalastuspäiviä kertyi huimat 19,1 miljoonaa. Nuo luvut eivät ole vain tilastoja – ne kertovat siitä hiljaisesta siteestä, joka suomalaisilla on luontoon, veteen ja kalastukseen.

Tilastoista nousi esiin kaksi vastakkaista kehitystä: nuorten aikuisten innostus kasvoi, mutta vanhimpien ikäluokkien aktiivisuus hiipui. Tätä emme voi ohittaa olankohautuksella. Yli 64-vuotiaat ovat olleet ikäryhmä, jonka varassa pitkälti seurojen toiminta on ollut ja jotka ovat vieneet muun muassa koululaisryhmiä kalastamaan.

On rohkaisevaa nähdä, että 18–24-vuotiaat ovat jälleen löytäneet kalastuksen heidän määränsä kasvaessa. Nuorten kiinnostus on aina ollut järjestöllemme ilonaihe, ja monen SVK:n hankkeen ja tapahtuman kärki onkin suunnattu juuri heille. Nuorten energia ja uteliaisuus ovat kipinä, joka pitää harrastuksemme elävänä ja ajassa kiinni. Silti tarvitsemme rinnalle myös kokeneemman kaartin. Kalastusperheemme voima syntyy sukupolvien ketjusta.

Tilastoista näkyy myös kalastusmuotojen muutos. Se, että vapavälineet tuottavat jo kaksi kolmasosaa saaliista, kertonee harrastuksen modernisoitumisesta. Onki ja heittovapa kulkevat suomalaisten käsissä yhä useammin. Pilkkivavan tasainen suosio muistuttaa, että talvinen perinne on siirtynyt nuoremmille ja elää edelleen. Seisovien pyydysten käyttö puolestaan on vähentynyt.

Meidän tehtävämme kalastusjärjestönä on selvä: pitää huolta siitä, että kalastus jatkaa suosittuna luontoharrastuksena ja siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle. Se tarkoittaa tapahtumia, koulutusta, seuratoiminnan tukemista, rahoituksen turvaamista ja ennen kaikkea kalastusperheemme rakentamista. Jokainen uusi kalastuksen harrastaja tarvitsee opastavan käden, joka näyttää tien harrastuksessa eteenpäin. Ja jokainen kokenut kalastaja ansaitsee yhteisön, jossa hänen osaamistaan arvostetaan.

Pidetään yhdessä huoli siitä, että siimat pysyvät kireinä myös tulevaisuudessa.

Jaana Vetikko