Ihmiset perustavat ravinnonhankintaan liittyvät päätöksensä sekä omiin kokemuksiinsa että muiden havainnointiin, olipa kyse marjastuksesta, metsästyksestä tai kalastuksesta. Laajassa kansainvälisessä Itä-Suomessa toteutetussa kenttätutkimuksessa selvitettiin, kuinka muita havainnoimalla saatu tieto eli sosiaalinen informaatio voi ohjata osallistujien käyttäytymistä ravinnonhankinnassa eli tässä tapauksessa pilkkikilpailuissa.
Tutkimuksen mukaan pilkkijät yhdistelivät kolmenlaista tietoa. He hyödynsivät omia saaliskokemuksiaan, muiden pilkkikisaan osallistuvien käyttäytymistä sekä ekologisia tekijöitä, kuten järven pohjanmuotoon liittyvää tietoa.
”Osallistujan aiempi kalaonni määritti jossain määrin sitä, tukeutuiko hän ennemmin muiden havainnointiin vai omaan kokemukseensa”, sanoo tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, tutkijatohtori Alexander Schakowski Max Planck -instituutista.
Menestyvät pilkkijät luottivat enemmän omaan ymmärrykseensä
Menestyvät pilkkijät luottivat enemmän omaan ymmärrykseensä, kun taas vähemmän saalista saaneet tukeutuivat vahvemmin muiden kalastajien tekemisiin. Saatuaan saalista pilkkijöiden huomio kohdistui voimakkaasti saalispaikan välittömään lähistöön. Ilmiö voimistui alueilla, joilla kalastajia oli paljon.
Päätös pilkkipaikan vaihdosta perustui yleensä yksinkertaiseen sääntöön: mitä kauemmin oli oltu ilman saalista, sitä todennäköisemmin siirryttiin eteenpäin.
Lisäksi tutkijat havaitsivat selviä eroja siinä, kuinka paljon osallistujat hyödynsivät sosiaalista informaatiota ja välttelivät huonoja kalapaikkoja. Naiset luottivat sosiaaliseen informaatioon miehiä enemmän, kun taas vanhemmat pilkkijät pysyivät pidempään samassa paikassa ja eivät myöskään karttaneet huonoja kalapaikkoja. Runsaskalaisilla järvillä pilkkijät vaihtoivat paikkaa nopeammin.
Ulos laboratoriosta
Tarkkoja kentällä tehtyjä mittauksia ja simulaatiopohjaisia päätöksentekomalleja yhdistelevä menetelmä luo myös pohjaa tuleville tutkimuksille, joissa tarkastellaan ihmisen kognitiota tosielämän olosuhteissa.
”Halusimme ulos laboratoriosta. Kognitiivisen psykologian perinteisiä menetelmiä on vaikea skaalata tosielämän sosiaalisiin tilanteisiin. Meidän inspiraationamme toimikin eläinten ryhmäkäyttäytymistä tarkasteleva tutkimus, jossa eläinten käyttäytymistä ja liikkumista seurataan automaattitoimisin kameroin ja GPS:n avulla”, kertoo hankkeen johtaja Ralf Kurvers Max Planck -instituutista ja Berliinin teknillisestä yliopistosta.
”Tuloksemme auttavat ensisijaisesti ymmärtämään ravinnon etsimis- ja hankintakäyttäytymiseen liittyvää päätöksentekoa monimutkaisissa ympäristöissä. Menetelmäämme olisi ehkä joissain tapauksissa mahdollista soveltaa myös luonnonvarojen hallintaan ja suojeluun: voisimme esimerkiksi oppia ymmärtämään, miten erilaiset ”hotspotit” muodostuvat ja miten liikakäyttöä, kuten ylikalastusta, voitaisiin yrittää ehkäistä, Itä-Suomen yliopiston akvaattisen ekologian professori Raine Kortet toteaa.
Kokeneiden pilkkijöiden käytöstä tarkkailtiin pilkkikisoissa Itä-Suomen alueella
Science-tiedelehdessä julkaistu kenttätutkimus, johon osallistui tutkijoita Max Planck -instituutista, Berliinin teknillisestä yliopistosta ja Itä-Suomen yliopistosta, toteutettiin Suomessa järjestettyjen pilkkikilpailujen kautta. Kansainvälinen tutkimusryhmä tarkkaili 74 kokeneen pilkkijän käyttäytymistä Itä-Suomen alueella järjestetyissä pilkkikilpailuissa GPS-laitteiden ja päähineeseen asennettavien kameroiden avulla.
Aineisto piti sisällään kaikkiaan 477 pilkkireissua kymmenellä eri vesialueella, ja tutkijat kirjasivat yli 16 000 kalapaikan valintaan ja vaihtoon liittyvää päätöstä. Tutkimuksessa hyödynnettiin tarkkoja liike- ja paikkatietoja, joiden pohjalta luotiin päätöksenteon mekanismeja valottavia laskennallisia malleja.
