Ilmastonmuutos voi edistää lämpöä suosivia vieraslajeja, kuten hyytelösammaleläintä, jonka yhdyskuntia tavataan varsinkin loppukesän lämpöisissä vesissä. Muita ranta-alueiden, lämpimissä vesissä viihtyviä vieraslajeja ovat isosorsimo ja kanadanvesirutto. Kalojen tavallisin kuolinsyy kesähelteellä on veden korkeasta lämpötilasta ja laskevasta happipitoisuudesta aiheutuva stressi.
Vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta, haittaavat virkistyskäyttöä ja voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Jos vieraslaji pääsee leviämään, sen torjuminen on tehokkainta heti alkuvaiheessa, sillä laajalle levittäydyttyään se on usein vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Jos havaitset vieraslajin vesistössä, ilmoita siitä vieraslajit.fi -sivustolle mieluiten kuvan kera. Vesistöissä vieraslajien torjuminen on haastavaa, mutta niiden leviämistä pyritään hillitsemään erilaisin keinoin. Esimerkiksi Vanajavesikeskus ja KVVY Yhdistys ovat mukana hankkeissa, joissa tutkitaan vieraslajeihin liittyviä asioita ja selvitetään keinoja niiden poistamiseen ja leviämisen estämiseen.
Hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica) on sisävesien vieraslaji, jonka esiintymistä näyttää edistävän vesistön kohtalainen ravinteikkuus. Tällaisessa vedessä on sille riittävästi ravintoa, kuten kasviplanktonia ja muita hiukkasia, joita se suodattaa. Pienten eliöiden muodostama hyytelömäinen yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta voi myös irrota alustastaan ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka sille on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki.
Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi. Se muodostaa laajoja, heleänvihreitä, usein puolikelluvia kasvustoja vesistöjen rannoille. Jään irottamat lautat voivat lähteä liikkeelle ja siirtyä uusille kasvupaikoille. Kasvin korsi on vankka, sen lehdet ovat 5–15 mm leveät ja alta kiiltävät. Kasvin väri vaihtelee kellanruskeasta kellanvihreään. Isosorsimo muistuttaa rantojen yleisempää vesikasvia, järviruokoa. Kirkkaan vihreä väri ja järviruokoa selvästi ilmavampi kukinto ovat parhaat tunnistusta helpottavat piirteet.
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on haitalliseksi säädetty vieraslaji. Se on uposkasvi, joka muodostaa laajoja massakasvustoja vesistöissä. Kanadanvesirutto on väriltään tummanvihreä ja kasvaa 30–200 cm:n pituiseksi. Kasvilla ei ole varsinaisia juuria. Se viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, mutta kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa ja isoissa ojissa.
Kalojen kesäkuolleisuuden syynä stressi
Tavallisin kalojen kuolinsyy kesähelteellä on veden korkeasta lämpötilasta ja laskevasta happipitoisuudesta niille aiheutuva stressi. Kalat ovat vaihtolämpöisiä, joten veden lämpötilan noustessa myös niiden aineenvaihdunta kiihtyy. Silloin ne tarvitsevat enemmän happea elintoimintojensa ylläpitämiseen. Lämpötilan noustessa veteen liuenneen hapen määrä kuitenkin laskee.
Lisäksi erilaiset kalataudit ja loiset voivat heikentää kalojen kuntoa ja kykyä selviytyä lämpöstressistä. Onkin hyvin mahdollista, että lämpimien säiden jatkuessa kalakuolemia esiintyy yhä enemmän erityisesti matalissa järvissä.
Vieraslajit ja kalakuolemat eivät suoraan liity toisiinsa, mutta lämmin sää edistää molempien esiintymistä.
Pirkanmaan ELY-keskus ohjeistaa: Näin toimit, jos havaitset kalakuolemia
1. Kirjaa ylös mahdolliset tekijät, joilla voi olla yhteys kalakuolemaan, kuten esimerkiksi poikkeuksellinen samentuminen tai veden väri, vaahto, levämäärä tai veden lämpötila.
2. Ota mahdollisuuksien mukaan valokuvia ja videoita kaloista ja niiden ympäristöstä.
3. Ota yhteyttä kunnan ympäristöviranomaiseen tai ELY-keskukseen. Kunta- ja ELY-keskus harkitsevat tapauksen jatkoselvitystarpeen.
Lue lisää vieraslajeista, niiden haitoista ja torjunnasta
