Toimivat alasvaellusreitit ja istukkaiden laatu avainasiat lohikantojen elvytyksessä

Valajaskosken vesivoimalaitospato Kemijoella on ensimmäinen pato, jonka Ounasjoesta vaellukselle lähteneet vaelluspoikaset kohtaavat jokivaelluksellaan ennen merta. Kuva: Panu Orell, Luke

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan lohikalojen vaelluspoikasistukkaiden laatuun ja istutuskäytäntöihin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, jos halutaan palauttaa luonnossa lisääntyvä vaelluskalakanta rakennettuihin jokiin. Lisäksi poikasten jokivaelluksen onnistumiseen on panostettava aiempaa enemmän.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) tutkijan Riina Huuskon tekemässä tutkimuksessa selvitettiin, miten lohenpoikasten eli smolttien laitoskasvatuksen olosuhteiden muutokset sekä istukkaiden vapautuskäytännöt vaikuttavat poikasten ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen rakennetuissa joissa.

Tutkimuksessa selvisi, että kasvatusolosuhteita muuttamalla voidaan tuottaa lohen vaelluspoikasistukkaita, jotka ovat ominaisuuksiltaan ja käyttäytymiseltään lähempänä luonnossa kasvaneita vaelluspoikasia kuin nykyisillä vakiintuneilla kasvatusmenetelmillä tuotetut poikaset. Lisäksi laitosistukkaat selviytyvät paremmin, jos ne istutetaan samaan aikaan kuin villit kalanpoikaset vaeltavat.

Voimalapadoille toimivia alasvaellusreittejä

Lohikantojen palauttamishankkeiden näkyvin toimenpide on usein jokeen palaavia kutukaloja varten rakennettu kalatie. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteiden saavuttamiseksi on kiinnitettävä huomiota myös muihin lohen elinkierron vaiheisiin.

Esimerkiksi voimalaitokset vähintään hidastavat smolttien vaellusta alavirtaan, mutta pahimmassa tapauksessa toimivat jopa vaellusesteenä. Lisäksi vaelluspoikaset voivat vahingoittua turbiinien läpi uidessaan. Tämän takia ne selviävät heikosti hengissä ollessaan vaeltamassa usean padon takaa kohti jokisuuta.

”Lohikalakantojen luonnonkierron palauttamisen onnistuminen edellyttää, että voimalaitospadoille jatkossa suunnitellaan ja rakennetaan toimivat vaellusreitit myös alavirtaan liikkuville vaelluspoikasille tai muilla tavoin varmistaa smolttien turvallinen pääsy merelle”, Riina Huusko korostaa.

Istutuksia tarvitaan jatkossakin

Juuri valmistuneen väitöstutkimuksen tulokset tarjoavat kokonaisuudessaan kattavaa tietoa vaelluspoikasten kohtaamista ongelmista rakennetuissa joissa, ja ne antavat myös suuntaviivoja näiden ongelmien ratkaisuun. Lisäksi tutkimuksesta selviää, miten erilaiset kalamerkintämenetelmät sopivat lohen vaelluspoikastutkimuksiin.

Viime vuosina vaelluskalakantojen hoidossa on päätavoitteena ollut luonnonkierron palauttaminen, mikä rakennetuissa joissa vie kuitenkin käytännössä vuosikymmeniä. Siksi istutuksia tarvitaan jatkossakin yhtenä menetelmänä hävinneiden tai heikentyneiden kalakantojen palauttamisessa.

Riina Huuskon väitöskirja Downstream migration of salmon smolts in regulated rivers: factors affecting survival and behaviour (Lohen vaelluspoikaset rakennetuissa joissa: selviytymiseen ja käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät) tarkistetaan Oulun yliopistossa perjantaina 26.1.2018.

Lohen vaelluspoikasten liikkumista rakennetuilla joilla seurataan usein radiotelemetriatekniikalla. Kuvassa vaelluspoikasten paikannusta Iijoen Haapakosken alakanavassa. Kuva: Panu Orell, Luke