WWF:n Kalaoppaaseen tuli tänä vuonna muutoksia erityisesti Atlantin sillin, makrillin ja sinievätonnikalan osalta. Itämeren silakka on taantunut, mutta silakan ostamista ruoaksi ei tarvitse välttää. Suurempi osuus silakkasaaliista tulisi ohjata rehukäytön sijaan elintarvikkeeksi.
WWF:n Kalaoppaan liikennevalovärit kuvaavat eri kalalajien kalastuksen kestävyyttä. Vihreällä merkitty kala on luonnon kannalta kestävin valinta, keltaisella merkittyjä voi ostaa harkiten ja punaisella merkittyjä kaloja tulisi välttää kokonaan. Kalaoppaan suositukset päivitetään vuosittain tuoreimpaan tutkimustietoon perustuen.
Tänä vuonna Kalaoppaan suurimmat muutokset tulivat Atlantin silliin, makrilliin ja sinievätonnikalaan suosituksiin.
Koillis-Atlantin sillikanta lähellä kriittistä tilaa
Koillis-Atlantin sillikanta on maailman suurin, mutta tällä hetkellä sen tila on ylikalastuksen takia lähellä kriittistä alarajaa. Ylikalastuksen jatkuminen vaarantaa kannan elpymisen.
Myös Koillis-Atlantin makrillin vuosia jatkunut ylikalastus on johtanut kannan taantumiseen kriittiselle tasolle. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES suosittaa jopa 77 prosentin pienennystä makrillin kalastuskiintiöön Koillis-Atlantilla. Nyt kaikki makrillit, eli Koillis-Atlantin, USA:n ja Kanadan kannat, ovat Kalaoppaan punaisella listalla.
”Makrillin ylikalastus ja kannan hälyttävä tila ovat surullinen esimerkki siitä, mihin kalastusvaltioiden erimielisyydet kalastuskiintiöistä johtavat”, sanoo johtava kalastuksen asiantuntija Matti Ovaska WWF:stä.
Pohjanlahden silakkakannan tilanne heikko
Pohjanlahden silakka on taantunut ja siksi päätynyt Kalaoppaan vihreältä listalta keltaiselle. ”Vaikka silakasta onkin tällä hetkellä syytä olla huolissaan, ei silakan syömisen vähentäminen ole kokonaisuuden kannalta perusteltua. Hupenevat saaliskiintiöt tulisi ensisijaisesti ohjata rehukalastuksen sijaan elintarvikekäyttöön”, Ovaska painottaa.
Silakka on saalismäärältään Suomen ammattikalastuksen ylivoimaisesti merkittävin saalislaji. Nykyisin suurin osa Pohjanlahden silakkasaaliista päätyy kasvatuskalan rehuksi. Silakan elintarvikekäyttö on erittäin pientä kasvatetun lohen syrjäytettyä sen suomalaisten ruokapöydissä.
Silakan määrä on vähentynyt Itämeressä jopa 40 prosenttia 30 vuodessa. Pitkään jatkunut taantuminen näyttäisi olevan seurausta Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista muutoksista, mutta voimakkaalla kalastuksella ja pyyntitapojen muutoksella on myös osuutta asiaan.
Kotimaiset rannikko- ja järvikalat luonnon kannalta parhaita
”Pohjanlahden silakka on taantunut siitä huolimatta, että kalastuksessa on noudatettu tieteellistä neuvonantoa ja monivuotisessa hoitosuunnitelmassa määriteltyjä periaatteita. Tämä viittaa huolestuttavasti siihen, että nykyinen säätelyjärjestelmä ei pysty ottamaan riittävästi huomioon Itämeressä tapahtuvia nopeita muutoksia, jotka heikentävät kalojen elinoloja”, Ovaska sanoo.
Suomalaisille luonnon kannalta parhaita ruokakaloja ovat Ovaskan mukaan kotimaiset rannikko- ja järvikalat, kuten ahven, kuha, muikku ja erilaiset särkikalat.
Atlantin sinievätonnikala elpyi suojelun ansiosta
Atlantin sinievätonnikala palasi Kalaoppaaseen vuosien tauon jälkeen ”2000-luvun alussa sinievätonnikala oli lähellä totaalista romahdusta. Se on kuitenkin malliesimerkki siitä, kuinka tutkimustietoon nojaavat elvytystoimet ja tiukat saalisrajoitukset ovat auttaneet lajia elpymään”, Ovaska kertoo.
Vapavälineillä ja perinteisellä tonnikalaloukulla Välimereltä pyydetty sinievätonnikala on Kalaoppaan vihreällä listalla. Muilla pyyntivälineillä pyydetty ja kaikki kasvatettu sinievätonnikala, sekä sen luontaiset kannat Atlantilla ovat keltaisella ja punaisella listalla.
Sinievätonnikala on haluttua ja arvokasta saalista, ja siksi erittäin altis laittomalle kalastukselle.
”Kauppojen ja kuluttajien onkin nyt äärimmäisen tärkeää varmistaa tarjolla olevan sinievätonnikalan alkuperä ja pyynnin kestävyys. Tätä kannattaa kysyä kalan myyjältä, sillä he tietävät mistä kala on peräisin ja miten se on pyydetty”, Ovaska painottaa.
