Kuusamo on kuuluisa nousutaimenistaan, joita innokkaat kalastajat rientävät kesäisin pyytämään Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijoelle. Tämä haluttu saalis nousee jokiin Venäjän puolelta Paana- ja Pääjärvestä.
Jokiin nouseva taimen on kookasta, mikä tekee siitä halutun pyyntikohteen niin uistin- kuin perhokalastajallekin. Pienin näistä kolmesta virrasta, Kuusinkijoki, sijaitsee Kuusamossa ja sieltä katsottuna koilliseen noin 45 kilometrin päässä aivan Venäjän rajan tuntumassa.
Kuusinki kerää vetensä aina Suiningista Varisjoen kautta Vuotunki- ja Ala-Vuotunkijärviin. Siitä joki sitten alkaakin.
Aivan alussa joen patoaa valitettavasti Myllykosken voimala, joka otettiin käyttöön vuonna 1957. Sen teho on 1,4 megawattia ja putouskorkeus yksitoista metriä.
Kalakantojen turvaamiseksi voimalan toiseen tyhjään konetilaan valmistui kalatie vuonna 1995. Se on Borland-tyyppinen kalahissi ja sen toimintaa voidaan seurata videovalvonnalla. (Lähde: http://www.suomenkalakirjasto.fi/taimen-koutajoen-vesistossa/). Kalatien toimivuudesta ei ole tietoa.
Erämaisia koskia
Kuusinkijoki virtaa upean metsäisissä ja paikoin kallioisissa maisemissa viidentoista kilometrin matkan ennen Venäjän rajalle saapumistaan. Alaosan koskipätkät ja pienet lampareet ovat taimenenkalastajien herkkupaikkoja. Kun olosuhteet osuvat kohdalleen, voi saaliina olla reilunkokoinen nousutaimen, joka antaa kalastajalle hyvän vastuksen.
Yleensä houkuttimena on vaappu, lusikkauistin tai erilaiset perhot. Ylemmäksi jokivartta kivutessa paikat eivät suinkaan huonone vaan jopa paranevat, sillä täällä saa olla enemmän rauhassa muilta kalastajilta. Kuitenkin tuolle viidentoista kilometrin matkalle mahtuu lukematon määrä kalastajia, eikä siellä silti välttämättä edes kohtaa muita ihmisiä.
Perinteisesti taimenta kalastetaan illasta yömyöhään, sillä kala tuntuu aktivoituvan hämärän laskeutuessa joen päälle. Toki kesällä yöt ovat aika valoisia, mutta kuitenkin.
Myös hyvä harjuskanta
Kuusinkijoki on tunnettu taimenistaan, mutta kuinka moni tietää, että joessa asustaa nykyisin myös erittäin hyvä harjuskanta. Vuotungin kalastuskunta on jo vuosia tukenut joen luontaista harjuskantaa pienpoikasistutuksilla ja nyt se alkaa näkyä elinvoimaisena kantana.
Vuonna 2017 harjuksien keskikoko pyöri 25-28 sentin tienoilla, kun se vuoden 2018 aikana oli noussut 30-35 senttiin. Suurimmat tietämäni harjukset ovat olleet noin 50-senttisiä ja useita yli 45 sentin kaloja on tarttunut ihan omiinkin perhoihin. Toki suuren harjuksen saaminen vaatii hieman koskenlukutaitoa, oikean paikan löytämistä sekä tietenkin sitä kuuluisaa kalaonnea.
Kalastusvälineet heitto- ja perhokalastajalle
Välineiksi harjuksen uistinkalastajalle suosittelen kevyttä haspelia, jossa on joko 0,10-0,12 millin kuitusiima tai 0,20 millin monofiili. Uistinkalastajalle vähintään 0,35 millin monofiiliä. Jos siimaa kovin runsaasti paksunnetaan, eivät pienet uistimet lennä hyvin, eikä etenkään tarkasti.
Toki nousutaimenen mahdollisuus on olemassa ja silloin on noilla siiman paksuuksilla oltava väsytyksessä varovainen. Uistimiksi valitsisin pientä Lotto-lippaa, Mepsiä, Kuusamon uistimen KUFia sekä LOIMU-lippaa sekä pientä kuuden gramman Räsästä.
Harjuksen perhokalastajalle käy #2-4-luokan ja 9-10 jalan keskitoiminen vapa sekä sopivan kokoinen kela, johon siimaksi vavan luokkaa vastaava wf-siima. On myös olemassa nymfikalastukseen tarkoitettuja, ohuita tasapaksuja siimoja, joilla kalastetaan kahden vavan mittaisilla perukkeilla.
Tuolloin perukkeessa on värillinen indikaattorin pätkä helpottamassa tärpin huomaamista. Sellainen on kuitenkin jo hieman hankalampi heittää ja vaatii perehtyneisyyttä sekä opastusta.
Perhoiksi käyvät pienet tummat streamerit (koko 8-10), tummat ja rusehtavat kuulapäänymfit (12-16), vihreät larvat (12-16) sekä tietysti esimerkiksi vesiperhosta jäljittelevät ruskeat ja harmaat pinturit koossa 10-14.
Taimenenkalastaja valitsee 5-7-luokkaisen jopa kahdenkäden kepin, jolla saa perhon uitettua kauempaakin kalan oletetuille olinpaikoille. Perukkeen vahvuudeksi moni suosittelee 0,35 millistä ja sitä paksumpaa, sillä iso nousukala on vahva menijä. Perhoina toimivat isohkot ja tummat sidokset. Putkiperhot ovat myös nykyään erittäin käytettyjä.
Kuusinkijoen yläosa
Joki siis jatkuu voimalaitoksen jälkeen kanavamaisena reilun puolentoista kilometrin matkan. Rannat ovat jyrkät ja hankalat kalastaa. Kanava loppuu lopulta Putkosen alueen niskalle, josta alkaa kunnon koskialue.
Harjuksen kalastajan silmin Putkosen alue on yläosan paikoista tunnetuin, kalastetuin ja kalaisin. Heti niskalla on reilunkokoinen, selvä peili, jossa aina majailee isoja harjuksia. Tuo peili on myös tunnettu siitä, että siinä aina tuppaa majailemaan suuri taimen, jonka useimmiten myös menettää.
Tähän väliin on mainittava, että välillä Putkonen ja Melalampi on taimenen kalastus kokonaan kielletty, siis tarkoituksellinen taimenenpyynti.
Melalampi on Vajjeuksen alapuolella oleva joen leventymä.
Kun Putkosta tullaan alaspäin, löytyy koko kosken 700 metrin matkalta poteroita, johon harjus mahtuu usein jopa sankoin joukoin pyydystämään sille mieluisia hyönteisiä. Putkonen on aika kivikkoinen ja hankalasti kahlattava koskialue. Reilun kokoisia kiviä on vieri vieressä ja kalat siellä välissä.
Kalastus tuleekin pitää rauhallisena ja keskittyä tarkkoihin heittoihin ja pyytövälineen uittamiseen.
Putkosen yläpäässä on laavu ja siitä viisisataa metriä alavirtaan tulipaikka. Puita on aina jokaisen kalastajan makkaranpaistoa tai kahvinkeittoa varten.
Seuraavana on noin neljänsadan metrin mittainen Käpykoski, jossa suurempia harjuksia löytyy pääasiassa aivan kosken alaosilta. Sieltä löytyy myös sen verran syvempää vettä, että isompi kala saa olla yleensä rauhassa, sillä kalastajat eivät viitsi laiskuuttaan lähteä aluetta haravoimaan. Silti paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen.
Vajjeuksen yläpäässä on pitkä rauhoitusalue, joka on merkitty joen molemmin puolin puihin heikosti havaittavilla kylteillä. Rauhoitusalueesta alavirtaan on koko matkan aina laavulle asti potentiaalista harjuspaikkaa. Paikoin kalaa löytyy hyvin myös alaosan aivan tasaisesta virrasta. Tuossa alaosalla on erinomaista pintaperhokalastusaluetta, josta voi löytyä hyvänkokoista harjusta.
Kiukaankorvan alaosasta nousutaimenta
Maisemallisesti upea Kiukaankorvan koski sekä Kiukaankorva ovat vuorossa seuraavina. Alue on kallioiden jyrkänteiden värittämää, ja kun putoamiskorkeuttakin löytyy sopivasti, on kovasti kuohuva koski näkemisen arvoinen paikka.
Harjuspaikkana tämä alue ei ole kovin mainittava, mutta itse Kiukaankorvan alaosassa on selkeä nousutaimenen paikka. Se kannattaa käydä kopaisemassa. Paikalle pääsee parhaiten Paljakantien puolelta.
Seuraava merkittävä alue on Kuusingin leirintäalueen kohdalla oleva Juumankosken alue, josta löytyy kunnon koskea kalastettavaksi. Harjusta on paikoin paljon, mutta sen joutuu kyllä etsimään. Vedenkorkeuden sekä lämpötilan muutos laittavat kalan yleensä vaihtamaan olinpaikkaa. Juumajoki laskee tässä kohtaa vetensä Kuusinkijokeen.
Hevonperse ja Vihtamutkat
Hevonperse löytyy heti Juumankosken jatkeena ollen vain pieni kosken kuristuma. Hevonperse ei ole merkittävä harjuspaikka. Tämän alapuolella on rauhallisesti virtaava Särkipuron suora, josta kauden aikana saadaan useita hyvänkokoisia taimenia.
Hiukan alempana on Vihtamutkien alue, jossa ei niinkään ole paljon koskea, vaan selkeää virtapaikkaa, jota haravoimalla voi löytää paikoin paljonkin harjusta ja muutamasta kovan virran reunassa olevasta peilistä isomman taimenen. Vihtamutkasta löytyy myös hyvä laavu ja puuvarasto.
Vihtamutkille pääsee Paljakantieltä, jossa noin sata metriä leirintäalueen jälkeen kääntyy vasemmalle pieni tie. Ajamalla tie loppuun pääsee laavulle ja Vihtamutkien kohdalla.
Kuusinkijoen alaosa
Väli Sipinkoski-Hanhisuvanto on perinteistä harjuksen ja taimenen elinaluetta. Etenkin Hanhisuvannon niska on yksi joen parhaimmista taimenpaikoista. Sipinlampare ja Hanhisuvanto ovat myös hyvää siiankalastusaluetta. Siiat kiertävät usein syviä rantoja pitkin syöden pinnasta pientä ja mustaa hyönteistä.
Myös Sipinkosken kohdalla on laavu puuvarastoineen, joten kalastaja voi käydä siellä syömässä eväitään tai jopa nukahtaa hetkeksi rankan yökalastusretken päätteeksi.
Hanhivirran ja Takkupyörteen väliltä löytyy taimenenkalastajalle kokeilemisen arvoinen kohde. Lyhyen ja nopeavirtaisen kosken jälkeen joki hidastuu Hanhivirraksi. Paikka onkin suosittu kalastuskohde heinäkuun aikana, toisinaan jopa ruuhkainen.
Hanhivirran kosken yläosan penkan päällä on laavu, jonka lähelle pääsee myös autolla. Myös harjuksenkalastajan kannattaa vierailla alueella, sillä täällä ala-osilla harjusta kalastetaan vähän ja se näkyy myös kalan koossa.
Takku- ja Lohipyörre
Takkupyörre lienee koko joen tunnetuin alue. Jokihan laskee sen kohdalla suoraan päin kalliota, ja siitä tämä iso pyörre muodostuu. Takkupyörteen jatkeena oleva Paljakankoski on joen alaosan jopa yksi parhaita harjuskohteita. Koski on kiivas ja parhaimmat paikat löytyvätkin kosken alaosilta, jossa myös taimenet odottavat kalastajaa. Takkupyörteeltä löytyy paikoin kovassakin käytössä oleva laavu.
Lohipyörre, jonne pääsee myös autolla eteläpuolelta kovin helposti, on Kuusinkijoen vakiokalastajalle erittäin tuttu taimenpaikka. Täällä on mahdollisuus ennätyskalaan jopa kovin lyhyellä siimalla kalastaen. Lohipyörteen jälkeen vuorossa on Raatehammas, joka levenee hiukan ennen alempana vastaan tulevaa heinäsaarimaista osuutta.
Koivumutkan kohdalle pääsee autolla ja paikka onkin eri tavoin majoittuvien suosiossa. Raatehampaasta aina rajavyöhykkeelle asti on usein heinä-elokuussa niin paljon taimenenkalastajia, että ainakin itse pysyttelen tuolloin ylempänä jokea. Käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa, sillä nousukalalle sopivia monttuja löytyy lähes koko matkalta.
Monipuolinen kalastuskohde
Kuusinkijoki on monipuolinen kalastajan kohde, joka selvästi jakautuu ylä- ja alaosaan. Niistä yläosa on enemmän harjuksenkalastajan kohde ja alaosa taas sopii taimenenkalastajalle. Mutta molempi parempi, sillä ylhäältä voi hyvin saada nousutaimenen, kun taas alhaalta saa varmasti myös harjuksia. Alaosilla on kuitenkin todennäköisesti enemmän ruuhkaa silloin, kun taimen on noussut jokeen.
Puitteet ovat kohdillaan, sillä laavu- ja tulipaikkoja on runsaasti. Puu- ja roskahuolto toimivat myös hyvin, joten kalastajalla pitäisi olla kaikki kunnossa. Vain se kala siiman päässä puuttuu. Joella järjestetään myös kesäisin harjusleirejä, joissa pääsee tutustumaan jokeen sekä harjuksen perhokalastukseen.
Kuusingin leirintäalue
– Ollut toiminnassa jo 1960-luvulta saakka.
– Mökkejä 2-9 hengelle
– Asuntovaunu- ja telttapaikkoja
– Sauna
– Keittokatos & grilli
– Kalastusluvat Kuusinki- ja Kitka- sekä Varisjoelle
– Viimeisimmät vinkit ja kuulumiset
– Kahviossa anniskeluoikeudet
– Lähimmille ottipaikoille on vain muutama sata metriä.
– Ilmainen Kuusinki-sovellus ladattavissa puhelimeen Apple ja Android -sovelluskaupoista
– www.kuusinki.com
– Osoite Paljakantie 75, 93800 Kuusamo. Puh. 040 739 2411.
Palkes, kalastus- ja eräopastusta Kuusamossa.
Kuusingin harjusleirit kesällä 2019 2.8-30.6., 1.-4.7. ja 5.-7.7.
Myös yksilöopastusta koko Kuusamon alueella.
www.palkes.fi, palkes@palkes.fi, tai 050 511 8035.
Tutustu upeisiin ilmakuvausvideoihin Kuusamon kalavesiltä MM-perho 2020 nettisivuilla
Teksti ja kuvat: Petri Virolainen
