Teksti ja kuvat: Olli Toivonen
Meillä Suomessa on mielenkiintoiset ja monipuoliset kalakannat, jos asiaa ajatellaan vaikka kalastuksellisessa mielessä. Kuitenkin virtavesiemme kalakannat ovat monin paikoin kärsineet ihmisen toiminnan seurauksena.
Virtavesiä on padottu, perattu ja valuma-alueita ojitettu. Kunnallisia jätevesien ylivuotoja johdetaan pumppaamoiden kautta suoraan vesistöihin. Muun muassa näiden toimien takia myös kalakannat virtaavissa pienvesissä ovat monin paikoin taantuneet, kun sopivat lisääntymis- ja elinympäristöt ovat tuhoutuneet ja vedenlaatu heikentynyt.
Mitä kalalajeja voitaisiin istuttaa
Kalavesien hoidossa mietittiin pitkään paljon sitä, mitä mielenkiintoisia kalalajeja voitaisiin istuttaa, kun samaan aikaan meidän omat alkuperäiset arvostetut kalakantamme taantuivat. Tästä toimintatavasta lohikaloihin kuuluva Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva puronieriä on ikävä esimerkki.
Tänä päivänä Suomesta löytyy kymmeniä puronieriäpitoisia pienvesiä, jotka ennen ovat olleet taimenen lisääntymispuroja. Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:llä onkin käynnissä hanke, jossa purosta poistetaan yhteistyönä kalaveden omistajan kanssa puronieriöitä ja vesistöä kunnostetaan paremmaksi taimenen elinympäristöksi.
Hankkeen tavoitteena on kääntää lajien väliset voimasuhteet taimenen hyväksi. Vastaavaa toimintaa tulisi olla pitkin Suomea, jos uskotaan, että puronieriän valtaamassa purossa on potentiaalia taimenen lisääntymispuroksi.
Puronieriän kalastus on suositeltavaa
Vieraslaji puronieriän valtaamilla puroilla ja lammilla kalastus on suositeltavaa, jopa toivottavaa. Kalastuksen säännöt kuitenkin määrittää paikallinen osakaskunta eli kalaveden omistaja. Lajina puronieriä on erittäin mielenkiintoinen kohde perhokalastajalle ja kevyellä virvelikalustolla kalastavalle.
Pienissä virtavesissä puronieriät kerääntyvät erityisesti uomassa oleviin syvempiin kohtiin. Tällaisia potentiaalisia kohtia ovat puroissa olevat lampareet, suvantojen syvemmän kohdat ja koskien kuopat. Aivan pienimmissä puroissa puroon muodostuneet tai kaivetut lampareet vetävät puronieriöitä erityisesti puoleensa. Näitä alueita on myös helpompi kalastaa kuin nilkkasyvyisiä kivi- ja sorapohjia.
Pintaperho- ja nymfikalastus erityisen toimivia
Perhokalastustekniikoista pintaperho- ja nymfikalastus ovat olleet erityisen toimivia. Jos vesistön kalastuspaine on pieni, kuulapäänymfeistä toimivat erilaiset kirkkaan iskupisteen omaavat perhot kokoluokissa 12-16. Pienen kalastuspaineen puroissa pintaperhot voivat olla kookkaitakin ja hyvin kelluvia.
Kalastuspaineen lisääntyessä puronieriä oppii kuitenkin nopeasti erittäin varovaiseksi, jolloin perhoihin ja kalastustekniikoihin joutuu oikeasti paneutumaan, ja herkkyys ja hyvä tuntuma tärppeihin nousevat isoon rooliin.
Erityisen toimiva tekniikka on ollut ns. ranskalaisnymfitekniikka, jossa kevyen nymfiperhosiiman kärkeen kiinnitetään vaikkapa puolentoista vavan mittainen värikäs 0,25 millin monofiilisiima, jota jatketaan noin metrin pituisella tapsilla. Tapsin päähän sidotaan kuulapäänymfi. Tällaisella välineistöllä saavutetaan äärimmäisen hyvä tuntuma perhoon ja sen uittamiseen, lisäksi tärpit välittyvät kalastajalle hyvin.
Jousipyssyheitto on tärkeä taito
Ahtaissa purouomissa perhon heittäminen perhosiiman avulla voi olla hyvin vaikeaa, joten tarkka ns. jousipyssyheitto, joissa perho asetetaan peukalon ja etusormen väliin ja perho lingotaan vavan joustoa hyväksi käyttäen tarkasti haluttuun paikkaan, on erityisen tärkeä taito purokalastajalle.
Jousipyssyheiton avulla pystyy perhon linkoamaan vielä noin 7-9 metrin päähän aikaisemmin mainitulla setillä.
Pienien perhojen kanssa tulisi myös käyttää ohuita siimoja varsinkin, jos kyseinen puro on kovan kalastuspaineen alla. Nykyaikaisilla nymfivavoilla esimerkiksi 0,14 millin perukepaksuudet ovat jo arkipäivää ja kestävät hyvin, kun kalastetaan pääosin alle 40 sentin mittaisia kaloja. Jos kalastajan taidot riittävät, voi värikästä monofiiliperuketta ja tapsia ohentaa lisää.
Perhot puronieriälle
Itse kalastan eniten erilaisilla kuulapäänymfeillä ja pintaperhoilla. Puronieriä on erittäin aggressiivinen kala ja tätä kannattaa käyttää hyväksi, jos kalastetaan pienen kalastuspaineen alaisia paikkoja. Ärsykkeenä voi käyttää nymfeissä erilaisia kirkkaita iskupisteitä ja pintaperhot voivat olla reilun kokoisia.
Perhojen kokoa ja väritystä tulee muuttaa, jos kirkkaat ja kookkaat perhot eivät tuota tulosta. Silloin on luonnollista pienentää perhoja ja siirtyä värimaailmassa luonnollisempaan suuntaan, esimerkiksi ruskean, oliivin ja harmaan sävyihin.
Kuulapäänymfeistä hyvin on toiminut muun muassa Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessäkin esitelty OrangeTag koossa 14 ja pintaperhoista Klinkki koossa 12-14. Kovemman kalastuspaineen puroilla ovat toimineet hieman erilaiset ja vaatimattomammat perhot, ja kuulapäänymfit ovat pienentyneet esimerkiksi kokoon 16. Pintaperhoista erilaiset cdc-sidokset ovat toimineet hyvin.
