Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju

Kalapäivä on jo pitkällä, etkä ole saanut kuin pari pientä ahventa ja muutaman varovaisen tärpin. Sinulla on sama jigi samanlaisessa jigipäässä kuin viime reissulla, jolloin kalaa tuli todella hyvin. Paikan pitäisi olla oikea ja kaikuluotainkin näyttää, että kalaa on alueella. Jostain syystä homma ei kuitenkaan toimi. Mikä neuvoksi?

Tavallinen jigaus, jossa uitetaan pyöreällä jigipäällä painotettua jigiä, toimii useimmiten erinomaisesti. Korkeintaan joudutaan vaihtamaan jigin väriä tai mallia, ehkä jigipään kokoa ja taas nousee kalaa.

Silloin tällöin tulee kuitenkin tilanteita, että tavallinen jigi ei toimi. Joko kala syö huonosti, tai ei lainkaan. Onneksi tähän löytyy lääke, nimittäin erilaiset finesse-menetelmät. Termillä tarkoitetaan kalastusmenetelmiä, jotka on kehitetty varovaisten ja passiivisten kalojen kalastamiseen. Tyypillisesti niihin turvaudutaan, kun kalastetaan kylmän veden aikaan, eli myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä.

Myös kova kalastuspaine voi saada kalat varovaisiksi. Esimerkiksi suosituilla kalastuspaikoilla, varsinkin kaupungeissa tai taajamissa, kalat ovat ajoittain hyvin nirsoja. Sama tilanne voi tulla vastaan myös kalastuskilpailuissa.

Jos haluat, että jigivapasi taipuu silloinkin, kun muut heittävät tyhjää, kannattaa jatkaa lukemista.

Finesse-menetelmiä

Erilaisia finesse-jigaukseksi luettavia menetelmiä on monia. Tunnetuimpina Ned-, Neko-, dropshot- ja wacky- sekä Carolina- ja muut offset-koukkua hyödyntävät rigaukset. Itse olen kalastanut paljon kaikilla edellä mainituilla menetelmillä, ja niistä ehdottomiksi suosikeiksi on vakiintunut Ned ja drop shot.

Uusimpana suosikkinani on jigityypi, jolle ei ole vielä kunnollista, vakiintunutta nimeä, mutta vahva nimiehdokas on Stick worm ja menetelmästä käytetään usein nimeä no sinker-rig.

Sinun ei tarvitse tuntea tai hallita kaikkia eri finesse-menetelmiä. Tärkeää on kuitenkin tietää, mitä menetelmää kannattaa käyttää missäkin tilanteessa.

Dropshot ja kelluvat jigit kasvillisuuden päällä

Oli toukokuun toisen viikon alku ja olimme Antin kanssa Merenkurkussa jigaamassa ahventa. Keli oli mukavan lämmin ja kalastus oli lähtenyt hyvin käyntiin. Kalastimme matalassa lahdessa, jossa on paljon kasvillisuutta. Monin paikoin kasvillisuus yltää pintaan saakka, mutta siellä täällä on kohtia, joissa kasvillisuuden ja pinnan väliin jää vapaata vettä kalastettavaksi.

Välinevalintamme näihin olosuhteisiin oli dropshot. Yleensä käytän noin 20 sentin etäisyyttä koukun ja painon välillä, mutta koska pohjassa kasvoi puolen metrin korkuinen kasvillisuus, piti etäisyyden olla nyt poikkeuksellisen suuri. Jiginä minulla oli kelluvasta materiaalista valmistettu 5” Zman Jerk Shad, joka tuntui olevan tähän tilanteeseen aivan nappivalinta.

Dropshot-menetelmällä ja kelluvilla jigeillä pystyimme kalastamaan hyvin hitaasti aivan pohjakasvillisuuden yläpuolella. Olosuhteet olivat vaikeat, mutta kun menetelmä oli tilanteeseen sopiva, oli kalastus huikean hienoa.

Ned-jigi pohjalle lymyäville ahvenille

Vain muutama päivä edellisestä ja olimme Antin kanssa jälleen ahventa jigaamassa. Keli oli lämmennyt edelleen ja nyt oltiin lähes kesäisissä lukemissa. Uumoilimme kudun olevan jo ohi ja ahventen tankkaavan nyt kunnolla.

Aamu oli kuitenkin ollut hankala, emmekä olleet saaneet kuin pari haukea. Mitään lentosyöntiä tuskin oli tiedossa. Puolen päivän jälkeen aloimme saada juonesta kiinni. Ahvenet olivat näköjään vieläkin sisällä lahdissa, joista niitä löytyi kasvillisuuden aukkopaikoista. Tässä tilanteessa Ned-jigi osoittautui aivan ylivoimaiseksi. Heitto aukkopaikkaan, hidasta uittoa pohjaa pitkin ja tärppi.

Koska pohjassa ei ollut kasvillisuutta, sopi Ned-jigi täydellisesti pohjassa lymyävien ahventen kalastamiseen.

Kalan saanti ei kuitenkaan ollut helppoa, vaan jokaista ahventa piti oikeasti kalastaa. Jos jigiä otti sisään liian nopeasti, ei saanut mitään. Jigin piti uida hyvin hitaasti ja aivan pohjaa pitkin, mieluiten väristysten kera uitettuna. Tämä kaikki teki kalastuksesta erityisen hienoa; kun pääset päivän juonesta kiinni ja teet kaiken oikein, voit saada kalaa.

Suolattu stick worm

Viime syksynä bongasin kaverini Tomi Valkamaan somekuvasta oudon näköisen jigin. Kuvassa näkyi painottamattomaan offset-koukkuun rigattu lyhyt ja paksu ”pökäle”, jonka päässä oli ohut häntä tai piikki. Jigi ei näyttänyt erityisen pyytävältä, mutta tuskin Tomi sitä turhaan heitti.

Kysymällä asia selviää, joten ei muuta kuin soitto Tomille. Pitkän puhelun loputtua olin vakuuttunut asiasta. Jigin nimi oli Imo Ripper ja niitä oli nyt päästävä testaamaan.

Kyseisiä jigejä ei ollut Suomen markkinoilla, mutta Ebayn kautta niitä onneksi oli saatavilla. Laitoin tilauksen sisään saman tien. Tomi suositteli koukuksi 3/0- tai 4/0-kokoisia ruuvilla varustettuja offset-koukkuja, joita sentään sai kotimaastakin.

Kylmää keliä

Jigipaketti saapui yllättävän nopeasti ja ehdin saada ne mukaan jo seuraavalle ahvenreissulle.
Keli oli viikon aikana muuttunut hyvin viileäksi ja tuleville päiville luvattiin miinusasteita. Vielä oltiin kuitenkin juuri ja juuri plussan puolella.

Laskin kajakin vesille ja valmistelin vapoja valmiiksi. Nyt tarvittiin finesse-menetelmiä, mitään nopeasti uivaa oli turha tarjoilla. Sidoin yhteen vapaa dropshot-rigin ja siihen kelluvan jigin. Toiseen vapaan tuli Ned ja kolmanteen juuri äskettäin saapunut Imo Ripper stick worm.

Aloitin Nedillä, sillä siihen oli nyt kovin luotto. Viiden-kuuden heiton jälkeen luotto alkoi kuitenkin karista, ehkä dropshot olisi tänään parempi. Vaihdoin siis vapaa ja jatkoin kalastusta dropshotilla. En saanut silläkään mitään. Paikan piti olla hyvä, mutta silti heräsi epäilys, olisivatko kalat kuitenkin jossain muualla. Vaihdoin taas vapaa. Nyt olisi Imo Ripperin vuoro, odotukset eivät tosin olleet kovin korkealla.

Alku aina hankalaa

Ensimmäinen heitto uudella jigityypillä. Suolattu jigi lensi yllättävän kauas, ja se oli hyvä. Annoin jigin vajota pohjaan, pyöräytin kammesta vajaan puoli kierrosta ja odotin että jigi vajosi taas pohjaan. Pidin vavan suorana siiman suuntaisesti ja tein samanlaisen pyöräytyksen uudestaan. Yhtäkkiä juuri kampea pyöräyttäessäni tuntui vavassa jotain, aivan kuin tärppi. Tai ehkä jigi vain osui johonkin, en ollut varma. Seuraavalla heitolla sama toistui ja nyt ei ollut epäilystäkään; ihan selvä tärppi. Harmi vaan, että en saanut sitä tarttumaan.

Kolmannen tärpin jälkeen alkoi jo harmittamaan, kun en saanut kaloja pysymään. Päätin kokeilla uudestaan Nedillä ja dropshotilla, niihin pitäisi tarttua paremmin. Kaivoin esille myös painotettuun offset-koukkuun rigaamani kelluvan jigin. Kaloja oli selvästi paikalla, varmasti niille kelpaisi näistä tarjoiluista joku. Vajaan tunnin kalastamisen jälkeen jouduin toteamaan, että ei kelvannut.

Kiinnitin Imo Ripperin takaisin siiman päähän, sillä siihen sentään oli tullut tärppejä. Avarsin vielä veitsellä hieman koukun läpimenoaukkoa jigissä, jotta koukku pääsisi paremmin luistamaan jigin läpi. Sekään ei kuitenkaan auttanut. Sain nimittäin iltapäivän mittaan vielä muutaman selvän tärpin, mutta kaloiksi asti ne eivät realisoituneet.

Seuraavalla viikolla tuli maahan talvi ja avovesikausi loppui siihen.

Tartutus alkaa onnistua

Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että stick wormin tartutusongelmat on selätetty. Tai ainakin tartutusprosenttini on parantunut huomattavasti. Ratkaiseva vihje tuli, kun juttelin talvella Hannu Vesarannan kanssa offset-koukkuihin liittyvistä tartutusongelmista. Hannu tunsi ongelman ja kertoi ratkaisseensa sen siirtymällä ohuempiin offset-koukkuihin.

Otin neuvosta vaarin ja hankin itselleni ohuempilankaisia koukkuja, niitä ei tosin ollut aivan helppoa löytää. Lopulta bongasin Mikado Sensual -koukut ja ne ovat toimineet loistavasti. Muutos entiseen ei ollut suuri, mutta sen vaikutus oli merkittävä. Kalat ovat pysyneet nyt viimevuotiseen verrattuna selvästi paremmin kiinni.

Välineet ja tekniikat finesse-menetelmiin

Ned
Ned-jigi koostuu litteäpäisestä jigipäästä, joka tosin voi olla myös hieman kupera, sekä kelluvasta materiaalista valmistetusta jigistä. Ideana on, että pään ja jigin muodostama kokonaisuus kääntää jigin vedessä pystyyn ja jigi kulkee pää pohjaa pitkin pyrstön osoittaessa kohti pintaa.
Ned-päät ovat keskimäärin hieman kevyempiä kuin tavalliset jigipäät. Jos valitsisit normaalisti vaikkapa kuuden gramman pään, kannattaa Ned-pääksi valita puolta kevyempi.
Ned-jigiä uittaessa ei saa olla kiire. Jigin tulee liikkua hitaasti pohjaa pitkin. Voit uittaa sitä vavalla hiljalleen nyppimällä ja kelaamalla välillä löysät pois tai vaihtoehtoisesti kelaamalla jigiä sisään esimerkiksi neljäsosakierroksen kerrallaan.
Kelluvasta materiaalista valmistetut Ned-jigit ovat hyvin pehmeitä ja joustavia. Se tekee niistä osaltaan niin kalastavia, mutta samalla myös vaikeasti koukutettavia. Hyvänä apuna toimii pikaliima, jonka avulla saat varmistettua jigin pysymisen koukussa.

Dropshot
Dropshot-rigi koostuu vajaan metrin mittaiseen fluorocarbon-siimaan sidotusta koukusta, koukkuun nokastaan kiinnitetystä jigistä ja siiman päässä olevasta liikuteltavasta dropshot-painosta. Tällä tavoin jigiä voidaan tarjoilla kalalle painottamattomana. Jigin liike luodaan vavalla väristämällä.
Kalan saanti on sii hyvin pitkälle käsialasta kiinni. Hyvä idea on antaa väristysten välillä siimaan löysää, jolloin jigi pääsee vajoamaan, kuin kuollut kala.
Kelluvasta materiaalista valmistetut jigit tehostavat dropshottia entisestään. Jostain syystä kelluvat jigit kelpaavat kaloille huomattavasti suurempina kuin perinteiset dropshot-jigit. 5” ei ole lainkaan liuottelua.

Suolatut stick worm-jigit
Näissä jigeissä ei tarvita erillistä painoa, sillä jigi on itsessään riittävän painava heitettäväksi. Koukuksi valitaan suurikitainen offset jigiruuvilla varustettuna. Koukuksi kannattaa valita ohutlankainen koukku. Painonsa ja muotonsa ansiosta jigi lentää erittäin hyvin.
Vedessä stick worm vajoaa hitaasti vaaka-asennossa, mikä vaikuttaa olevan ahventen mieleen. Tärppi voi siis tulla jo heti vieheen vasta vajotessa. Muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi jigityypin etuna on se, että sillä voi kalastaa kasvillisuuden seasta ilman, että se tarttuu sinne kiinni.
Uittaminen tapahtuu samalla tyylillä kuin Ned-jigin uitto. Vaikka kyseessä on finesse-menetelmä, kannattaa näille jigeille valita jäykempi vapa. Kevyellä finesse-vavalla tartutukset eivät mene perille.

Finesse-menetelmä <-> normi jigaus?
– Jos kalaa tulee hyvin normaalilla jigauksella tai kovavieheillä, ei mielestäni ole mitään järkevää syytä kalastaa finesse-menetelmillä. Niiden aika on silloin, kun muut menetelmät eivät toimi.
– Kaikkien finesse-jigausmenetelmien hyvä puoli on se, että ne eivät perinteisten jigien tavoin vedä kaloja pois kalapaikalta. Parvi ei siis niin helposti hajaannu, vaan pysyy paremmin paikallaan.
– Finesse-kalastus on varovaisten kalojen kalastusta keveillä välineillä. Perinteiseen jigaukseen verrattuna vavat ovat herkempiä ja siimat hieman ohuempia.