Teksti ja kuvat: Marcus Wikström
SM-onki järjestettiin tänä vuonna Peräseinäjoen Kalajärvellä. Kilpailut piti alun perin kisata viime vuonna, mutta epävarman pandemiatilanteen takia ne päätettiin silloin siirtää vuodella eteenpäin. Nyt kuitenkin palaset loksahtivat kohdilleen ja suven kenties odotetuin onkikilpailu saatiin maaliin.
Hieman edellisviikkoja viileämpi keli ei haitannut kilpaväkeä, kun he heinäkuun 30. päivänä valloittivat Kalajärven rannat. Ennakkoilmoittautuneiden määrä jäi odotuksista, mutta paikalle saapui kuitenkin noin 315 voitonnälkäistä onkijaa, siis kuta kuinkin saman verran kuin viime vuonna Saimaan kanavalle.
Naiset ja naisveteraanit vietiin busseilla onkipaikoilleen, ja muut sarjat oli sijoitettu kävelymatkan päähän kilpailukeskuksesta. Aloituksessa kävi perinteisesti, kun ensimmäisen puolen tunnin aikana oli tapahtumia melko runsaasti ja kilpailun edetessä syönti alkoi hyytyä.
Miesveteraanien Raimo Vallitulla suurin saalis
Saaliissa nähtiin muun muassa pientä särkeä, kiiskeä ja ahventa, mutta joukossa oli myös kaikkien toivomia bonuslahnoja. Kalajärvi oli selkeästi kitsaalla tuulella ja kahden kilon ylityksiä ei kovin monta nähty. Komeimman saaliin nosti Vuosaaren Urheilukalasatajia edustanut Raimo Vallittu, joka luonnollisesti voitti samalla oman sarjansa.
Miesveteraaneissa kilpailleen Raimon saalis sai vaakalukeman 2620 grammaa. Toiseksi onki samassa sarjassa Seppo Siltala Kiskon Kalakerhosta ja kolmanneksi tuli Kurikan Urheilukalastajien Juhani Vaskivuori.
Alle 12-vuotiaiden nuorten sarjan voitti mainiolla onginnalla Lakeuden Urheilukalastajien Ukko Pihlajamäki. Hän malttoi onkia matalan veden kalat ensin pois ja siirsi kohon vasta sitten syvemmälle. Toiseksi onki Vili Ärrälä Oriveden Onkijoista ja pronssimitalin nappasi Heinolan Seudun Erämiehiä edustanut Eetu Pylkkänen.
Alle 15-vuotiaiden nuorten kultamitali meni MB-Eräkerhon Valtteri Haapalalle. Hopealle nousi Lauri Åman Nummi-Pusulan Kalaseurasta ja kolmanneksi tuli Joona Uuttu Lakeuden Urheilukalastajista.
Alle 19-vuotiaiden sarjan kultamitalin nappasi Lakeuden Urheilukalastajia edustanut Juho Mäenpää. Hopeamitalin arvoisesti onki Nummi-Pusulan Kalaseuran Urmas Oskari ja pronssin pokkasi Artturi Kiili Kurikan Urheilukalastajista.
Paula Saarinen paras naisissa, Janne Uitto miehissä
Naisten sarjan voitti Paula Saarinen Pohjois-Karjalan Urheilukalastajista. Toiseksi korkeimmalle korokkeelle nousi Lakeuden Urheilukalastajia edustanut Tarja Huhtala. Kurikan Urheilukalastajia edustanut Jaana Latva-Nikkola sai pronssia. Miesten sarjan voitto meni Lakeuden Urheilukalastajien Janne Uitolle ja hopean nappasi Ari Rientonen Lentokala ry:stä. Kolmanneksi onki Sami Humppi Viitasaaren Kalakavereista.
Naisveteraanisarjan kulta meni vuorostaan Lentokala ry:n Hilkka Helinille. Hopealle nousi Kalahuovien Taru Rouhianen ja kolmanneksi tuli Raija Huttunen Lentokala ry:stä. Perhesarjan kultamitalit saivat kaulaansa Kurikan Urheilukalastajien 1:stä edustaneet Katri, Kai, Tuija ja Keijo Yli-Hakuni.
Lakeuden Urheilukalastajille mitalisade
Kokonaisuudessaan kilpailuista voidaan sanoa, että Lakeuden Urheilukalastajat pääsivät nauttimaan mitalisateesta. Henkilökohtaisissa sarjoissa tuli viisi mitalia, joista peräti kolme kultaista. Kun tähän lisätään joukkuesarjojen neljä mitalia, niin melkoisen tempun tämä pohjalaisseura teki.
Kisapaikka oli puitteiltaan mitä mainioin ja sujuvista järjestelyistä vastasi Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri. Ensi vuoden kilpailupaikasta ei ole tätä kirjoittaessa vielä tietoa, mutta toivon mukaan pitopaikka tarkentuu vielä kuluvan vuoden aikana. Muistutammekin piirejämme, että mahdollisia hakemuksia kisaisännyyteen voidaan osoittaa joko SVK:n kilpailuvastaavalle tai sen onkijaostolle!
Raimo Vallittu on onkinut koko ikänsä – kilpaillut vuodesta 1978 lähtien
Raimo Vallittu nosti tämän vuoden suurimman saaliin SM-ongessa. Tässä haastattelussa hän paljastaa harrastuksensa saloja hieman tarkemmin.
Ja mistäköhän minä Raimon tavoittaisin näin arkiaamupäivästä? Onkikilpailusta tietenkin. Tapaamme Helsingin Vuosaaressa Uutelan kanavalla, jossa hän ja kymmenkunta muuta onkijaa ottavat toisistaan mittaa aurinkoisessa loppukesän kelissä.
Kuinka pitkään olet harrastanut ongintaa?
”Olen onkinut koko ikäni, mutta onkikilpailuissa olen käynyt vuodesta 1978 asti.”
Innostus onkimiseen yhdistettynä työelämään nuorten parissa on sittemmin johtanut Raimon mukaan myös nuorten kalastustouhuihin. Hän on ollut tuttu näky Etelä-Suomen vapaa-ajankalastapiirin ja Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) järjestämissä nuorten kalastustapahtumissa.
Oletko erikoistunut nimenomaan niin kutsuttuun ”mato-ongintaan”, jossa mäskäys on kielletty?
”Kyllä, juuri mato-onginta on oma lajini. Kokeilin joskus myös kilpaongintaa, mutta se ei ole minun juttuni. Kilpa-onginnassa valmistelut vievät mielestäni aivan liikaa aikaa, kun tahtoisin vain heti aloittaa onkimisen”, Raimo hymähtää.
Tämän vuoden SM-ongen paikka-arvonnassa sait ilmeisesti mieluisan paikan?
”Kyllä. Kyseinen alue oli kalaisa ja lähialueelta irtosi useita muitakin hyviä sijoituksia”, Raimo paljastaa.
Menit sitten kiskomaan SM-ongen kovimman tuloksen, ja luonnollisesti myös sarjavoiton. Mikä oli kilpataktiikkasi?
”Tässä paikassa piti aloittaa pitkällä vavalla, joten jätin aika lailla lyhyemmät versiot sivuun ja aloitin heti kättelyssä kahdeksan metrin vavalla. Huomasin myös nopeasti, että kohoa ja samalla tietenkin koukkua kannatti pitää liikkeessä koko ajan. Aktiivinen kala ei yhtään välittänyt paikallaan olevasta onkityylistä”, Raimo muistelee. ”Tällä tavalla sain muun muassa liki puolikiloisen ahvenen.”
Tässä vaiheessa Raimo nostaa pienehkön pasurin kanavan vihertävästä vedestä, ennen kuin hän jatkaa: ”Löysin noin viiden metrin päästä penkan, ja sen ”kyljestä” sain kuin sainkin melkein kaikki kalani.”
Taas uppoaa koho ja tällä kertaa tuore Suomen mestari nostaa salakan pussinsa perukoille.
Puhutaan hieman välineistäsi. Millaisia vapoja suosit kilpailuissa?
”Vapoja minulla on useita, mutta ongin mieluiten viiden sekä seitsemän metrin vavalla. SM-ongessakin käyttämäni kahdeksan metrin vapa on jo kymmenen vuotta vanha ja todella raskas käyttää. Samalla se on kuitenkin myös vahva vapa.”
Entä kohot, onko jokin tietty versio suosikkisi?
”Kohon muoto on hyvinkin riippuvainen esimerkiksi tuulesta. Tuulisissa keleissä käytän usein pyöreää kohoa ja silloin lisään siimaan myös lyijyhaulin, jonka laitan vavankärjen ja kohon välille. Muuten tuuli vie ilmassa olevan siiman mutkalle ja onkiminen hankaloituu”, Raimo toteaa.
”Tuulettomissa oloissa käytän mieluummin sellaista kynä- tai suippomallista kohoa. Kooltaan käytän eniten kahden tai kolmen gramman kohoja.”
Siimapolitiikassa on myös eroja. Millaisella virityksellä sinä ongit?
”Itse käytän pääsiimana 0,16 mm ja tapsina 0,12 mm siimaa. Pääsiimani on värillinen, jotta näkisin sen paremmin ja saisin siitä heti kiinni, kun kala on koukussa. Tapsini pituus on noin 30 cm ja on vuorostaan läpinäkyvä”, Raimo selvittää.
Entä painot ja painotus? Kohothan ainakin osittain määräävät painotuksen, vai mitä?
”Kyllä vain. Pääpainona käytän olivettia (liukupaino) ja sen pitää paikallaan pieni lyijyhauli. Sitä siirtämällä saa tarvittaessa olivetin uuteen paikkaan”, Raimo kertoo.
”Pidemmässä vavassa saatan käyttää jokusen lyijyhaulin lisää. Yksitoistametriseen vapaani virittelen kaksi olivettia sekä luonnollisesti myös isompaa kohoa.”
Koukulla ja koukunvalinnalla on iso vaikutus kalantuloon. Millaisia koukkuja itse suosit?
”Koukkukin on riippuvainen paikasta ja totta kai myös saaliskalasta. Yleensä käytän 14-20-numeroisia koukkuja. SM-ongessa käytin 18 numeron koukkua, eli melko pientä. Sillä tulikin kaikki kalat, isot ja pienet. Pidän henkilökohtaisesti reiällisistä koukuista, koska ne pysyvät lenkkinsä ansiosta paremmin suorassa. Koukku ei missään nimessä saa lähteä ”vispaamaan”, kuten juuri vinoon sidottu koukku tekee.”
Syötithän valitaan aina tilanteen ja vesistön mukaan. Olisiko jotain vinkkejä tähän liittyen?
”No, itse käytän kärpäsentoukkaa, matoa, surviaista eli juuri näitä perinteisiä onkisyöttejä”, Raimo aloittaa. Kalajärven SM-ongessa sain vinkiksi käyttää tummanpunertava kärpäsentoukkaa, eli ei sitä normipunaista, joka on tavallaan vaaleampaa. Vinkki osoittautuikin erittäin toimivaksi, ja samalla huomasin, että valkoiset toukat eivät toimineet laisinkaan.”
Taas nousee salakka kanavasta, ja sitten Raimo jatkaa: ”Madoista sen verran, että niitä värjään itse. Kaivelen sopivista paikoista niin kutsuttuja savimatoja, ja sitten vaan värjäyshommiin. Kalajärvellä pelasi tämä minun oma väritykseni todella hyvin.”
Lopuksi, millaisia vinkkejä antaisit aloittelevalle onkijalle?
”Kyllä kannattaa johonkin kalastusseuraan liittyä. Sieltä saa uusia kalakavereita ja heiltä vuorostaan kullanarvoisia vinkkejä. Kilpailuihin ja reissuihin pääsee sitten helpommin yhteiskuljetuksiin ja sen sellaisiin. Lisäksi tehdään porukalla, milloin mitäkin kalastusvermeitä ja se sosiaalinen puoli on hyvinkin tärkeä osa tätä toimintaa.”
Tähän näkemykseen ei voi kuin yhtyä. Keskusjärjestö onnittelee Raimoa vielä kerran SM-ongen voitosta ja toivottaa kireitä siimoja loppukesälle ja alkavaan syksyyn!
