Teksti ja kuvat: Heidi Pernu

Seurajoukkueiden 41. kilpaongen MM-kilpailut järjestettiin Belgiassa 18.-24.7.2022. Kisoihin osallistui yhteensä 33 joukkuetta. Edustettuna oli puolestaan 19 eri maata, sillä uudet säännöt sallivat osallistuville maille useamman joukkueen ilmoittamisen kilpailuihin.

Suomea edustamassa oli jälleen Lempäälän Kalakerhon joukkue, joka on jo useamman vuoden hallinnut Suomen kilpaonginnan SM-kisoja. Joukkueen jäsenet olivat Pekka Rintamaa, Ville Lehtinen, Tero Kankaanpää, Seppo Pönni, Erkki Lavonen, sekä kapteeneina Heidi Pernu ja Ramon Pasmans.

Joukkueen koostumus muuttui hieman alkuperäisestä Sepon tultua kesken harjoitusviikon kipeäksi. Heidi siirtyi kapteenin tehtävistä kilpailijan rooliin ja onki myös molemmat kilpailupäivät Sepon sijasta.

Ongittavana pääasiassa mustatäplätokkoa ja särkeä

Kilpailuareenana toimi Brussels-Charleroi -kanava Ronquieresin kaupungissa. Kyseisessä vesistössä on aiemminkin pidetty kansainvälisen tason kisoja, viimeisimpänä vuoden 2017 MM-kisat. Kanavassa on paljon vene- ja rahtialusliikennettä, ja sulutuksen vuoksi vedenpinta vaihteli jonkin verran harjoitusten ja kisaviikonlopun aikana.

Kanavan kalasto koostui pääasiassa mustatäplätokoista, joita löytyi runsaasti kivipenkoilta, sekä särjistä, joiden koko vaihteli 10-200 gramman välillä. Seassa oli myös muutamia 1-2 kilon painoisia lahnoja. Lisäksi kanavassa oli runsaasti kuhanpoikasia, jotka olivat kiellettyjen kalojen listalla haukien ja ankeriaiden lisäksi.

Kanavasta löytyi pienemmässä määrin myös muita särkikaloja sekä ahvenia, mutta ne eivät näytelleet suurta roolia itse kisassa. Kilpailualue oli jaettu viiteen sektoriin, joista A-sektori oli kokonaan omalla alueellaan ison sulun ja laivanosturin toisella puolella. Tällä alueella särki oli yleisin kala ja mustatäplätokkojen osuus kisasaaliista hyvin pieni.

Harjoitusviikko sujui epäonnisesti

Harjoitusviikko sujui joukkueelta hieman epäonnisesti, kun yhden onkijan sairastumisen lisäksi harjoitusviikon boksien arvonnassakaan arpaonni ei suosinut: joukkue onki koko viikon reunoilla ja D-sektorille emme päässeet ollenkaan harjoittelemaan.

Varsinkin lahnat tuntuivat keskittyneen sektorien sisälle, joten niitä emme päässeet onkimaan koko viikon aikana kuin kerran. Lisäksi virallisen syöttitoimittajan syöttien laadussa oli toivomisen varaa.

Näiden asioiden myötä joukkue joutui kisataktiikkaa suunnitellessaan nojaamaan paljolti paikasta saatuihin ennakkotietoihin sekä onkijoiden omiin kokemuksiin aiemmista kansainvälisistä kisoista. Viiden päivän aikana kävi kuitenkin hyvin selväksi, että menestyäkseen tulisi onginnan olla täydellisyyttä hipovaa. Särkikalojen vähäisyyden takia onkilaitteiden tuli olla erityisen herkkiä ja syöttämisen hyvin maltillista.

Mustatäplätokkojen onginnassa taas erinomainen tekniikka ja välineiden balanssi mahdollistaisi hyvän suorituksen. Keskipainoltaan tokot olivat onkijasta riippuen 3-6 grammaa. Keskikokoon vaikuttivat mm. käytetty syötti ja onkietäisyys. Osa joukkueista onki tokkoja aivan rantavedestä, jolloin kappaleita kyllä saisi kasaan, mutta kalojen koko olisi aivan mitätöntä.

Päätaktiikkana tokkojen onginta kahdelta etäisyydeltä

Lempäälän joukkueen päätaktiikaksi muodostui tokkojen onginta kahdelta etäisyydeltä: partin kärjellä tai lyhyellä teleskoopilla noin 4 metrin päästä rantapenkasta sekä lyhyellä noin 6-7 metrin partilla. Tokkoja ongittiin aivan pohjasta, ja kaikki painot tulivat aivan lyhyen tapsin juureen kiinni, joten luodatessa tuli noudattaa erityistä tarkkuutta, jotta painot eivät osuisi pohjaan.

Lisäksi tokoille tehtiin kaksi erilaista onkilaitetta: painavampi 3 gramman koholla ja isohkolla 14:n koukulla varustettuna, sekä herkempi onkilaite 1 gramman koholla ja 18-20 koon koukulla. Alkuun voitiin käyttää painavampaa rigiä matosyötillä ja loppua kohden siirryttiin herkempään rigiin, joka oli syötitetty pinkiellä (pieni kärpäsentoukka) tai surviaisentoukalla. Näihin paikkoihin syötettiin pieniä kovia liimi- eli savipalloja, joihin oli laitettu houkutteeksi mm. matoja, kuollutta toukkaa ja jokeria (pientä surviaisen toukkaa).

Särkiä ongittiin 10-11,5 metrin etäisyydeltä herkillä 0,5-1,5 gramman kohoilla käyttäen pieniä 20-24 koon koukkuja, joihin syötiksi laitettiin 1-2 surviaisen toukkaa. Tälle etäisyydelle syötettiin alkuun noin 2 litraa mäskiä, johon oli lisätty jokereita, sekä yksittäisiä kuolleita pinkieitä ja castereita.

Lahnoja ajatellen teimme 13 metrin partille liimipedin, jossa oli runsaasti jokeria. Lahnojen ilmaantuessa sektorille yleensä ensimmäisen tunnin jälkeen tai viimeisen puolen tunnin aikana, tuli onkialuetta ylläpitää liimillä, jokereilla ja saksituilla madoilla, jolloin lahnan saattoi saada siirtymään hajun perässä omalle onkialueelle.

Kultaa Alankomaihin, Suomi sijalle 18

Ensimmäisenä kisapäivänä joukkueemme oli 18. sijalla 47,5 pisteellä. Onnistumisena mainittakoon Villen sijoittuminen kolmanneksi omalla sektorillaan, kun hän alun hyvän tokkojen onginnan jälkeen onnistui vielä viime hetkillä nappaamaan lahnan, joka varmisti hyvän sijoituksen.

Sunnuntaina joukkue onnistui keräämään hieman vähemmän pisteitä, yhteensä 44. Bonuskalat jäivät saamatta ja A-sektoria lukuun ottamatta joukkueen saamat kalat olivat pääasiassa tokkoja.

Kokonaiskilpailun voiton vei Alankomaiden Maver Zammataro (33 p), jonka edustajien tarkka tekniikka tokkojen onginnassa oli varsin ylivoimainen. Toiseksi ja kolmanneksi tulivat Italian seurajoukkueet ASD Lenza Emiliana (44 p) ja Oltrarno Colmic (49 p). Suomen joukkue päätyi lopulta sijalle 18. (91,5 p), mitä voidaan erittäin vaikean harjoitusviikon jälkeen pitää varsin onnistuneena suorituksena.

SM-kilpaongen voittajajoukkue edustaa Suomea

Seurajoukkueiden maailmanmestaruuskisoihin edustusoikeuden saa vuosittain SM-kilpaongen voittanut joukkue, lue lisää SM-kilpaongen säännöistä:

Lisäksi kilpaonginnassa kilpaillaan seuraavat kansainväliset kisat; Yleiset maailmanmestaruuskisat, naisten maailmanmestaruuskisat, nuorten (alle 15-, alle 19- ja alle 25-vuotiaiden) maailmanmestaruuskisat, mastereiden (yli 55-vuotiaat) ja veteraanien (yli 65-vuotiaiden) maailmanmestaruuskisat sekä Euroopan mestaruuskisat.

Näihin joukkueisiin on mahdollisuus päästä Suomen maajoukkuekarsintojen kautta, lue lisää: