Teksti ja kuvat: Petter Nissén
Levi on kalastuksen sijaan paremmin tunnettu laskettelukohteena ja talvilomien näyttämönä. Monille tuleekin hieman yllätyksenä, että Kittilän alue tarjoaa myös varteenotettavaa jokikalastusta. Suurin alueen joista on Ounasjoki, johon laskee useita pienempiä sivujokia, kuten 7.-8. elokuuta järjestetyn SM-perhon kilpailuvesistöksi valikoitunut Kapsajoki.
Finaaliin kutsuttiin 40 parhaiten SM-karsintakilpailuissa menestynyttä perhokalastajaa. Kilpailussa sai käyttää vain perinteisiä perhokalastusvälineitä, eli perhovapaa ja perhosiimaa. Jokainen kilpailija kalasti yhteensä kuusi puolitoista tuntia kestävää jaksoa. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat ja Fly Fishing Club Jyväskylä.
Taito ratkaisee
Suomen Vapaa-ajankalastajilla on käytössä kilpailutoiminnan viestinnässä slogan ”Kun taito ratkaisee”. Tämä tuli jälleen todistettua aivan oikeaksi näkökulmaksi huipputason kilpailutoiminnassa. Jyrki Hiltusen palkintokaapista löytyy nyt SM-perhokilpailuista huimat neljä henkilökohtaista kultamitalia, sekä kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Kaiken kruunaa vielä henkilökohtainen MM-perhon hopea ja joukkuekulta.
Tämän vuoden hopeamitalisti Ville Ristolainen on myös aiempi Suomen mestari. Pronssille yltänyt Joni Haapanen on niin sanottuja maajoukkuemiehiä, eli menestystä on kertynyt aiemminkin. Kaikilla kärkikolmikon miehillä on pitkä tausta kilpaperhokalastajina ja taitoa on kertynyt matkan varrella.
Harjukset ja taimenet napsivat perhoihin
Kapsajoen virta-alueiden kalasto on lohikalavoittoinen. Joen vesi on varsin kirkasta ja sopii elinympäristönä viileissä vesissä viihtyville kaloille. Parhailla alueilla harjusta esiintyy runsaasti ja taimeniakin kohtuullinen määrä. SM-perhon kokonaissaalis nousi kahden päivän aikana yli 1200 kalaan, jotka tässä kilpailumuodossa vapautetaan varovasti käsitellen hyväkuntoisina takaisin jokeen.
Joen lohikalat ovat kooltaan pääasiassa pienehköjä, mutta joukossa uiskentelee myös komeisiin mittoihin kasvaneita yksilöitä. SM-perhon saaliissa suurimmat harjukset olivat noin neljäkymmentä senttiä pitkiä. Taimenten pituudet ylittävät parhaimmillaan puolen metrin rajan.
Suomen mestaruuden voittanut Jyrki Hiltunen muisteli kilpailun aikaista jännittävää tilannetta. ”Mieleenpainuvin kala tässä kilpailussa oli noin 55 sentin mittainen taimen, joka laittoi voimakkaasti hanttiin, eikä suostunut haaviin saakka. Kala kävi väsytyksen aikana jo aivan lähellä, mutta ui lopulta joen pohjan kasvillisuuden alle ja siinä vaiheessa ohut perukesiima katkesi, ja komea taimen pääsi karkuun.”
Menestys vaatii laajaa osaamista
Perhokilpailuista puhuttaessa kuulee usein sanottavan, että siellä ne vain larvastaa tai nymfaa lyhyellä siimalla. Tosiasiassa menestyminen vaatii monenlaisten kalastustekniikoiden osaamista, sekä hyvää ymmärrystä kalojen ravinnosta ja kalojen sijoittumisesta vesistön eri osiin. Riippuen kilpailuvesistöstä ja pyydettävistä kalalajeista tarvitaan esimerkiksi hyvää heittotaitoa pitkillä siimoilla sekä uppoperhoilla että pintaperhoilla kalastuksen monipuolista hallintaa.
Suurin osa SM-karsintakilpailuista käydään järvillä rannasta tai veneestä kalastaen. Tämän vuoden loppukilpailussa eli finaalissa kilpailtiin pelkästään joella. Suurin osa saaliista saatiin erilaisilla pienillä nymfeillä ja pienempi osa pintaperhoilla. Pelkästään yhtä kalastustekniikkaa käyttämällä ei tämän tasoisissa kilpailuissa kuitenkaan menesty.
Kultamitalistin mietteitä
Kultamitalistin mietteitä viimeisen kalastusjakson jälkeen. ”Tällaiseen kalastusjaksoon on kiva lopettaa kilpailu. Yhtään harjusta ei tullut nymfeillä, vaikka kuinka yritti. Kaikki kalat nappasivat pienikokoisiin päivänkorentojäljitelmiin pinnasta. Kilpailun lopussa samaa aluetta on kalastettu jo moneen kertaan muiden kilpailijoiden toimesta ja ottihaluisten kalojen löytäminen on vaikeaa. Nyt aktiivisia harjuksia löytyi todella matalasta ja tyynestä vedestä melko läheltä rantaa. Ehkä muut kilpailijat eivät olleet hoksanneet aiemmin kalastaa tuollaista hieman epätyypillistä aluetta.”
