Itä-Suomen elinvoimakeskuksen kalatalousyksikkö on jättänyt Lupa- ja valvontaviraston käsiteltäväksi vesilain mukaisen hakemuksen Lieksanjoen Lieksankosken ja Pankakosken voimalaitosten kalataloudellisten velvoitteiden muuttamiseksi. Voimalaitokset omistaa Kemijoki Oy.

Hakemuksen tarkoituksena on päivittää voimalaitosten velvoitteet nykytietoa vastaaviksi niin, että ne mahdollistavat uhanalaisten vaelluskalakantojen säilymisen ja elpymisen. Keskeisenä vaatimuksena on velvoittaa laitosten omistaja toteuttamaan kaloille vaellusväylä sekä ylä- että alavirran suuntaan ja johtamaan Lieksanjoen alaosalle (nykyinen ohijuoksutusuoma) jatkuva ympäristövirtaama niin, että se voidaan kunnostaa vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueeksi.

”Vaelluskalakantojen tila on kriittinen, mutta Lieksanjoella edellytykset tilanteen parantamiseksi ovat koko Vuoksen vesistöalueen parhaimmistoa. Alueelle on mahdollista saada aikaan luontaisesti lisääntyvät ja itsensä ylläpitävät järvilohi- ja taimenkannat”, sanoo Itä-Suomen elinvoimakeskuksen kalastusbiologi Markus Huolila.

Lieksanjoki oli vaelluskalojen keskeinen lisääntymisalue

Lieksanjoki oli ennen voimalaitosten rakentamista Pielisen järvilohen ainoa ja taimenen tärkein lisääntymis- ja poikastuotantoalue. Lieksanjokeen nousi Pielisestä kutemaan myös suurikokoista planktonsiikaa, ja harjuskanta oli vahva.

Lieksankosken voimalaitos valmistui vuonna 1960 ja Pankakosken voimalaitos vuonna 1964. Laitosten rakentamisen takia Lieksanjoen Pankajärven ja Pielisen väliset virtakutuisten kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueet (n. 60 hehtaaria) tuhoutuivat. Lieksanjoen vesivoimaa on hyödynnetty aiemminkin, mutta viimeistään nykyisten voimalaitosten rakentaminen esti vaelluskalojen nousun myös Pankajärven yläpuolisille tuotantoalueille (n. 100 hehtaaria). Muutosten seurauksena Lieksanjoen vaelluskalakannat romahtivat.

Luontainen lisääntyminen ylläpitää kannan geneettistä rakennetta

Voimalaitoksille on niiden rakentamisluvissa määrätty velvoitteet kalataloudelle aiheutuvien vahinkojen kompensoimiseksi. Velvoitteet perustuvat niiden määräämisen aikaan vallinneeseen käsitykseen, jonka mukaan kalakannat oli mahdollista säilyttää elinvoimaisina yksinomaan kalanviljelyn keinoin.

Nykytiedon mukaan vaelluskalakantojen säilyttämisessä geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen on kuitenkin keskeinen edellytys kannan elinvoimaisuudelle ja sopeutumiskyvylle, ja luontainen lisääntyminen pitää yllä kannan geneettistä rakennetta paremmin kuin viljelyyn perustuva säilyttäminen.

Edellytykset vaelluskalojen palautumiselle ovat parantuneet

Vaelluskalojen poikastuotantoedellytykset Lieksanjoella ovat parantuneet nykyisten velvoitteiden määräämisen jälkeen. Puutavaran uitto vesistössä on päättynyt ja koskialueita sekä pääuomassa että sivujoissa on kunnostettu virtakutuisten kalojen poikastuotantoon soveltuviksi.

Uusia kunnostushankkeita on vireillä. Syksyisin Lieksankosken voimalaitoksen alapuolelta pyydystetyt ja Pankajärven yläpuolisille koskialueille siirretyt järvilohet ovat kuteneet ja tuottaneet poikasia, mikä osoittaa alueen soveltuvan vaelluskaloille.