
Lohjalla virtaavan Karstunjoen alajuoksulla korvattiin kalojen nousuesteenä toiminut myllypato luonnonmukaisella koskella. Hanke oli osa Helmi-elinympäristöohjelmaa.
Karstunjoen kunnostuksessa vanha betoninen patorakenne purettiin ja uomaa porrastettiin koskirakenteilla niin, että se mahdollistaa taas kalojen vaelluksen. Padon ja sen patoaltaan tilalle muotoiltiin luonnonmukaista koskea noin 80 metrin matkalle. Työmaa käynnistyi kesäkuussa ja valmistui elokuussa.
Vaellusesteetön jokireitti mahdollistaa taimenen kaltaisten vaelluskalojen elinkierron, jonka aikana kalat liikkuvat vesistön eri osien välillä. Betonipadon tilalle palautettu koskialue toimii myös kalojen lisääntymis- ja elinalueena.
Lohjanjärven Karstunlahteen laskeva Karstunjoki kerää vesiä esimerkiksi Sammatin Kirmusjärvestä sekä Nummen Valkerpyynjärvestä. Joen alajuoksulla sijaitseva Karstun myllypato muodosti aiemmin kaloille täydellisen nousuesteen.
Tuloksellista yhteistyötä
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) vastasi Karstunjoen Myllypadon purkutyön toteuttamisesta osana Luuvirta-hanketta ja Lohikalat Karjaanjokeen -vesistövisiota. Uudenmaan ELY-keskus toimii hankkeessa asiantuntijatahona sekä osarahoittajana Helmi-elinympäristöohjelman ja Vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden toteuttamiseen myönnetyn avustuksen kautta.
Samaan aikaan toteutettiin joen ylittävän sillan uusiminen, josta vastasi paikallinen tienhoitokunta. Toimenpiteet yhteensovitettiin ja toteutettiin yhteistyössä paikallisten maa- ja vesialueen omistajien sekä tienhoitokunnan kanssa.
Osa laajempaa kokonaisuutta
Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisessä Helmi-ohjelmassa vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta ja parannetaan elinympäristöjen tilaa. Ohjelman toimet perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja yhteistyöhön heidän kanssaan.
Karstunjoki on osa LUMO-Helmet-nimistä Helm-keskittymää, joka kattaa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä Mustionjokilaaksosta aina Vihtijoelle saakka.
Helmi-keskittymät ovat alueellisia kokonaisuuksia, joilla on erityisen suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta. Niiden avulla Helmi-elinympäristöohjelman toimenpiteet kohdistetaan ekologisesti ja maakunnallisesti tärkeille alueille.
Tavoitteena on lisätä toimenpiteiden vaikuttavuutta sekä luonnon että resurssien näkökulmasta. Uudellamaalla on tunnistettu neljä tällaista keskittymää, ja vastaavia alueita on eri puolilla Suomea.
