Laaja kansainvälinen tutkimus paljastaa, että vaikka jääpeitteinen aika on lyhentynyt ilmaston lämmetessä, ei etenkään pienten järvien happitilanne ole parantunut.

Kun järvi on jäässä, niin kaloille ja muille vesieläimille elintärkeän hapen määrä vähenee. Jää ja lumi estävät ilman ja veden sekoittumisen sekä rajoittavat hapen tuotantoa fotosynteesin kautta. Laaja tutkimus paljasti, että pienten järvien happipitoisuus ei kasva, vaikka jääpeitteinen aika on lyhentynyt. Isompien, yli 10 neliökilometrin järvien tilanne on toinen.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joachim Jansenin johtama kansainvälinen tutkimusryhmä hyödynsi tietoja, jotka oli vuosien 1960-2022 välisenä aikana kerätty tuhansista järvistä, mukana oli myös suomalaisia järviä. Tutkimus antaa tärkeää tietoa järvien suojeluun ja kalakantojen hallintaan muuttuvassa ilmastossa.

Tilanne erityisen ongelmallinen rehevöityneissä järvissä

Yleisesti ottaen lyhyempi jääpeite lisäsi hapen määrää, koska talvinen hapenkulutusjakso lyheni ja syksyinen pintaveden ja hapen sekoittuminen kesti pidempään.

Pienissä järvissä, jollaisia ovat useimmat Suomen järvet, kesän aikana pintavesiin ei kuitenkaan sekoitu riittävästi happea. Tämän vuodenaikojen välisen ekologisen muistin seurauksena jään alla olevat hapettomat vyöhykkeet ovat laajentuneet.

Tilanne on erityisen ongelmallinen rehevöityneissä järvissä, joissa hapenkulutus on suurta. Sen sijaan vähäravinteisissa järvissä hapenpuutetta esiintyy harvemmin kesällä ja talvella.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset riippuvaisia järven koosta ja ominaisuuksista

Talvisten kalakuolemien määrä saattaa vähentyä jään vähetessä vain suuremmissa, yli 10 neliökilometrin kokoisissa pohjoisissa järvissä.

”Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole yksiselitteisesti positiivisia tai negatiivisia – ne riippuvat järven koosta ja ominaisuuksista”, sanoo Joachim Jansen.