Meriroskan ehkäiseminen on huomattavasti tehokkaampaa ja edullisempaa kuin sen kerääminen. Tämä on yksi kolmivuotisen Re:Fish-hankkeen keskeisistä havainnoista. Hanke vähensi vapaa-ajankalastuksesta peräisin olevaa muoviroskaa Itämeren alueella. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli kehittää ratkaisuja hylättyjen, kadonneiden ja poisheitettyjen vapaa-ajankalastuksen pyydysten ongelmaan.

Toimet auttavat meriluonnon elpymistä ja ehkäisevät pitkäaikaisia ympäristövaurioita. Hylätyt kalastusvälineet voivat jatkaa kalojen ja eläinten pyydystämistä vuosikymmeniä ja aiheuttaa elinympäristöjen köyhtymistä.

Hankkeen päärahoittaja on EU:n Interreg Central Baltic -ohjelma. Suomesta olivat mukana Suomen ympäristökeskus ja Pidä Saaristo Siistinä ry, Ruotsista hanketta koordinoiva Håll Sverige Rent ja Virosta Tarton yliopisto.

Yhteensä puhdistettiin 225 neliökilometriä Itämeren rannikkoalueita

Hankkeen aikana puhdistettiin haraamalla ja sukeltamalla yhteensä 225 neliökilometriä Itämeren rannikkoalueita. Merestä poistettiin yli 8,7 kilometriä verkkoja ja yli 2 000 kiloa muita hylättyjä kalastusvälineitä.

talteen saaduista kalaverkoista analysoitiin materiaalin kierrätysmahdollisuuksien kartoittamiseksi. Suomeen ja Viroon perustettiin keräyspisteitä elinkaarensa päähän tulleille kalastusvälineille. Lisäksi Itämerestä ja sen rannoilta kerättiin reilut 1 200 kiloa muuta meriroskaa.

Suomessa kalastusroskaa poistettiin Rauman, Uudenkaupungin, Kustavin ja Helsingin edustalta

Suomessa haamuverkkoja ja muita pyydyksiä poistettiin Rauman, Uudenkaupungin, Kustavin ja Helsingin rannikkoalueilta. Haraukset kohdistettiin 92 alueelle, joilla etukäteen kerättyjen tietojen perusteella on kalastettu tai kalastetaan edelleen aktiivisesti.

Haraukset ja sukellukset kattoivat yhteensä 56 neliökilometriä, ja merestä nostettiin kaikkiaan 7,5 kilometriä verkkoja. Se on vain pieni osa kaikista merenpohjaan päätyneistä kalanpyydyksistä, sillä aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että vapaa-ajan kalastajilta katoaa Suomen merialueilla vuosittain pari tuhatta verkkoa, eli jopa 60 kilometriä verkkoja.

”Vanhimmissa poistetuissa verkoissa oli pyydysmerkkejä vuosilta 1983 ja 1990, ja osa oli jopa puuvillaa. Tämä kertoo selvästi ongelman mittakaavasta ja siitä, miten kauan verkot säilyvät ympäristössä”, kertoo vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Verkkomateriaalia voisi kierrättää

Muovia sisältäviä kalaverkkoja kerättiin vapaa-ajan kalastajilta myös Saaristomerellä kymmenellä Pidä Saaristo Siistinä ry:n Roope-palvelupisteellä. Niihin palautettiin verkkoja yhteensä lähes 1 700 kiloa. Osa verkoista lähetettiin LAB-ammattikorkeakouluun materiaalianalyysiin, jotta saataisiin selville, miten verkkoja voitaisiin hyödyntää turvallisesti ja tehokkaasti uusien tuotteiden raaka-aineena.

”Materiaalianalyysi paljasti, että verkkojen ominaisuudet olivat hyvin lähellä neitseellisten muovityyppien ominaisuuksia. Verkkojen ylä- ja alapauloista puristettiin levymäistä materiaalia, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi teollisuudessa”, kertoo projektipäällikkö Carolin Kolmeder Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.

Materiaalianalyysissä kiinnitettiin huomiota myös EU:n kemikaalilainsäädännön turvallisuusvaatimuksiin erityistä huolta aiheuttavien aineiden osalta (SVHC-aineet). Niiden pitoisuus oli alle 0,1 % verkkomateriaalin kokonaispainosta, joten turvallisuusvaatimukset täyttyivät.

Kolmeder huomauttaa, että materiaalianalyysin tulokset ovat vasta alustavia. “Analysoitavaksi lähetettiin vain pieni otanta niistä verkoista, jotka Suomessa voitaisiin kierrättää. Alustavat tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että verkoille on mahdollista antaa uusi elämä uudessa muodossa.”

Tietoisuuden lisääminen tärkeää

Kalastusperäisen roskan keräämisen lisäksi hankkeessa tehtiin yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Vapaa-ajankalastajien näkemyksiä ja käytäntöjä pyydysmenetyksiin liittyen selvitettiin kyselyillä. Tuloksia täydennettiin työpajoissa, joissa kerättiin näkemyksiä viranomaisilta, järjestöiltä sekä kalastusvälineiden jälleenmyyjiltä ja valmistajilta.

Hankkeessa selvitettiin myös EU:n kertakäyttömuovidirektiivin (SUP-direktiivi) toteutusta muovia sisältävien kalanpyydysten osalta. Vuoden 2025 alusta alkaen direktiivi on koskenut myös kalastusvälinevalmistajia ja myyjiä, joiden on huolehdittava elinkaarensa päässä olevien muovia sisältävien kalastusvälineiden keräämisestä ja varmistettava niiden asianmukainen jätehuolto.

Hankkeen järjestämät kampanjat ja erilaiset tapahtumat tavoittivat kaikkiaan yli 8,6 miljoonaa ihmistä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa ja vahvistivat näin vapaa-ajankalastuksen vastuullisia käytäntöjä.

Esimerkki rajat ylittävästä yhteistyöstä

EU:n Interreg Central Baltic -ohjelman sihteeristö on nostanut Re:Fish-hankkeen esiin ”vahvana esimerkkinä käytännön ympäristötyöstä, jossa yhdistyvät konkreettiset raivaustoimet, ennaltaehkäisy ja kansalaisten osallistaminen”.

Hankkeen vahvuus oli rajat ylittävässä yhteistyössä, joka toi yhteen viranomaisia, tutkijoita, vapaa-ajankalastajia ja nuoria kolmesta eri maasta jakamaan tietoa ja kehittämään ratkaisuja laajempaan käyttöön.

Hankkeessa hyödynnettiin Suomen ympäristökeskuksen Rosgis-verkkopalvelua, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa havaitsemistaan hylätyistä pyydyksistä ja muista roskista. Rosgis-palvelu on käytettävissä viidellä eri kielellä: suomeksi, englanniksi, viroksi, latviaksi ja ruotsiksi.