Lapin ELY-keskuksen sekä Ruotsin ja Suomen yhteisesti järjestämä Save the Salmon -seminaari kokosi laajasti eri intressiryhmiä kummastakin valtiosta keskustelemaan Tornionjoen ja Itämeren lohikantojen tilanteesta Muonion Olokselle. Joukossa oli yhteneväinen näkemys siitä, että lohenkalastuksen lisärajoitukset ovat tarpeellisia.

Eniten kannatusta eri sidosryhmien välillä saivat toimenpiteet, joilla rajoitettaisiin kalastajakohtaista enimmäissaalista kauden aikana. Eri kalastajaryhmät, matkailuyrittäjät ja kalastusoikeuden haltijat olivat valmiita esittämään omaan toimintaansa vaikuttavia kalastuksen säätelytoimia.

Suurimman tuen saivat toimenpiteet, joilla rajoitettaisiin kalastajakohtaista enimmäissaalista kauden aikana. Nopeasti heikentyneiden emokalamäärien vuoksi nähtiin tärkeäksi, että erityisesti suurikokoisia naaraslohia pyrittäisiin säästämään. Lisäksi pakollinen saalisraportointi nähtiin tärkeäksi. Sen sijaan kalastuskauden pituuden rajoittaminen nähtiin erityisesti matkailuelinkeinon ja oppaiden parissa ongelmalliseksi.

SVK:n Nissén: Määräaikaista kalastajakohtaista kausikiintiötä syytä harkita

Myös Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) kalatalousasiantuntija Petter Nissén totesi seminaarissa pitämässään esitelmässä, että jo käytössä olevien lohisaaliin yhden kalan vuorokausikiintiöiden lisäksi olisi syytä harkita kausikohtaisia henkilökohtaisia saaliskiintiöitä jokialueilla.

Esimerkiksi rasvaevällisen lohen kausikiintiö kalastajaa kohden voisi määräaikaisesti olla hänen mielestään vapa-, verkko, pyydys- ja lippokalastuksessa 4-6 kalaa. Samoin suurten naaraslohien määräaikaista vapautuspakkoa olisi Nissénin mielestä syytä harkita.

Hän toi lisäksi esiin tarpeen saada muutoksia jokikohtaisten kalastuslupien lupaehtoihin ja Tornionjoen osalta Suomen ja Ruotsin kesken käytyjen neuvottelujen päätöksiin. Esimerkiksi Tornionjoen edustalla olisi neuvotteluissa sovittava kaupallisen lohenkalastuksen aloitusajankohdaksi 29.6.2025.

”Kaupallisen lohenkalastuksen aloitusaikoja olisi myös myöhennettävä Pohjanlahdella ja Suomenlahdella, ja neljän merimailin ulkorajan säännön pitäisi koskea vain kaupallista lohenkalastusta Pohjanlahdella, ei vetouistelua”, Nissén esitti.

Palvelujen järjestäjät kalastajakohtaisen saaliin rajoittamisen kannalla

Kalastuspalveluiden järjestäjät puolestaan korostivat, ettei vapaa-ajankalastuksessa olennaista ole saaliin määrä, vaan mahdollisuus päästä joelle kalastamaan ja nauttimaan ympäröivästä luonnosta. Kalastuskauden pituuden rajoittaminen ruuhkauttaa kalastuspaikkoja ja vaikeuttaa palveluiden tarjoamista, ilman varmuutta sen hyödyistä.

”Siksi ajalliset rajoitukset eivät välttämättä ole paras vaihtoehto, vaan esimerkiksi kalastajakohtaisen saaliin rajoittaminen voi toimia paremmin. Saaliiksi otettujen tai vapautettujen kalojen raportointi myös korostaa jokaisen kalastajien vastuuta yhteisessä asiassa”, kalastuspalveluiden järjestäjät totesivat.

Osan mielestä säätelyä voisi muuttaa myös kesken kauden

Osa paikalla olijoista oli valmis myös toimenpiteisiin, joilla kalastusta säädeltäisiin reaktiivisesti kesken kalastuskauden, mikäli jokeen nousevien lohien määrä jää tavoitetasoa pienemmäksi. Tämä vaatisi isompaa muutosta nykyiseen kalastussääntöön.

Osallistujat olivat yksimielisiä siitä, että reaktiivisten säätelytoimien yksityiskohdat ja käytännöt tulisi kuitenkin sopia hyvissä ajoin ennen kalastuskauden alkua, jotta yrittäjät, lupamyyjät ja muut toiminnan harjoittajat voivat tiedottaa asiakkaitaan mahdollisista muutoksista ennakkoon. Myös kalastusoikeuden omistajien mahdollisuudet kalastuksen järjestämisessä ja itse lohenkalastuksessa puhuttivat.

”Oli rohkaisevaa huomata, että eri kalastajaryhmät, matkailuyrittäjät ja kalastusoikeuden haltijat olivat valmiita esittämään omaan toimintaansa vaikuttavia kalastuksen säätelytoimia. Tämä antaa kalastushallinnon edustajille hyvät eväät lähteä keskustelemaan ensi vuoden kalastussäännöistä ja yleisemmin kalastuksen järjestämistarpeista”, totesi ELY-keskuksen Pohjois-Suomen kalatalouspäällikkö Jermi Tertsunen.