Kymijoella vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksia voidaan parantaa virtaamajärjestelyillä ilman merkittäviä menetyksiä energiantuotannolle.

Kaksivuotisessa hankkeessa on etsitty ratkaisuja Kymijoen alaosan virtaamaolosuhteiden kehittämiseksi. Tavoitteena on ollut sovittaa yhteen vesivoimatuotanto, luonnon monimuotoisuus, vaelluskalojen elinolosuhteet ja virkistyskäyttö.

Hankkeen tulokset osoittavat, että Koivukosken haarassa virtaamien lisääminen ja vanhan uoman vesittäminen parantaisivat merkittävästi vaelluskalojen elinolosuhteita muun muassa koskipinta-alaa kasvattamalla.

Win-win-tilanne on mahdollinen

Virtaamalisäykset Koivukosken haarassa vähentäisivät vettä Korkeakosken voimalaitoksella, mikä aiheuttaisi tuotantotappioita. Energiantuotannon menetyksiä voidaan minimoida muuttamalla virtaamajakoa Kymijoen länsi- ja itähaarojen välillä.

Hankkeen mallilaskelmien mukaan joissakin vaihtoehdoissa energiantuotanto voi kokonaisuudessaan jopa kasvaa. Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Mika Marttusen mukaan Kymijoella voidaan saavuttaa harvinainen ”kaikki voittavat” -tilanne.

”Yhtä aikaa on mahdollista parantaa joen eliöiden elinolosuhteita, vahvistaa lohen luontaista elinkiertoa ja lisätä energiantuotantoa.

Joen laajimmat lisääntymisalueet vain yhden tai kahden vaellusesteen takana

Kymijoella on moniin muihin rakennettuihin vesistöihin verrattuna hyvät mahdollisuudet vahvistaa vaelluskalojen luontaista elinkiertoa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalastusbiologi Joonas Ikävalko kertoo, että joen laajimmat lisääntymisalueet sijaitsevat vain yhden tai kahden vaellusesteen takana.

”Virtaamien säätelyllä voidaan lisätä koskialueiden pinta-alaa ja parantaa kalojen kulkua voimalaitospatojen ohi.”

Vaihtoehtoja analysoitu kattavasti

Kymijoen alaosan haarat mahdollistavat virtaamien ohjailun monin eri tavoin. Hankkeessa on arvioitu erilaisten jakovaihtoehtojen vaikutuksia erityisesti Koivukosken ja Korkeakosken haarojen välillä sekä Koivukosken vanhan uoman vesittämisen mahdollisuuksia. Lisäksi on tarkasteltu vaihtoehtoja, joissa virtaamaa ohjataan talvisin nykyistä enemmän länsihaaraan, eli Hirvikosken haaraan.

Kymijoen alaosan säännöstelyä on tarkasteltu jo 1990-luvulta lähtien. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen johtaja Visa Niittyniemi kertoo, että nyt käytössä oleva laaja tutkimustieto tarjoaa huomattavasti aiempaa vahvemman pohjan keskusteluille.

”Hankkeessa on arvioitu eri vaihtoehtojen vaikutuksia niin energiantuotantoon, tulvariskeihin, elinympäristöihin kuin lohen poikastuotantoonkin lukuisilla eri malleilla ja hyödyntäen yli 30 vuoden aineistoa Kymijoen virtaamista.”

Lupamuutokset vaativat yhteistyötä

Hankkeessa on noudatettu vesilain mukaista kaksivaiheista menettelyä, jolla haitallisiin säännöstelyvaikutuksiin on mahdollista puuttua. Ensimmäisessä vaiheessa on yhdessä eri osapuolten kanssa selvitetty, miten säännöstelystä aiheutuvia haittoja vesiympäristölle ja sen käytölle voidaan vähentää.

Kun tämä vaihe päättyy, siirrytään jatkoneuvotteluihin voimayhtiöiden kanssa. Vasta niiden jälkeen ratkaistaan, millaisia lupamuutoksia haetaan ja kuka muutoksia hakisi.

Keskeinen haaste liittyy siihen, että virtaamajärjestelyjen mahdolliset hyödyt ja menetykset energiantuotannolle jakautuisivat kahdelle eri voimayhtiölle. Yhteiskunnassa ei ole mekanismia, joka tasaisi juoksutusehtojen muutoksista aiheutuvia energiatuotannon hyötyjä ja menetyksiä yhtiöiden välillä, joten ratkaisun löytäminen on pääosin yhtiöiden välisen sopimisen varassa.