Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa väitöskirjassa tutkittiin kohonneen sulfaattipitoisuuden vaikutuksia boreaalisten sisävesien ja Itämeren rannikkovesien eliöstölle. Väitöstutkimuksessa Itämeren murtovesieliöstön altistuskokeita sulfaatille tehtiin väitöstutkimuksessa ensimmäistä kertaa.

Selvitys antaa tieteellisen perustan sulfaattipitoisten valuma- ja jätevesien ympäristövaikutusten arviointiin ja kuormituksen sääntelyyn vesieliöstön suojelemiseksi.

Sulfaatti on luonnossa yleisesti esiintyvä anioni, mutta kohonneet sulfaattipitoisuudet vesistöissä voivat olla vaaraksi vesieliöille. Suomessa vesistöihin päätyvä sulfaatti on lähtöisin metsäteollisuudesta, kaivostoiminnasta, asumisjätevesistä ja yhä enemmän myös akkumateriaalituotannosta.

Uudet teollisuuden hankkeet ja energiatuotannon murros ovat lisänneet tarvetta tutkia luonnon vesien kohonneiden sulfaattipitoisuuksien haitallisuutta makean veden ja murtoveden eliöstölle.

Turvalliset sulfaattitasojen määrittäminen tuo tietoa päätöksenteon tueksi

Väitöskirjatutkija Xiaoxuan Hun tutkimuksissa toteutettiin useita toksisuuskokeita sisävesi- ja murtovesiympäristöissä luontaisesti esiintyvillä lajeilla sekä laadittiin lajiherkkyysjakaumat sekä makean veden että murtoveden lajeille.

Tutkimuksessa selvitettiin yhteensä 15 makean veden ja 13 murtoveden lajin herkkyyttä eri sulfaattipitoisuuksille. Tutkimuslajeina oli esimerkiksi siika, jokihelmisimpukka, isonäkinsammal ja vesisiira.

”Väitöskirjatutkimus tuotti uutta tietoa kohonneen sulfaattipitoisuuden vaikutuksista vesieliöille. Tulokset tukevat ympäristönormien kehittämistä ja auttavat määrittämään sulfaattipitoisuuksia, jotka eivät vaaranna vesiekosysteemien hyvinvointia”, tiivistää väitöskirjatutkija Xiaoxuan Hu Jyväskylän yliopistosta.

Kohonneen sulfaattipitoisuuden haitallisuuteen makean veden eliöille vaikuttaa veden kovuus. Pehmeämmässä vedessä esiintyvät lajit ovat usein herkempiä sulfaatille kuin kovassa vedessä esiintyvät lajit. Sulfaatin vaikutusten tutkiminen on erityisen tärkeää Suomessa, jossa luonnon vedet ovat erittäin pehmeitä.

Apua Itämeren sulfaatin kuormituksen sääntelyyn

Väitöstyössä toteutettiin myös ensimmäistä kertaa sulfaatin ekotoksikologinen tutkimus Itämeren lajeilla ja tieto luo perustan sulfaattipitoisten valuma- ja jätevesien riskinarvioinnille ja rannikkovesien sulfaattipitoisuuden ympäristölaatunormien asettamiselle. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kanssa.

”Herkimmät murtoveden lajit olivat isonäkinsammal ja siika. Murtovesialueelle suositellaan sulfaattipitoisuuden ympäristölaatunormin asettamista erityisesti herkkien jokisuistojen eliöstön ja sisäsaariston kalojen lisääntymisalueiden suojelemiseksi. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on otettava huomioon rannikkoalueen luontaisen suola- ja sulfaattipitoisuuden paikalliset vaihtelut”, kertoo Hu.