Kehukalan mittoihin kasvavat nieriät eli paikalliseen tapaan suurraudut ovat Kilpisjärven vetonaula. 473 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva kirkasvetinen karu järvi on Suomen Käsivarren pohjoisin uisteluvesi.

Kalastuksen lomassa silmät lepäävät upeissa tunturimaisemissa. Itärannalla komeilee paikkakunnan maamerkki Saanatunturi ja pohjoispään maisemaa koristaa Norjan jylhä vuoristo. Kyllä noissa Suomeen ainutlaatuisissa puitteissa kelpaa uistella, vertikaalijigata tai rannaltakin heitellä.

Pituussuunnassa melkein keskellä järveä sijaitseva Salmivaara jakaa järven Ylä-Kilpisjärveen ja Ala-Kilpisjärveen. Yhteensä järvellä on pituutta noin kaksikymmentä kilometriä. Järven osien välillä on vain kapea salmi, josta viereinen vaarakin lienee saanut nimensä. Yläjärvi on leveydeltään noin kolme kilometriä ja Alajärvi noin kaksi kilometriä.

Saaria on hyvin vähän ja maisemista voi tietysti päätellä, että syvyyttä on sitten riittävästi kalan uida. Yli neljänkymmenen metrin syvyistä aluetta löytyy laajasti useasta paikasta. Syvin kohta, 57 metriä on keskisyvyydeltään Suomen neljänneksi syvimmän järven Ala-Kilpisjärven puolella. Jäät lähtevät järvestä keskimäärin kesäkuun puolivälin paikkeilla. Kalastusretkelle suosittelen aikaa juhannuksesta syyskuulle.

Vetouistelua ja vertikaalijigausta

Suuresta koostaan johtuen Kilpisjärven kalastus on profiloitunut enimmäkseen vetouisteluksi. Järven pohjoispään helposti kävellen saavutettava Siilaskosken suualue on ollut kuitenkin rannasta kalastavien suosiossa jo pitkään. Sieltä on kuulopuheiden mukaan väsytetty myös monet aikoinaan Urheilukalastus-lehden kilpailuihin ilmoitetut isot raudut.

Viime vuosina järvellä on nähty tunnettuja länsinaapurin vertikaalijigaajia ja kalastuskohteesta on kirjoitettu positiivisia juttuja ruotsalaisiin alan lehtiin. Vertikaalijigaajat saivat reissuillaan saalistakin. Itselleni tuo vertikaalijigaus on raudulle kokeilematta, joten en siitä omaa kokemusta kirjoittamiseen saakka.

Tosiraudun suurin rautu melkein kuusikiloinen

Kilpisjärven kalastuksesta puhuttaessa ei voi ohittaa toukokuun alun pilkkiriehaa ”Vain kaksi kalaa” kilpailua. Pilkkikilpailun tuloksia seurannut kalastaja saattaakin luulla, että järven kalakannat ovat harvalukuiset ja kalat pieniä. Se on aika yleinen virhearvio.

Toinen järvellä järjestettävä kalastustapahtuma ”Tosirautu” kerää kesäisin kymmeniä uistelijoita paikalle. Sen tulokset ovat usein mielenkiintoista luettavaa. Järven tiheällä siikakannalla itseään lihottavat raudut ovat koko maan mittakaavassakin varsinaisia suurkaloja. Puntarille tuodaan vuosittain useamman kilon painoisia vonkaleita.

Kilpailun reilun kymmenen vuoden historian aikana suurin rautu on painanut perkaamattomana 5,810 kiloa. Sekään ei ole suurin järvestä saatu rautu. Mahdollisuuksia on jopa yli seitsemän kilon painoisiin yksilöihin.

Uistellessa vieheet on saatava usein syvälle

Kylmä, syvä, kirkas ja hapekas järvi on kuin omiaan arktisen raudun kotipaikaksi. Viileissä vesissä viihtyvä, monien mielestä Suomen kauneimmaksi kalaksi luonnehdittu laji nappaa usein uistimiin syvältä. Vuosien varrella yleisiksi ottisyvyyksiksi olemme havainneet 15-20 metriä syvätakilan mittarissa. Mutta sääntöön on aina poikkeuksia.

Juuri jäiden lähdön jälkeen pintaveden ollessa vain neljän asteen tuntumassa takilan kuulat kannattaa usein laskea pohjan tuntumaan kolmeenkymmeneen metriin tai syvemmällekin.

Keskikesällä pintavesi voi lämmetä jopa toistakymmentä asteiseksi, mutta pysyttelee yleensä läpi avovesikauden viileänä. Toisinaan siikojen perässä uiskentelevat pedot liikkuvat myös pinnassa saalistamassa. Pitkässä siimassa uitettuun pelkällä painolla varustettuun uistimeenkin voi rautu tarttua. Pintakalvosta on saatu useita suurrautuja, joten myös ilman syvätakilaa tai syvääjälevyjä voi saada saalista.

Rautu tuntuu hieman arkailevan läskityynellä säällä. Tällöin on hyvä kokeilla säätää uistimet hieman syvemmälle ja pidentää siimojen pituuksia. Parhaat saaliit saadaan usein pienessä aallokossa tai ainakin vedenpinnan ollessa niin sanotusti hieman rikki. Liian kova, myrskyisä tuuli ja korkeat aallot, ovat myös myrkkyä raudun uistelussa.

Lusikkauistimet ovat meidän suosikkejamme

Niin kuin kalastuksessa yleensä kaikille muodostuvat omat suosikkinsa eri järvillä kalastamiseen. Kokeilun ja testailun kautta löydetyt ottivieheet pääsevät sitten siiman päähän muita useammin ja niillähän niitä kalojakin sitten tulee.

Meidän ja useiden tuttujen venekuntien siiman päässä roikkuu Kilpisjärvellä lusikkauistin. Periaatteena on käyttää oikein kylmässä vedessä pieniliikkeisiä uistimia ja vesien hieman lämmettyä voimakasliikkeisiä vieheitä. Uistimet saavat olla toisinaan kohtuullisen suuria 8-12 sentin pituisia, koska varsinkin suuret raudut keskittyvät järvessä kalaravinnon hankintaan. Pääasiassa vatsalaukuista löytyy pieniä siikoja.

Yksi eniten rautuja veneeseen houkutellut lusikkauistin on meillä ollut niin sanottu kuokka eli voimakaspotkuinen kanadalaisvalmisteinen muoviuistin Gibbs Convex neljän ja puolen tuuman pituisena. Ylivoimaisesti paras väri on ollut mesimelonin vihreä reunainen, keskellä punainen raita ja muutoin helmiäisvalkoinen versio. Muillakin väreillä, esimerkiksi hopeamusta ja hopeavioletti on tullut saalista.

Rautujen mieleen ovat olleet myös useat erilaiset Tiuran lusikkauistimet, Rialinnan Isojokeri ja monet uistelukaverin omatekoiset lusikkauistimet. Värimaailmasta sen verran, että lusikkauistimessa näyttää olevan hyvä olla ainakin peruspunaista väriä jonkin verran. Toinen hyvä yleisväri on vihertävä, eli ahvenkuviointi kelpaa ajoittain hyvin. Metallin väreistä on tullut saalista usealla esimerkiksi kupari, hopea ja messinki. Siinä oli siis meidän venekunnan suosikkeja. Muilla järvellä seilaavilla näyttää olevan monenlaisia muitakin vieheitä käytössä, lähinnä lusikkauistimia ja vaappuja, sekä joillakin kumikalaa raksihupussa houkutinlevyn perässä. Luonnollista täkykalaa ei saa käyttää Kilpisjärvellä.

Käytettävät uistimet määrittävät sopivan vetovauhdin. Meidän luottokalustomme toimii hyvin noin neljä kilometriä tunnissa vauhdissa. Kalalajina rautu tuntuu tykkäävän aika hitaasta vetovauhdista, joten kannattaa kokeilla myös alle neljän kilometrin vauhtia sopivilla vieheillä, jos tärppejä ei ala kuulua.

Ottipaikat vaihtelevat

Tietysti isossa järvessä on toinen toistaan suositumpia kohtia, jotka monet uistelijat valitsevat ajolinjoikseen. Tällaisia ovat muun muassa Alajärven Ruotsin rannan kaarros ja salmen suualue, Yläjärven Saananreunan suora, keskikarikko ja Koltalahden suualue.

Kuitenkin varsinkin uistelutapahtumissa näkee hyvin, kuinka veneet levittäytyvät pitkin järven selkiä ja pienellä alueella pyöriviä venekuntia ei juurikaan ole, vaan uistelu on suoralinjaisempaa ja usein syvän päällä välivedestä kalastusta.

Monena kesänä olemme löytäneet jonkin hyvän alueen, josta rautuja on tullut useampia samasta paikkaa. Ottipaikat kuitenkin vaihtelevat vuosittain riippuen tuulten suunnasta, siikojen liikkeistä ja veden lämmöstä. Siksi on järkevää tunnettujen ottipaikkojen kokeilun osoittautuessa heikoksi vaihtaa paikkaa ja etsiä syönnillään olevaa rautua laajemmilta alueilta. Toisinaan ottipaikka löytyy järven selältä ja toisinaan rannan tuntumasta, jotka nekin ovat monin paikoin aika jyrkkiä ja nopeasti syveneviä.

Monet suosittelevat tuulen alapuolisten alueiden uistelua, jos tuuli on ollut samansuuntainen pitkään. Tämän selittänee tuulen mukana kulkeva lämpimämpi pintavesi, joka houkuttanee siikoja ja niiden perässä myös rautuja. Huonolla syönnillä saattaa kuitenkin kulua tunteja ilman minkäänlaista kalahavaintoa, joka tekee rautujen löytämisestä toisinaan varsin haastavaa.

Moni järvellä uistelleista onkin sanonut raudun uistelun muistuttavan lohen uistelua, eli kaloja ei järvestä oteta, vaan ne annetaan.

Majoitusta löytyy runsaasti

Majoitusta on tarjolla runsaasti suurista tasokkaista mökeistä hotellihuoneisiin ja pienempiin mökkeihin. Kylän kauppa Kilpishalli palvelee hyvällä ruoka- ja tavaravalikoimalla. Samassa talossa palvelee Neste, Alko ja urheiluliike kalastustarvikkeineen. Kesäisin kylällä on useita ravintoloita avoinna.

Kalastajille on tarjolla vuokraveneitä ja opastusta. Yläjärvellä on pieni suojaisa satama ja hyvä veneenlaskuluiska trailerin kanssa liikkuville. Toinen veneenlaskuluiska on Alajärvellä lentosataman yhteydessä.

Lisätietoa palveluista netistä
Kalastustapahtumia netissä Tosirautu
Vain kaksi kalaa

Tärpit Kilpisjärvelle

Kokeile heittokalastusta rannalta järven pohjoispäässä Siilaskosken suistossa, jossa voi tavoittaa siiman päähän useamman kilon painoisen raudun tai purje-eväisiä harjuksia. Rannalta kalastavien iloksi harjuksia esiintyy Kilpisjärvessä lähes kaikkien järveen laskevien purojen suistoissa. Raudun ja harjuksen lisäksi järvessä on voimakas siikakanta.

Kylän lähistöllä on useita kohtuullisen kävelymatkan päässä tiestä olevia pienempiä järviä. Kokeilun arvoisia ovat muun muassa erinomainen harjuspaikka Ailakkajärvi, rautukohde Saanajärvi ja Tsahkaljärvi, jossa uiskentelee siikaa ja taimenta. Yksi huippukohde on tietysti kuuluisa Kilpisjärvestä laskeva joki Könkämäeno, josta voi tavoittaa harjusta, siikaa ja taimenta, joka on ajoittain rauhoitettu.

Kalastuksen tauoilla voi vallata Saanan. 1029 metriä korkea tunturi on suosittu patikkakohde.

Kalastusluvat

Suomen ja Ruotsin välinen raja kulkee Kilpisjärveä pitkin. Suurin osa järven pinta-alasta kuuluu Suomelle.

Suomen alueelle kalastuslupia myy Metsähallitus. Lupa-alue on Enontekiön erämaa 1551. Luvalla voi uistella Kilpisjärvessä enintään kahdeksalla vavalla. Plaanarien käyttö on kielletty. Nieriän eli raudun alamitta on 60 senttiä. Saaliskiintiö on yksi nieriä vuorokaudessa. Lupahinnat (2018) 10 €/vrk, 35 €/vko ja 50 €/kausi. 15-18-vuotiaille lupahinnoista alennus -50 %. Alle 15-vuotiaat saavat kalastaa maksutta yhdessä kalastusluvan lunastaneen kanssa tai maksuttomalla viikkoluvalla. Saatavilla myös perhelupia.

Lupia voi ostaa verkkokaupasta Lisäksi on saatavana mobiililupia. Paikkakunnalla kalastuslupia myy Kilpisjärven luontokeskus.

Ruotsin alueelle kalastuslupia myy Norrbottenin lääninhallitus. Lupa-alue on Kiirunan kunnan alue eli Kiirunakortet. Plaanarien käyttö on kielletty. Nieriällä ei ole alamittaa, eikä saaliskiintiötä. Luvalla saa käyttää kalastuksessa yhtä vapaa per henkilö. Lupahinnat (2018) 70 SEK/vrk, 125 SEK/3 vrk, 220 SEK/vko ja 440 SEK/vuosi. Alle 16-vuotiaat saavat kalastaa maksutta yhdessä kalastusluvan lunastaneen kanssa.

Lupia voi ostaa verkkokaupasta ja paikallisilta lupamyyjiltä esimerkiksi Statoil Karesuando.

Teksti ja kuvat: Petter Nissén