Teksti ja kuvat: Pietari Sipponen

Norjan Finnmarkissa sijaitseva Kautokeinoelva on ollut suomalaisten kalastajien suosiossa jo vuosikymmenten ajan. Tien lähistöllä virtaava helposti saavutettava joki tarjoaa laadukasta taimenen-, harjuksen- ja siiankalastusta.

Kautokeinoelva saa alkunsa Suomen Käsivarren ja Norjan rajalta. Joki on suuri ja se koostuu pääosin suurista järvimäisistä suvantoaltaista. Näiden suvantojen välillä sijaitsevat koski- ja virtapätkät ovat kalamiehille otollisimpia paikkoja.

Joki virtaa Suomen päälaen ja Käsivarren välissä pääosin Kautokeinon ja Altan välisen tien lähistöllä. Alajuoksun voimalaitoksen jälkeen joen nimi muuttuu Altaelvaksi. Kautokeinoelva on siis tämän legendaarisen lohijoen latvavesistö. Alta-Kautokeinoelvan vesistö on valuma-alueeltaan yksi Pohjois-Norjan suurimmista.

Taimen, siika ja harjus pääasiallisia saaliskaloja

Kautokeinoelvan pääasiallisia saaliskaloja ovat taimen, siika ja harjus. Lisäksi suvantoalueilta sekä koskien alta löytyy kookkaita haukia ja ahvenia. Vesistössä esiintyy harjusta ainoastaan Pikefossenin putouksesta alavirtaan.

Karkeasti sanottuna Kautokeinoelvan pääasiallinen saaliskala on Pikefossenin putouksen yläpuolisilla alueilla siika ja alapuolisilla alueilla harjus. Taimenta löytyy kaikkialta ja satunnaisesti voi tavoittaa myös rautuja.

Kautokeinoelvaan laskee useita sivujokia, jotka ovat myös melko suosittuja kalapaikkoja. Isommista sivujoista maininnan ansaitsevat Siebejohka, Avzejohka, Cabardasjohka, Lahpojohka sekä Mazejohka. Näistä neljä ensimmäistä ovat taimen- ja siikapitoisia, kun taas Mazejohkan pääkalana on harjus.

Helppo saavutettavuus näkyy kalastuspaineessa

Kautokeinoelvan vesi on väriltään selkeää, kuitenkin aavistuksen tummaa. Joen suosituimmilla koskialueilla erityisesti suomalaisten kalastajien aiheuttama kalastuspaine on varsinkin lomasesonkina melko suuri.

Kristallinkirkasta vettä ja yksinäisyyden rauhaa etsivälle kalamiehelle joki ei siis ole välttämättä se mieluisin kohde. Helpon saavutettavuuden sekä saalisvarmuutensa myötä se on kuitenkin pitänyt vuodesta toiseen pintansa suosittuna kalastuspaikkana.

Suureksi vesistöksi Kautokeinoelvan vedenkorkeus vaihtelee nopeasti. Jo muutaman päivän sadejakso saattaa nostaa joen vettä useilla kymmenillä senteillä. Vastaavasti kuivana kautena vesi myös laskee melko nopeasti.

Itse tykkään kalastella Kautokeinoelvaa vähän veden aikaan, mutta korkeammalla oleva vesikään ei tarkoita kalastuksellista katastrofia. Tällöin kalat löytyvät tavallisesti hyvinkin läheltä rantaa. Mikäli joen vesi nousee tulvakorkeudelle, ei kalastus ole isolla joella kuitenkaan järin mielekästä. Silloin kannattaa suunnata katseet Finnmarkin lukuisille järville tai pienemmille jokivesille, esimerkiksi jo edellä mainituille Kautokeinoelvan sivujoille.

Kalastuskausi alkaa kesäkuun puolivälistä

Kautokeinoelvan kalastuskausi alkaa kesäkuun puolivälistä, sillä Finnmarkin sisävesillä kalastaminen on kielletty ulkomaalaisilta 15.3.-15.6. Kevätkalastukseen voi halutessaan yrittää anoa erillistä poikkeuslupaa.

Kesäkuun puolivälissä joki on usein vielä kevättulvassa ja olosuhteet voivat olla arktiset. Finnmarkin alueen sääolosuhteet vaihtelevat kuitenkin melkoisesti. Välillä jo ennen juhannusta voi olla täysi kesä päällä, joskus taas heinäkuun alussakin joki saattaa olla vielä tulvassa ja lämpötila vain niukasti plussan puolella.

Kesäkuussa kalastuspaine ei ole vielä joella kovinkaan suuri. Jos uskaltaa ottaa riskin olosuhteiden osalta, niin kesäkuussa Kautokeinoelvalla saa varmasti kalastella melko rauhassa.

Heinäkuu on perinteistä sesonkiaikaa

Heinäkuu on Kautokeinoelvalla perinteistä sesonkiaikaa. Suomalaisia turisteja on tällöin alueella kalassa sankoin joukoin. Kalastuksen suhteen heinäkuu on kuitenkin suhteellisen varma ajankohta. Jos suosituimmilla paikoilla on liikaa porukkaa, voi suunnata tutkimaan joen vähemmän kalastettuja virta-alueita.

Elokuun alussa yöt alkavat jo pimetä ja väki jokirannassa vähetä. Elokuun alku on normaalisti perhokalastajan kulta-aikaa pupakalastuksen osalta. Elokuun jälkipuoliskolla ja syyskuun alussa olosuhteet voivat olla käytännössä mitä vain helteestä pakkaskeleihin.

Harjuksenkalastukseen alkusyksy on oivaa aikaa, mutta myös osa joelta tulevista suurtaimenista saadaan juuri loppukesän ja alkusyksyn aikana. Finnmarkin sisävesialueella saa kalastaa ympäri vuoden lukuun ottamatta ulkomaalaisilta rajoitettua kevään pilkkisesonkia 15.3.-15.6.

Alkukesästä päivä ja alkuilta ovat Kautokeinoelvalla hyvää kalastusaikaa. Kalojen yöaktiivisuus riippuu pitkälti hyönteisten kuoriutumisista. Loppukesästä pupakuoriutumisten aikaan yö on ehdottomasti parasta kalastusaikaa. Varsinkin alkukaudesta kylminä öinä kalojen aktiivisuus voi kuitenkin olla päiväsaikaa heikompaa.

Kalojen ravinto ja rasian pakolliset perhot

Hyönteisistä Kautokeinoelvan kalojen tärkeimpiä ravintokohteita ovat erilaiset vesiperhoset ja päivänkorennot. Alkukaudesta päivänkorennot ovat perhokalastajalle varsinkin pintaperhojen tärkeimpiä jäljittelyn kohteita. Päivänkorentopintaperhoja kannattaa varata rasiaan myös pienikokoisina (#16-20) erityisesti valikoivia siikoja silmälläpitäen.

Vesiperhosten kuoriutuminen pääsee kunnolla vauhtiin heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Toki erilaisia vesiperhosen larvoja löytyy kalojen syönnöksistä runsaasti jo alkukesästä. Larvat ja perinteiset kuulapäiset GRHE- ja Pheasant Tail -tyyliset nymfit ovatkin alueella nymfikalastustekniikoita käyttävän perhokalastajan vakiokalustoa läpi kauden.

Vesiperhospintaperhoista perinteinen laskuvarjohäkilöinen Caddis kokoluokissa #10-14 on toiminut hyvin. Pupakalastuskausi alkaa normaalisti heinäkuun jälkipuoliskolla ja jatkuu alkusyksyyn saakka. Erilaiset pinnan tuntumassa viistätetyt foamipupat ovat perhomiehen rasian luottopakkeja pupa-aikaan.

Pikkukaloista joen taimenten pääravintoa ovat mudut sekä siian- ja harjuksenpoikaset. Pieni Supertinseli on ollut toimiva peli siian- ja harjuksenpoikasilla ruokaileville taimenille. Rasiaan kannattaa varata myös erilaisia tummempia streamermalleja. Pintakalvossa uitetut pienehköt mustat ja oliivit zonkerit ovat ajoittain todella tehokkaita taimenperhoja.

Myös erilaiset muddlerpäiset simppumallit ovat toimineet hyvin erityisesti kovemmissa virtapaikoissa. Taimenien lisäksi myös Kautokeinoelvan harjukset ovat persoja kalaravinnoille. Isompaakin streameria uitettaessa harjuksia nasahtelee kiinni tämän tästä.

Virvelikalastajien ottivieheet

Virvelillä kalastavien kannattaa varata erilaisia pieniä lippoja siian ja harjuksen varalle sekä lusikoita ja kovassa virrassa uintinsa säilyttäviä vaappuja taimenille. Toki myös Kautokeinoelvan harjuksen iskevät pikkukalaa jäljitteleviin vieheisiin.

Joki on leveä ja pitkäheittoisuudesta on paikoin hyötyä, jotta ulottuu heittämään potentiaalisia ison taimenen olinpaikkoja. Hieman raskaampiakin lusikkauistimia kannattaa siis varata viehepakkiin, jigejäkään unohtamatta. Myös virvelillä heitettävä heittokoho perholitkan kera on suosittu tapa kalastaa.

Kautokeinon kylän lähistön paikat

Kautokeinoelvan latvavedet sijaitsevat kauempana tiestä siihen asti, kun hieman ennen Kautokeinon kylää joki kaartaa tien lähistölle. Kautokeinon kylän kohdilta alkavaa joen länsipuolta kulkevaa pikkutietä pääsee ajamaan noin kymmenen kilometriä ylävirtaan päin.

Sieltä löytyy mietoa virtapaikkaa joen yli menevän sillan alueelta, josta tavoittaa siikaa sekä taimenta. Kalastuspaine on alajuoksulla sijaitsevia koskipaikkoja pienempi. Kautokeinon kylästä löytyy majoituspalveluja, ruokakauppoja sekä kalastusvälineiden desinfiointipaikat.

Kautokeinosta pohjoiseen päin joki on aluksi suurilta osin leveää järvimäistä suvantoaluetta. Täältäkin löytyy kuitenkin potentiaalisia kalapaikkoja, joissa varsinkin paikalliset kalamiehet käyvät tekemässä pistoja. Suomalaisten keskuudessa Kautokeinon kylän jälkeinen noin kahdenkymmenen kilometrin alue on suhteellisen vähän kalastettua.

Gievdneguoika on suosituin kalapaikka

Kautokeinoelvan suosituin kalapaikka Gievdneguoika sijaitsee noin kolmekymmentä kilometriä pohjoiseen Kautokeinosta. Silta ylittää joen lähes välittömästi Alta-Kautokeino-tieltä Karasjoelle päin käännyttäessä. Sillan kupeesta löytyy roska-astioin varustettu parkkipaikka, jossa on lähes aina autoja sekä asuntovaunuja parkissa. Gievdneguoikalla on tavallisesti melko paljon kalastajia.

Koskialue on kokonaisuudessaan yli kilometrin pituinen ja jakaantuu kolmeen osaan. Kosken ehdoton pääkala on siika, jota löytyy todella paljon koskijakson rauhallisemman virran alueilta sekä akanvirroista. Alueella oleskelevien siikojen keskikoko vaihtelee jonkin verran saaliskalojen koon yleensä ollessa 0,2-1 kiloa.

Siikoja saa pikkuperhoilla, lipoilla tai heittokoholla pomminvarmasti, mutta alue on myös hyvää taimenpaikkaa. Perinteinen Kautokeinoelvan saalistaimen on kooltaan 40-50 sentin välillä ja taistelutahtoa löytyy aivan eri tavalla kuin etelän veljiltä. Harjusta ei Gievdneguoikan kohdalla vielä ole, mutta erityisesti kosken loppuliu’usta voi saada kookkaita haukia ja ahvenia.

Gievdneguoikan yläkoski ja välisuvanto

Sillalta reilu kilometri ylävirtaan sijaitseva Gievdneguoikan yläkoski on melko lyhyt pyrähdys, jossa ei ole montaa selkeää pintakiveä. Yläkosken niskan yläpuolinen kaarre ja niskan alapuolella rannan lähellä sijaitsevan ison kiven viereinen akanvirta ovat loistavia siikapaikkoja. Siikojen lisäksi yläkoski on myös hyvää taimenpaikkaa.

Kalanpoikasjäljitelmien lisäksi virrassa kannattaa uittaa oliivin sävyisiä larvoja, joita kosken kalojen syönnöksestä lähes poikkeuksetta löytyy. Jos joen länsirannalla on paljon kalamiehiä, koski kannattaa kopaista itärantaa. Itärannalle vie nykyään sillan kupeesta lähtevä pikkutie, jota pitkin pääsee ajamaan yläkoskelle asti.

Kosken loppuliuku on isojen taimenten syönnösaluetta, mutta rannalta kalastaessa parhaat ottipaikat jäävät heittoalueen ulkopuolelle. Erityisesti näitä kookkaita taimenia ruokailee pitkällä loppuliu’ussa sijaitsevassa peilissä. Isojen täpläkylkien ilmahypyt laittavat pumppuun kierroksia. Uistinmies saattaa yltää niille heittämäänkin esimerkiksi painavammalla lusikkauistimella.

Yläkosken jälkeinen leveä välisuvanto on hyvää siikapaikkaa. Joen länsirannalla suvannon keskellä on pieni saari, josta lähtevää vedenalaista hiekkasärkkää pitkin pystyy vesitilanteen salliessa kahlaamaan jopa keskelle jokea.

Välisuvannon hiekkasärkkä on mitä parhainta aluetta siian pintaperhokalastukseen. Myös pintakalvon alla uitetuilla nymfeillä, ja miksei myös pikkulipoilla saa savupönttöön täytettä. Taimenia en ole ikinä välisuvannosta tavoittanut, vaikka niitäkin varmasti ajoittain alueella pyörii.

Gievdneguoikan alemmat osat

Yläkosken jälkeisen välisuvannon jälkeen tullaan Gievdneguoikan keskimmäisen kosken niskalle, jossa majailee siikojen lisäksi aina myös taimenia. Itse koski tarjoaa Gievdneguoikan kovimpia kuohuja ja myös perhomiehelle muutamia nymfikalastustekniikoihin hyvin soveltuvia kiventauksia ja peilejä.

Kosken loppuosa on molemmilta rannoilta hyvää kalapaikkaa, jossa pitää majaa usein ainakin yksi kookkaampi taimen. Joen länsirannalla olevan poroaidan loppupäässä sijaitseva laaja akanvirta on melko varma siikapaikka. Varsinkin yölliseen aikaan kyseisestä akanvirrasta voi tavoittaa myös hyviä taimenia. Turhaa kahlaamista on tällöin syytä välttää, sillä taimenet saattavat olla aivan rannassa kiinni.

Tasaisen virran jälkeen seuraa Gievdneguoikan alimman kosken niska-alue. Alin koski sisältää useita hyviä peilejä molemmin puolin jokea, jotka ovat loppukesästä ehkä koko koskialueen parhaimpia pupakalastuspaikkoja.

Parkkipaikan yläpuolinen virran kaarre on varsinkin yöaikaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka. Tämä parkkipaikan läheinen alue on usein heittokoholla kalastavien turistien tiukasti miehittämä. Joen ylittävän sillan jälkeen seuraa pitkä loppuliuku, josta siiman päähän tärähtää usein rasvaevällisten kalojen sijaan hauki tai kookas ahven.

Pikefossenin putouksen alue

Kymmenisen kilometriä Gievdneguoikalta alavirtaan suuren hiekkatasangon vieressä sijaitsee seuraava virta-alue, Lasseguoika. Kyseinen koski on melko ilmeetön ja tasavirtainen, mutta siikoja ja taimenia on mahdollista tavoittaa täältäkin aivan kuin miltä tahansa Kautokeinoelvan koskipaikalta. Lasseguoikan ja Pikefossenin välissä on myös muutamia pienimuotoisempia koskialueita, jotka sijaitsevat hieman kauempana teistä.

Itse Pikefossenin putous on varmasti yksi koko Finnmarkin läänin kuvatuimpia paikkoja. Komea seitsemän metrin korkuinen kaksihaarainen putous on vaikuttava näky. Putouksen saamenkielinen nimi on Neidargorzi eli tyttöputous. Vanha legenda kertoo nuoren tytön hukkuneen aikanaan putoukseen. Tarinan mukaan hänen avunhuutonsa voi hiljaisina öinä yhä kuulla putouksen kuohujen seasta.

Putouksen yläpuolinen koski

Putouksen yläpuolella virtaa komea kalliokanjonin keskellä kulkeva koski. Kyseinen koski on alaosiltaan todella syvä ja länsirannan jyrkkä kallioseinämä tekee kalastuksesta käytännössä mahdotonta.

Itärannalta koski on alaosiltaankin kalastettavissa, mutta sinne pääseminen on vaikeampaa. Käytännössä sinne päästäkseen täytyy ylittää joki kumiveneellä Pikefossenin kosken alapuolelta ja kävellä ylävirtaan putouksen yläpuolelle. Kosken yläosia pystyy kuitenkin kalastamaan myös länsirannalta. Rannan läheisiä kiventauksia ronkkimalla on mahdollista saada tuttujen taimenien ja siikojen lisäksi myös pikkurautuja.

Pikefossenin putouksen yläpuolisella törmällä on käymälöillä, roskiksilla ja pöydillä varustettu levähdyspaikka. Mainittakoon, että levähdyspaikan päässä oleva leveämpi asfalttikaistale on tarkoitettu bussien sekä asuntovaunujen kääntöpaikaksi, ei autojen parkkeeraamiseen.

Levähdyspaikalla käy usein melkoinen vilinä, kun turistit pysähtyvät paikalle pitämään taukoa ja ihmettelemään komeaa putousta. Parkkipaikan suuri automäärä ei siis välttämättä tarkoita, että kalastajia olisi paljon. Lisäksi Pikefossenilla kalastavat usein vain kopaisevat paikan nopeasti. Öisin putouksen alla saakin usein kalastella jopa aivan yksin.

Pikefossen on hyvä paikka joen vedenkorkeuden tarkkailuun. Korkealla vedellä törmän alapuolinen kivikko on kokonaan veden peitossa, matalan veden aikaan taas törmältä alas laskeutuessa on vielä pitkän matkaa kivikkoa ennen vesirajaa.

Putouksen alapuoli

Välittömästi putouksen alla sijaitsee suuri peili, jossa on aina kalaa. Välillä alue on tupaten täynnä hyvänkokoista harjusta ja siikaa, mutta joskus siitä tavoittaa vain pieniä harjuksia.

Harjusta tavoittaa hyvin aina 45 sentin kokoluokkaan asti, mutta yli puolimetriset yksilöt ovat jo melko harvinaisia. Putouksen alla lymyilee kookkaita taimenia, jotka siirtyvät ajoittain putouksen alapuoliseen peiliin ruokailemaan. Pikefossen ei kuitenkaan ole välttämättä se helpoin paikka Kautokeinoelvan taimenen tavoittamiseen, sillä isommat kalat ovat usein putouksen alapuolen syvässä montussa, josta niitä on vaikea kalastaa.

Putouksen alapuolen oikean puolen reunassa sijaitsevan lampareen suu taas on Pikefossenin varmimpia siikapaikkoja. Matalalla ja normaalilla vedellä putouksen alapuoliselle kiviryppäälle on kohtuullisen vaivatonta kahlata. Kannattaa kuitenkin välttää liian lähelle putouksen pauhua menemistä, sillä muuten on edessä tukalat paikat.

Matalalla vedellä Pikefossenin putouksen alapuoliselta kivikolta pystyy kahlaamaan suoraan alavirtaan aina alempana koskessa sijaitsevaan kivikkosaareen asti. Kahluureitti on kuitenkin melko tarkka ja liian uhkarohkeasti ei kovassa koskessa kannata edetä. Putouksen alapuoliselta koskialueelta tavoittaa sekä harjuksia että taimenia.

Kivikkosaaren alapuolelta alkaa kosken kaksihaarainen loppuliuku, josta voi harjusten lisäksi erityisesti yöaikaan tavoittaa suvannosta syönnökselle nousevia taimenia. Toisaalta välillä alue on kookkaiden yli puolikiloisten ahventen asuttamaa ja myös isot hauet asuttavat aina loppuliukua.

Mazen kylän alue

Pikefossenin jälkeen seuraava Kautokeinoelvan laajempi koskialue sijaitsee Mazen kylän tuntumassa. Mazejohkan monihaaraisen risteyskohdan yläpuolelta alkava parin kilometrin mittainen koskialue koostuu monesta suhteellisen mietovirtaisesta koskipätkästä.

Alueella on syytä noudattaa erityistä huolellisuutta leiriytymisen suhteen. Mazejohkan ylittävän sillan kupeeseen saa kyllä auton parkkiin, mutta paikalla olevat kyltit kertovat, että joen rantaan ei ole syytä leiriytyä. Muutenkin kylän läpi virtaavalla alueella on asutusta, joten kenenkään pihan läheisyyteen ei ole soveliasta leiriä pystyttää.

Mazen alueen koskien pääkala on tavallisesti harjus, mutta koskijakso on myös yksi Kautokeinoelvan parhaista taimenpaikoista. Siikaakin löytyy ajoittain runsaasti.

Mazejohkan risteyskohta

Koskialue alkaa muutama sata metriä Mazejohkan ja Kautokeinoelvan risteyskohdan yläpuolelta. Nätiltä niska-alueelta tavoittaa usein pienehköä siikaa ja harria sekä ajoittain suvannosta niskalle ruokailemaan laskeutuvia taimenia.

Niskan jälkeen joki kuristuu todella kapeaksi, ja sen jälkeen uoma levenee ja virtaus rauhoittuu. Alue on syytä haravoida streamereilla tai vaapuilla läpi, pupakuoriutumisten aikaan taas pinnassa viistätetyt pupat ovat luonnollisesti tehokkaita.

Mazejohkan kaksihaarainen laskukohta sekä haarojen välinen alue on yksi koskijakson parhaista ottipaikoista. Välillä alueella on paljon innokkaasti hyppiviä taimenia, joskus taimenet kuitenkin tuntuvat olevan hukassa. Siikaa ja harria löytyy kuitenkin aina. Mazejohkan molempien haarojen laskukohdat ovat hyviä taimenpaikkoja ja ne kannattaa ehdottomasti heittää läpi pikkukalajäljitelmillä.

Koskijakson alempi osa

Muutama sata metriä Mazejohkan risteyskohdan alapuolella sijaitsee seuraavan kosken niska. Leveän niska-alueen jälkeen seuraa kohtuullinen koskiosuus, jonka päävirran kyljestä tavoittaa usein runsaasti nättejä yli 40-senttisiä harjuksia.

Tasaisen virran jälkeen saavutaan ison saaren halkomalle seuraavalle niska-alueella. Saari jakaa joen kahteen uomaan, varsinkin isomman uoman niska-alue on hyvä kalapaikka, jossa voi olosuhteiden sattuessa kohdalleen nähdä samanaikaisesti useita pintovia kaloja. Varsinainen koski jakaantuu kahteen haaraan, josta pienempi länsipuolinen haara on normaalisti varmaa harjuspaikkaa.

Uomien yhtyessä virta rauhoittuu ja joki tekee kaarroksia. Potentiaalista kalapaikkaa jatkuu vielä jonkin matkaa. Virtajakson alaosasta on vuosien saatossa rantautettu useita monikiloisia taimenia sekä kiloluokan harjuksia.

Mazen kylän alapuolinen Kautokeinoelva virtaa selvästi kauempana teistä paikoitellen syvissä kanjoneissa, kunnes voimalaitoksen alapuolella joki muuttuu harvojen ja valittujen kalastettavaksi lohijoeksi, Altaelvaksi.

Joki vaatii paikallistuntemusta – älä aseta liian suuria odotuksia

Kautokeinoelvan vesistö on hienoa kalavettä, mutta liian suurin odotuksin sinnekään ei kannata suunnata. Harjusta ja siikaa on tarjolla varmasti, mutta kilon rajan rikkominen ei ole näiden lajien kohdalla jokapäiväistä herkkua. Vaikka joessa on hyvä taimenkanta, niin Kautokeinoelvan taimenet eivät ole välttämättä helppoja saaliita varsinkaan ensikertalaiselle.

Erityisesti joen suuremmat taimenet ovat haastavia kalastettavia, eikä joella vierailevan kannata pettyä, vaikkei isommista taimenista näkyisi merkkiäkään siiman päässä.

Kautokeinoelva on myös paikallistuntemusta vaativa paikka, jonka luonne vaihtelee paljonkin vedenkorkeuden vaihdellessa. Muutaman käyntikerran jälkeen joen metkut sekä ottipaikat alkavat kyllä jo selvitä ja kalantulokin paranee.

Muista käyttäytyä ja suosi paikallisia palveluita

Pääosa Kautokeinoelvalla sesonkiaikaan onkivista kalamiehistä on suomalaisia. Valitettavasti maanmiestemme käyttäytyminen on ollut välillä jopa ala-arvoista. Vaikka Kautokeinoelvan kaikilta isommilta koskiosuuksilta löytyy asiaankuuluvat roska-astiat, niin erityisesti Gievdneguoikan parkkipaikan ympäristö vaikuttaa välillä lähinnä kaatopaikalta.

Kautokeinoelva on kalastuksellisesti eri luokkaa kuin melkein mikä tahansa Pohjois-Suomen tienvarsivesistö. Toivoisinkin maanmiestemme kunnioittavan näitä kalavesiä asiaankuuluvalla käytöksellä. Lisäksi on aina suotavaa tukea paikallisia yrittäjiä esimerkiksi käyttämällä alueella tarjolla olevia majoituspalveluita.

Kalastusluvat, desinfiointi ja majoituspalvelut

Kautokeinoelvaa saa kalastaa Finnmarkin Pikefossenin alueen luvalla, johon kuuluu sivujoista myös Lahpojohka sekä Mazejohka. Jos haluaa kalastaa muilla alueen sisävesillä, siihen tarvitaan Finnmarkin sisävesialueen yleislupa. Alle 16-vuotiaat sekä yli 65-vuotiaat saavat kalastaa Finnmarkin sisävesiluvan alueella ilmaiseksi.

Finnmarkin sisävesialueella ei ole lohikalojen osalta erillisiä saaliskiintiöitä, rauhoitusaikoja tai alamittoja. Terve maalaisjärki on kuitenkin aina syytä muistaa ja ottaa vain sen verran kaloja eräksi, mitä itse paikan päällä syö.

Kalastusluvat voi ostaa verkosta osoitteesta natureit.no/nb/buy/fishing/fefo.

Sekä Kautokeinoelvalle tarvittavat Pikefossenin alueen luvat että Finnmarkin sisävesialueen yleisluvat maksoivat viime vuonna 95 Norjan kruunua päivältä ja 815 kruunua vuodelta. Alle sadalla eurolla voi siis kalastaa Kautokeinoelvaa koko kalastuskauden ajan.

Jos kalastusvälineet eivät ole täysin kuivat, ne tulee desinfioida myös sisävesikalastukseen. Desinfiointi hoituu esimerkiksi Kautokeinon kylässä sijaitsevassa Villmarkssenterissä, josta saa myös suomenkielistä palvelua. Luvanmyynti- ja desinfiointipaikkoja löytyy myös Karasjoelta sekä suomalaisten ylläpitämältä Skoganvarren leirintäalueelta Lakselvan tuntumasta.

Norjan vesistöjen karttoja ja ilmakuvia voi tutkailla tulevia reissuja suunniteltaessa osoitteessa kart.finn.no/.