Teksti ja kuvat: Teemu Koski

Hauenkalastaja törmää monenlaisiin tilanteisiin, ja kalan arvoteltavaksi pitäisi saada monenlaisia vieheitä. Kun viehearsenaali ulottuu reilun kymmenen gramman jigeistä kumisaappaan kokoisiin lotkareisiin, on selvää, että yhdellä vavalla ei pärjää. Mitä kaluston valinnassa tulee ottaa huomioon, ja miten työkalusarja rakentaa?

Satunnaisesti haukea esimerkiksi mökkivesillään kalastava ei välttämättä tarvitse laajaa kalustoa. Vieheen koko asettaa heittosetille suurimmat vaatimukset, ja jos siiman päässä roikkuu ympäri vuoden sama sininen Krokodil, ei tarvetta useammalle setille tietenkään ole.

Innostuksen kasvaessa huomaa kuitenkin nopeasti, että vieheellä on väliä, ja myös vieheen koolla. Suurin osa kalastuksesta tapahtuu viehearsenaalin keskivaiheilla, normaalin kokoisilla vieheillä, mutta väistämättä eteen tulee tilanteita, jolloin myös molempia ääripäitä tarvitaan. Viehekoon suurentamiselle, ja myös pienentämiselle on hetkensä.

Myös kalastettavan alueen luonne vaikuttaa kaluston valintaan. Perinteisesti mielletään, että haukea kalastetaan matalassa ja lähellä kasvustoja. Heitot suunnataan täsmällisesti kaislikon reunaan, ja usein tärppi tuleekin nopeasti vieheen pudottua veteen.

Mutta haukia saadaan myös lahtien keskustoista, matalikoilta, ja muilta avoimilta ja laajoilta alueilta. Avoimien alueiden kalastuksessa heitot saavat olla pitkiä, ja setin tasapainoinen ja toimiva. Heittopituuksien ollessa lyhyitä, viehepainosuositusta voi venyttää reilummin, mutta kun vaaditaan jatkuvasti täyspitkiä heittoja, yli- tai alipainottaminen tekee kalastuksesta raskaampaa.

Hyrräkela on hauestajan valinta

Vavan merkitys kalastuksessa on kelaa suurempi, mutta varsinkin raskaampien vieheiden heittämiseen hyrräkela on luontevampi.

Hyrräkelan etuja ovat parempi siimakontrolli ja tarkkuus heiton aikana, setin tasapainoisuus, ja käyttömukavuus. Ja lopulta myös heiton vaivattomuus, ja vieheen asento lennon aikana. Haspelilla vieheet pyörivät heitossa enemmän, ja ovat useammin sotkussa heiton jälkeen.

Hyrräkelan käyttöä empiville ja opetteleville juuri raskaat ja solakanmalliset haukivieheet ovat paras paikka myös harjoitella. Heittotekniikan perusteet hallitseva kalastaja oppii heittämään haukivieheitä hyrräkelalla riittävällä tarkkuudella muutaman tunnin harjoittelulla. Muutamassa päivässä taito hioutuu jo sellaiselle tasolle, ettei heittämiseen tarvitse enää erikseen keskittyä.

Ainoastaan kevyimmille vieheille eli jigeille ja heittoperhoille kannattaa edes harkita avokelaa. Tässäkin sarjassa hyrrä toimii paremmin, mutta heittäminen vaatii hiukan enemmän rutiinia kuin raskaammilla viehepainoilla.

Välityssuhde ja omat tottumukset

Välityssuhde ilmoittaa, kuinka monta kierrosta puola pyörii yhtä kammenkierrosta kohden. Mitä suurempi välityssuhde, sitä nopeammin viehe kulkee vedessä. Toisinaan tästä on hyötyä, mutta varsinkin kylmän veden aikaan nopeat kädet ja nopea välitys ovat huono yhdistelmä.

Jokaisella kalastajalla on oma, luontainen kelausnopeus, jota saadaan keskittymällä muutettua hetkeksi, mutta, johon selkäydin aina palaa aivojen keskittyessä muuhun. Ja varsinkin suurhaukiguruja tuntuu yhdistävän verraten rauhalliset kädet, viehettä siis uitetaan melko hitaasti ja rauhallisesti. Jos siis tuntuu siltä, että oma kampikäsi tuppaa olemaan liian nopea, sitä kannattaa kompensoida hitaammalla kelalla.

Yleisin välityssuhde keloissa on noin 6:1, valikoiman ollessa 4:1-12:1 välillä. Suhteen ollessa 5:1 ja alle puhutaan hitaista keloista, ja yli kahdeksan välityssuhde luokitellaan nopeaksi. Kasia nopeammille keloille hauenkalastuksessa ei juuri ole tarvetta, pikemminkin päinvastoin.

Osalla kalastajista on eri kelat kylmään ja lämpimään veteen, mutta homma menee hiukan hifistelyn puolelle. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos arvot kahden välillä, valitse hitaampi.

Kelan koko vavan ja siimatarpeen mukaan

Haukihyrrään kannattaa suhtautua kuin muihinkin työkaluihin. Riittävä suorituskyky, kestävyys ja varmatoimisuus ovat tärkeimmät kriteerit. Haukikelan kovin rasitus tulee tilanteissa, joissa viehettä kiskotaan irti milloin mistäkin korresta tai juurakosta. Venymätön kuitusiima ja jäykkä vapa välittävät nopeat nykäisyt suoraan kelalle, joten koneiston ja akselin tulee kestää voimakkaitakin nykäisyjä.

Akselin hienoista vääntymistä ei välttämättä huomaa, mutta kiero akseli saa koneiston kulumaan epätasaisesti, ja kelan käynti muuttuu kahvimyllymäisen karheaksi. Hauenkalastukseen sopivat kelat on usein nimetty jollain tukevuutta tai käyttötarkoitusta kuvaavalla termillä, kuten Beast (peto) tai Toro (härkä) Abu Carcian mallistossa.

Kelan koko valitaan vavan ja siimatarpeen mukaan. Setin pitää olla tasapainossa, eli raskaampaan vapaan raskaampi kela. Kelalle pitää mahtua halutun paksuista siimaa 100-150 metrin verran, mikä harvoin on ongelma. Päinvastoin keskiraskaissa ja raskaissa seteissä siimatilavuutta on liiankin kanssa, ja puolaa joutuu pohjustamaan joko teipillä tai paksuhkolla monofiilisiimalla. Houkutus valita liian kevyt kela on suuri, mutta kovassa käytössä se kostautuu.

Liian raskas kela on kömpelö käyttää

Usein näkee myös valitun liian raskaan kelan, jolloin setti on kömpelö ja raskas käyttää. Abun 5000-kokosarjaa vastaavat kelat ovat sopivia keskiraskaaseen, eli yleisimmin kädessä olevaan sarjaan. Tätä järeämpää kalustoa tarvitaan vain siksi, että kumisaapasosaston katapultille saadaan riittävän painava vastapari. Kevyempään settiin sopii tukevatekoinen jigihyrrä, tai jotain perussarjan ja tämän väliltä.

Perusominaisuuksien jälkeen haukihyrrältä vaaditaan muutamia ominaisuuksia. Raskailla vieheillä 12 kuulalaakerista ei juuri ole hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Varsinkin merellä tämä vain lisää jumittuneiden laakerien määrää ja huollon tarvetta. Riittävä heittopituus kyllä saavutetaan, vaikka kelassa ei hienoimpia mikrometrilaakereita olisikaan.

Setin pitää istua omaan käteen. Toiset suosivat sulavalinjaisempia matalaprofiilikeloja- ja toiset korkeampia, pyöreäposkisia malleja. Tämä on lähinnä makuasia.

Jarrun säätöpyörän syytä olla iso

Haukikelan jarrussa on lähinnä kaksi asentoa: jarru on kalastuksen ajan lähestulkoon lukossa, jotta vastaisku saadaan perille, ja viehe saadaan vedettyä irti kaisloista. Ja kalan tullessa veneen lähelle, jarru avataan hyvin löysälle viimeisten pakosyöksyjen varalta.

Tarvittaessa kalaa pidellään peukuttamalla, eli jarruttamalla puolaa peukalolla. Hauki ei juuri pitkiä syöksyjä tee, mutta lähtee kuin, no, hauki kaislikosta. Eli kalan tullessa veneen lähelle jarrua avataan reilusti. Jarrun säätöpyörän on hyvä olla iso, ja säätöalueen lyhyt. Pienen tähtipyörän avaaminen lähes lukkoasennosta löysälle on kohmeisilla käsillä hankalaa, ja keskittyminen jarrun säätämiseen saattaa kostautua.

Kammennuppi saa myös olla iso

Sama pätee kelan kampeen. Kammen pituus vaikuttaa kelaustuntumaan: lyhyt kampi tuntuu raskaalta, pidempi kampi kevyemmältä. Usein haukikeloissa näkee käytössä ns. voimakampia, eli kammessa on vain yksi nuppi, ja tämän vastaparina vain tasapainottava paino. Voimakammen tästä tekee kuitenkin kammen pituus, ja nykyään useimmissa hauenkalastukseen soveltuvissa keloissa on pitkä kampi jo valmiina.

Onneksi myös kammennupit ovat kehittyneet takavuosien pienistä kumituteista. Kammennuppi saa nimittäin olla iso, siihen kun usein tartutaan hiukan kohmeisilla käsillä. Isommasta nupista saa mukavamman otteen.

Kampien sovitus kelan akselille on usein universaali, eli kammet sopivat ristiin usein myös toisen merkkisiin keloihin, ja niitä myydään myös erikseen. Yhtä kaikki, ultrakevyen kuulalaakeri-ihmeen sijaan hauenkalastaja etsii tukevaa, luotettavaa työhevosta, joka kestää rajua käyttöä.

Vapa heittää, kalastaja ohjaa

Vavan ensisijainen tehtävä on saattaa viehe matkaan haluttuun suuntaan ja halutulla nopeudella. Viehepaino valitaan käytetyn arsenaalin mukaan, ja muut ominaisuudet kalastustottumuksien ja henkilökohtaisten mieltymysten perusteella. Lähtöoletuksena voidaan pitää sitä, että vaparenkaat ovat tukevat, ja että vavasta löytyy lenkki vieheen ripustamista varten.

Keskiraskaassa ja raskaassa sarjassa vavalla saa olla pituutta 8-9 jalkaa, eli 2,4-2,7 metriä. Yleisin vapapituus tällä hetkellä on 8,6 jalkaa, eli vajaat 2,6 metriä. Mieltymykset ja trendit elävät hiukan ajan oloon, mutta alle 8-jalkaista vapaa ei ainakaan isoille vieheille voi suositella.

Hauenkalastukselle ominaista on, että vieheet ovat kookkaita ja päivän aikana heittoja kertyy paljon. Setiltä vaaditaan siis tasapainoisuutta, jotta sitä jaksaa ja viitsii päivän käyttää, ja tässä vapa on isossa roolissa. Tasapainoisella setillä kalastaja vain määrää suunnan, ja heilauttaa vivun liikkeelle, ilman että heittotapahtuma vaatii ponnistelua, vaikka siiman päässä olisi raskaskin viehe.

Tasaisesti kiihtyvä heittoliike lataa vapaa, joka vuorostaan linkoaa vieheen matkaan. Sopivalla vavalla raskaidenkin vieheiden käyttäminen on yllättävän kevyttä, ja heittotekniikkaa hiukan hiomalla tavallinen kalastajakin jaksaa vintata liikkeelle myös kumisaapasosastoa sen kummemmin ponnistelematta.

Vieheeseen nähden liian kevyellä tai raskaalla vavalla heittäminen on joko kovaa riuhtomista, tai vavan voiman puutetta korvataan varomalla ja saattamalla heittoa. Tämä ei ole kenestäkään kivaa.

Nopea vai hidas vapa

Hyvä haukikeli on usein tuulinen, mikä tekee heittämisesti hankalampaa. Tarkka sivutuuleen suunnattu heitto kaislanjuureen vaatii nopeutta, kun taas pitkien siivujen viskominen on hiukan rauhallisemman tempon hommaa.’

Suurin osa haukivavoista on varsin nopeatoimisia, mutta myös hitaammille vavoille löytyy käyttäjänsä ja tilanteensa. Tämä on etupäässä makuasia, mutta valinnalle löytyy myös käytännön perusteluita. Usein käytetään myös termejä kärki- ja keskitoiminen.

Vavan nopeudesta puhuttaessa tarkoitetaan nopeutta, millä se palautuu jännityksestä. Tätä ei silmällä ehdi näkemään, mutta kädessään sen tuntee. Kun vapaan tartutaan kelankiinnikkeen kohdalta, ja toisella kädellä napautetaan kahvan tyveen, saadaan tuntuma vavan toiminnasta.

Mitä terävämpää värähtely on, sitä nopeampi vavan aihio on, ja päinvastoin. Vavan ominaisuudet koostuvat materiaalin tiheydestä ja paksuudesta, ja aihion muotoilusta.

Nopea vapa palautuu nopeammin

Nopea, eli kärkitoiminen vapa taipuu lyhyemmältä matkalta ja palautuu nopeammin. Vavasta löytyy enemmän tartutusvoimaa ja uittotuntuma on usein parempi. Nopealla vavalla heiton dynamiikan ajoittaminen on tarkempaa, mutta vieheelle saadaan suurempi lähtönopeus. Tämä parantaa tarkkuutta.

Kun heittotekniikan perusteet ovat hallussa, on nopeatoiminen vapa kevyempi ja vaivattomampi käyttää, koska heittoon vaadittava voima saadaan ladattua vapaan pienemmällä liikkeellä.

Vastaavasti nopea vapa on kalaa väsytettäessä ankarampi, koska joustoa löytyy vähemmän. Mutta toisaalta, kun kala pitää väkivalloin pysäyttää, löytyy aihiosta voimaa. Ainakin siihen saakka, kunnes vapa katkeaa. Tällaisissa voimankäyttötilanteissa vavan joustava kärki on kovilla, koska tyviosa ei anna periksi. Siksi vapaa on tärkeä pitää loivassa kulmassa siimaan nähden.

Hidas vapa on nopean vastakohta. Vapa taipuu pidemmältä matkalta ja oikenee hitaammin. Heiton tempo on rauhallisempi, ja vapa antaa heittäjän virheitä enemmän anteeksi. Mutta toisaalta vieheen lähtönopeus on hitaampi, ja vapa ei ole niin tarkka.

Rauhallisemman vavan edut ovat suurimmillaan silloin, kun kookkailla vieheillä kalastetaan laajoja alueita. Heittoliike on rauhallisempi ja hieman kevyempi, ja heiton tarkkuusvaatimuksista voidaan hieman tinkiä.

Takakahva on vipuvarsi

Heiton nopeutta ja voimakkuutta saadaan tehostettua ojentamalla kelakättä ja koukistamalla kahvakättä oikeaan aikaan. Mitä pidempi takakahva on, sitä kevyempi liike myös on. 200-grammainen viehe, pitkä vapa ja lyhyt takakahva ovat yhdistelmä, jota raavaampikin kalastaja saa käskeä tosissaan, mutta toisaalta liian pitkä takakahva on muun ajan vain tiellä. Keveissä seteissä kahva saa olla lyhyenpuoleinen, kalastajan mieltymysten mukaan, mutta viehepainon kasvaessa pidempi takakahva keventää heittoponnistusta.

Haukiluokan vavoissa takakahvan pituus vaihtelee 40-55 sentin välillä, ja tässä viisi senttiä on jo melko paljon. Keskiraskaaseen sarjaan optimipituus on 45 sentin luokkaa, mutta samanmittaisessa raskaille vieheille tarkoitetussa säipässä 50 sentin takakahva on huomattavan paljon kevyempi.

Hitaissa vavoissa on yleensä pidempi takakahva, koska myös heiton liikeradan pitää olla laajempi. Nopeilla vavoilla heittoliike on lähinnä sivaltava, ja liikkeeseen tarvitaan enemmän nopeutta.

Siiman tulee kestää

Viimeisenä haukisetin valinnassa tulee siima. Sen pitää kestää. Hauenkalastuksessa käytetään lähes yksinomaan kuitusiimoja niiden vetolujuuden ja venymättömyyden vuoksi.

Kovimmalla rasituksella siima on, kuten kelakin, silloin kun viehettä kiskotaan ruovikosta irti. Ja ainakin raskaammissa seteissä siiman tulisi kestää ainakin sen verran, että viehe saadaan irti tai koukku oikaistua. Ja olisi hyvä, jos siima kestäisi myös satunnaiset heittojumit, kenelle niitä nyt sitten sattuukaan.

Venymättömyys parantaa uittotuntumaa ja saa vastaiskut menemään perille luunenän leukoihin. Alle 0,25 millin (kuitu)siimaa ei ole syytä harkita edes kevyimpiin setteihin, ja raskaissa seteissä 0,40 millin narukaan ei ole liioittelua. Yleissettiin hyvä paksuus on 0,30–0,35 milliä.

Neljän kombo

Montako vapaa hauenkalastaja sitten tarvitsee? Koskaanhan niitä ei tarpeeksi ole, mutta neljällä pärjää hyvin. Kolmellakin, jos tinkii hiukan jommastakummasta päästä.

Neljän setin taktiikalla viehepainot jakautuvat alle 60 grammaan, 40-100, 80-150 ja yli 120 grammaan. Tällä kattaa lähes kaikki hauenkalastuksessa eteen tulevat tilanteet heittoperhoista ja jigeistä aina raskaimpiin vieheisiin tai synkimpien penkkojen koluamiseen.

Hauen jigikalastus, ja poikkeuksellisen pienten vieheiden käyttö on jäänyt isojen kumikalojen jalkoihin, mutta varsinkin kylmän veden aikaan 12-15 sentin kalajigi saattaa olla tehokkain viehe isoillekin hauille.

Ja toisaalta, koolla on väliä toiseenkin suuntaan. 30-40-senttinen kumilötkö ei koskaan ole paras vaihtoehto normaalin hauen kalastukseen, mutta kun kiikarissa on suurhauki, on iso viehe toisinaan parempi. Silloin kun epäillään tontilla majailevan ison hauen, ei viehekoon raju kasvattaminen ole koskaan pahitteeksi, ja joskus iso viehe on juuri se, mikä saa pedon heräämään, normaalin kokoisten houkuttimien jäädessä vaille mitään reaktiota.

Mutta jos jommastakummasta haitarin ääripäistä ollaan valmiita tinkimään, riittää kolme settiä aivan hyvin. Mikäli 80-150 gramman yleisvapa on valittu satunnaisten jättivieheiden heittoa silmällä pitäen, eikä niiden heittäminen ole säännöllistä, voidaan aidanseiväs jättää huoletta kotiin. Ylipäätään, harvassa ovat ne hauenkalastajat, joilla vieheiden normaalikoko on yli 30 senttiä.

Kevyemmästä päästä sen sijaan on hankalampi tinkiä. Vapaan nähden hiukan ylipainoisen vieheen heittäminen onnistuu helpommin kuin liian kevyen. Jos vieheen paino ei saa vapaa lainkaan latautumaan, on heittäminen sotkuherkkää ja toivottoman tunnotonta.

Välineistö

Oheiset tiedot ovat lähinnä suuntaa antava, ja toivottavasti helpottavat kalustotarpeiden hahmottamista. Sovittamalla oman viehearsenaalinsa näihin, ja miettimällä omia kalastustottumuksiaan voi tätä sovittaa omiin tarpeisiinsa.

Vavan valinta varsinkin aloittelijalle saattaa tuottaa päänvaivaa, varsinkin kun vavoissa mainitut viehepainosuositukset eivät aina pidä täysin paikkaansa. Aloittelijan kannattaa kääntyä vavan valinnassa erikoisliikkeiden tai muiden palvelevien kalastusvälineliikkeiden puoleen.

Down sizing, eli kevennetty

Vieheet: Etupäässä n. 15-30 gramman jigit, heittoperhot, pienemmät vaaput, lusikat.

Tilanteet: Kylmän veden aika. pohjan tuntumassa, ja hiukan pohjan yläpuolella, joskus myös aivan kasvustojen seassa uitetut kalajigit ovat toisinaan tavattoman tehokkaita. 15 sentin kalajigeillä on helppo kattaa myös tilanteet, joissa haukea kalastetaan hiukan syvemmältä.
Heittoperhot ovat hiukan unohdettu, mutta kylmän veden aikaan erittäin tehokas viehemalli, mutta niiden heittäminen yleissetillä ei tahdo onnistua ja niiden säilyttäminen on hankalaa. Mutta jos viitsii nähdä hiukan vaivaa, voi luvassa olla mojova palkinto.

Lusikat ja pienemmät vaaput, hauen kesäkalastus matalassa. Tällä setillä kattaa suurimman osan ns. mökkikalastajan tilanteista, eli kun kalastetaan haukea matalasta kevyillä vieheillä.

Vapa: 7–7,6 jalkaa (2,1-2,3 metriä). Toiminta nopea, viehesuositus 60 grammaan saakka.
Kela: Jigikalastukseen sopiva, tai siihen hiukan liian järeä hyrräkela, tai avokela kokoluokassa 2000. Välityssuhde 6:1 tai yli.
Siima: 0,25–0,28 mm kuitusiima.

Huomioita: Vavan tulisi olla riittävän jämäkkä, jotta sillä saadaan isokin kala kohtuullisessa ajassa veneeseen.

Kevyempi peruskalusto:

Vieheet: Pienemmät pehmovieheet, esim. Pig Shad Jr, perusjerkit, spinnerbaitit
Tilanteet: Normaali hauenkalastus, kevyempi yleisvapa.

Vapa: 8–8,6 jalkaa (2,4-2,55 metriä) Toiminta nopea, viehesuositus noin sataan grammaan saakka.
Kela: Abun 5000-kokoluokkaa vastaava tukeva hyrräkela. Välityssuhde 6:1

Siima: 0,30–0,35 mm kuitusiima.

Huomioita: Vapaa valittaessa kannattaa miettiä, onko pääpaino kevyemmissä pehmovieheissä vai jerkeissä. Takakahva saa olla lyhyenpuoleinen, mutta jerkkien uittamiseen hieman lyhyempi ja kevyt vapa on paikallaan. Niin ikään jerkkien ja spinnerbaittien uittamisessa nopeampivälitteinen kela on paikallaan, kun taas pehmovieheiden uittamisessa hitaudesta on jopa hyötyä.

Keskiraskas yleisvapa:

Vieheet: Lähinnä keskikokoiset pehmovieheet, esim. Pig Shad, Westin Bull Teez 25 cm, Dexter Shad
Tilanteet: Normaali keskiraskas hauenkalastus.

Vapa: mielellään 8,5 jalkaa (2,55 cm), takakahvan pituus ja toiminta heittäjän mieltymysten mukaan, lähtökohtaisesti nopeatoiminen.

Kela: Abun 5000-kokoluokkaa vastaava tukeva hyrräkela. Välityssuhde 5:1-6:1.

Siima: 0,35 mm kuitusiima.

Huomioita: Hauen heittokalastajan perustyökalu, mikä on aina valmiina ja ottiviehe siiman päässä. Nopeatoiminen, tarkka vapa kaislanreunan kalastukseen ja tarkkoihin nopeisiin heittoihin. Vavasta pitää löytyä voimaa singota kalastajan suosikit tarkasti ja vaivatta maaliinsa.

Raskas sarja:

Vieheet: Kumisaappaat, märät karvalakit, mehupullot. Papa Shad, Savage Gear Line Thru-sarjan 30-40 cm mallit.
Tilanteet: Suurhauen kalastus.

Vapa: 8,5-9 jalkaa (2,55-2,7 metriä). Viehepainosuositus min. 200 grammaan saakka, toiminnaltaan rauhallisempi, pitkä takakahva keventää heittämistä.

Kela: 6000-kokoluokan vavan kanssa tasapainoinen kela.

Siima: 0,40 mm kuitusiima.

Huomioita: Jättivieheillä on tarvetta ainoastaan suurhauen kalastuksessa, ja ne kaivetaan esiin usein vasta, kun usko hetkeen on vahva. Jättivieheet ovat paikallaan myös silloin, kun iso hauki seuraa viehettä, tai käy kopauttamassa sitä tarttumatta. Kookas viehe toimii usein uteliaan, ja liikkeellä olevan kalan houkuttimena pientä paremmin, mutta tämä ikkuna on lyhyt, ja hukataan jos kala ehtii takaisin ”makuulle”.

Täsmäkalastukseen oma settinsä

Kokonaan oma lajinsa on täsmäkalastus luotaimen avulla, missä vene viedään kalan lähelle ja viehe ”nepataan” kalan näkökenttään lyhyellä vippaisulla.

Usein käytössä on kookas vertikaalijigi ja raskas pää, mikä heitetään hieman kalan yli ja tuodaan kalan näkökenttään vajoamista hidastaen. Tässä vavan pitää olla lyhyehkö ja jämäkkä.

Seitsemänjalkainen, jäykkä vapa, jossa on lyhyt takakahva, lienee lähellä optimaalista. Vanhat jerkkivavat sopivat tähän varsin hyvin. Lyhyellä vavalla alakautta tapahtuva vippaus onnistuu helposti, ja vavoissa riittää voimaa kalan tartuttamiseen.
Jos asialistalla on paljon täsmäkalastusta, kannattaa tähän virittää oma settinsä.

Yhteenveto

Hauen heittokalusto rakennetaan oman viehearsenaalin pohjalta sellaiseksi, että ainakin omille suosikkivieheille löytyy sopiva heittokalusto. Edellä esitetyt mitat ja viehepainosuositukset ovat lähinnä suuntaa antavia, ja speksejä tärkeämpää on ymmärtää mitä kalustolta vaaditaan, ja miksi. Joka hauenkalastuksessa on pystyä heittämään käyttämäänsä viehettä nopeasti ja tarkasti erilaisissa olosuhteissa, ja saada kala tartutettua.

Vapojen ja kelojen hankkiminen fiiliksen mukaan on tietysti viihdyttävää sekin, mutta monelle se käy ajan oloon kalliiksi. Siksi omien tarpeiden hahmottaminen kalustohankintoja suunnitellessa on tärkeää.

Hauenkalastus ja raskaiden vieheiden heittäminen on melko krouvia puuhaa, joten grammanviilaukseen ei ole suurta tarvetta. Jokaisella kalastajalla on omat mieltymyksensä, mitkä selviävät lopulta vain kokemuksen myötä. Nopeakätiselle veijarille nopeavälitteinen kela vaatii jatkuvaa keskittymistä, kun hitaammalla kelalla saisi kelata luontaiseen tahtiinsa ilman, että viehe liplattaa pintakalvossa.

Tämän artikkelin tarkoitus ei ole saada ihmisisä ostamaan lisää kalastusvälineitä. Pikemminkin päinvastoin, miettimällä kalastustaan ja käyttämiään vieheitä ja rakentamalla näiden pohjalta itselleen toimivan patteriston, voi säästyä ylimääräisiltä ja turhilta hankinnoilta. Ja hyvä kalastaja tekee huonollakin kalustolla enemmän kuin huono kalastaja huippusetillään.