360-anturin kanssa pilkillä – paljon uutta tietoa ja pohdittavaa

Parityöskentely käynnissä. Yksi seuraa luotainta ja toinen pilkkii.

Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju

Pilkkihommissa kalat on perinteisesti etsitty pilkkimällä. Apuna on käytetty syvyyskarttaa tai rannan muotojen tulkintaa ja paikallistuntemusta. Nykyään kalojen etsimiseen löytyy apuja nopeasti kehittyneestä kaikuluotainteknologiasta. Me otimme jäälle mukaan 360 astetta luotaavalla anturilla varustetun kaikuluotaimen.

Kaikuluotaimet ovat nykyään tuttu näky pilkkijäillä. Luotaimen avulla pilkkijä saa arvokasta tietoa siitä, mitä reiän alla tapahtuu. Enää ei tarvitse arvailla, onko reiän alla kalaa vai ei, tai millä syvyydellä kalat mahdollisesti liikkuvat ja kuinka ne reagoivat pilkkiin.

Kaikuluotaimesta löytyy apu myös kalojen etsimiseen. Moni kalastaja on ottanut liveluotaimen mukaan pilkille. Sen avulla löytää kalat talvella yhtä hyvin kuin kesällä.

Toinen vaihtoehto on ottaa jäälle 360-anturilla varustettu kaikuluotain. Kaverini Antti oli hyödyntänyt sitä kuhan pilkinnässä ja saanut hyviä kokemuksia. Esiin nousi ajatus 360-anturin käyttämisestä myös ahvenen pilkinnässä. Idea kuulosti hyvältä, joten pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan.

Tutuille paikoille

Suuntaamme tutuiksi tulleille ahvenpaikoille, eräälle Merenkurkun saariston sisäselälle. Kevät on edennyt hitaasti, ja vaikka eletään jo huhtikuun ensimmäistä viikkoa, on jää vielä paksua ja kauttaaltaan lumen peitossa. Antti on lastannut 360-anturilla varustetun kaikuluotaimen ja akun yhteen ahkioon. Toisessa ahkiossa kulkevat muut pilkkivarusteet mukaan lukien tavallinen 2D-luotain.

Vedettävää on siis tuplasti enemmän, mutta onneksi jäällä on melko hyvä keli. Tarjoudun vetämään välillä toista ahkiota, mutta ei kuulemma tarvitse auttaa.

”Tämä kulkee ihan kevyesti”, Antti sanoo.

”Selvä, sehän sopii mulle.”

Määränpäänä on aavan selän reunalla sijaitseva alue, josta olemme aikaisemmin saaneet hyviä saaliita. Tällä alueella on monenlaista pohjan muotoa ja veden syvyyttä, mutta yleensä kalat löytyvät joko rinteestä tai rinteen matalammalta puolelta, jossa on paljon kiviä pohjassa. Tällä kerralla kalojen löytymistä helpottaisi vedenalaisen tutkan tavoin toimiva 360-anturi.

Tavarat kulkivat kahdessa ahkiossa. Se helpottaa pilkkimistä: 360-luotaimen voi jättää yhteen paikkaan, kun kuljettaa muut pilkkivälineet reiälle.

Tyhjää

Matkan teko sujuu painavan kuorman ja lumen takia hieman tavallista hitaammin, mutta lopulta saavumme tutulle kalapaikalle. Tarkistamme vielä plotterista tarkan paikan, josta edellisellä kerralla tuli parhaiten kalaa.

Siihen reikä, kaikuluotaimeen virta ja 360-anturi alas. Luotain alkaa piirtää kuvaa näytölle. Seuraamme jännityksellä kuvan muodostumista. Tyhjää. Kaikuluotain piirtää kahdenkymmenen metrin säteen ympyrää, eikä sen alueella näy yhtään kalaa.

”Onpa outoa”, tuumaa Antti. ”Kokeillaanpa tuosta rinteen kohdalta”.

360-anturi menossa veteen. Foamilevy toimii stopparina.
Foamiin on merkitty nuoli, joka on samassa linjassa anturin kanssa. Näin luotaimen kuvan pohjoinen eli klo 12 on oikeassa suunnassa.

Rinteessä näkyy kaloja

Uusi reikä ja anturi alas. Seuraamme taas tarkkana, kun kuvaa alkaa piirtyä näytölle.

”Tuossa on kivi, tuolla näkyy muutama pikkukala ja tuolla on paljon pikkukalaa. Ei ahvenia. Mä siirryn tuonne vähän syvemmälle”, Antti sanoo.

Itse päätän kuitenkin kokeilla juuri tästä. Kun paikalla kerran on pientä kalaa, niin ehkä tähän tulisi myös niitä saalistavia ahvenia. Teen jo valmiina olevan reiän lisäksi yhden reiän lisää. Jäätä on vielä yllättävän paljon vuodenaikaan nähden ja kairaa saa veivata koko kierteen mitan, ennen kuin se menee jäästä läpi. Harvemmin on huhtikuun ensimmäisellä viikolla näin paksua jäätä, ainakaan Merenkurkun korkeuksilla.

Kuore ja kolmipiikki

Kaivan pilkkirepusta kolme vapaa. Yhteen kolmipiikkiä jäljittelevä tasapaino, toiseen kuorejäljitelmä ja kolmanteen särkijäljitelmä. Kaikkia kolmea lajia näkyy usein täältä saatujen ahventen mahassa, joten valinta ei voi mennä pahasti väärin.

Ensimmäisenä avantoon menee kuoretasuri. Kaikuluotain näyttää, että vettä on anturin alla seitsemän metriä. Lasken pilkin viiteen metriin. Kaloja ei näy ainakaan vielä.

Annan tasurille liikettä: alkuun muutamia isompia vetoja ja niiden jälkeen pienempiä. Näytöllä ei vieläkään näy kaloja, paitsi pohjan lähellä, jossa liikkuu jotain pientä kalaa. Tässä lienee turha heilutella enempää, kun mitään ei näy.

Ensimmäinen kala ylös

Siirryn Antin kairaamalle luotainreiälle. Taas kuoretasuri alas ja samat uittoliikkeet kuin edellisellä reiällä. Tällä reiällä näkyy enemmän kalaa, mutta mikään niistä ei vaikuta olevan iso. Kaikki ovat ilmeisesti jotain pientä särkeä tai kuoretta. Yhtäkkiä pilkin alle piirtyy suuri kala ja lähes saman tien se myös iskee kiinni.

Hetken ehdin toivoa suurahventa, mutta kalan tempoilut viittaavat vahvasti toiseen, näillä vesillä yleiseen lajiin. En siis ylläty lainkaan, kun reiästä nousee puolentoista kilon hauki kuoretasuri suupielessään. Irrotan koukut pihdeillä ja lasken hauen takaisin avantoon.

Hauki nappasi Toni Lehtolan tekemään kevennettyyn kuoretasuriin.

Luotain piirtää taas tyhjää.

”Missähän kaikki ahvenet ovat, entä mihin Antti on mennyt?”

Nousen seisomaan ja tähyilen Anttia, joka näkyy siirtyneen lähelle erästä jyrkkärantaista saarta. Viisainta varmaan lähteä Antin mukaan etsimään ahvenia.

Ahvenet kateissa

Kävellessäni panen merkille, että Antti on ehtinyt jo porata aikamoisen määrän reikiä. Kairatessa on ilmeisesti tullut lämmin, kun toinen takki on lähtenyt päältä. Pääsen perille juuri, kun Antti saa uuden reiän porattua.

”Onko näkynyt kaloja?”

”Ei ole, yhden pienen sain äsken. Tyhjältä näyttää koko tämä reuna”, Antti vastaa.

Kerron puolestani saaneeni vain yhden hauen.

360-anturi on taas reiässä, mutta kaloja ei näy. Kivet ja muut pohjan muodot piirtyvät kyllä hienosti näytölle, mutta ahvenet ovat jossain muualla. Ehkä ne ovat jo siirtyneet lähemmäksi kutupaikkoja. Päätämme kutenkin luodata saaren reunaa vielä vähän matkaa, tästä on kuitenkin usein saatu hyvän kokoisia ahvenia.

Lopulta koko saaren reuna on luodattu eikä ahvenia löydy. Kylläpä nyt on hankalaa. Mietimme, mihin suuntaisimme seuraavaksi, mistä voisi löytyä ahvenia? Päädymme lopulta siihen, että palaamme lähelle aloituspaikkaa, mutta hieman matalammalle ja kivikkoisemmalle alueelle.

Kohdekaloja löytyy lopulta

Paikan vaihto vaikuttaa olleen oikea ratkaisu. 360-anturi on juuri tehnyt täyden kierroksen ja tutkimme innolla sen paljastamia jään alaisia näkymiä. Pohjassa näkyy runsaasti erikokoisia kiviä ja kello neljän suunnassa kivien lomassa ahvenparvi, jossa on ainakin parikymmentä ahventa.

Sovimme lennosta työnjaon, minä jään luotaimen äärelle huutamaan ohjeita ja Antti pilkkii.

”Vielä vähän matkaa. Pari metriä vasemmalle. Suunnilleen siinä.”

Antti poraa pikaisesti reiän antamieni ohjeiden mukaiseen kohtaan. Anturi pyörähtää juuri sopivasti ja vastavalmistunut reikä näkyy ruudulla. Parvi on kuitenkin jo ehtinyt siirtyä, nyt ne ovat kello kahdessa. Parvessa näkyy olevan muutama oikein hyvän kokoinen kala.

Ahvenia näkyvissä klo neljässä.

Ahvenia alkaa nousta

Huudan Antille uudet ohjeet: ”Vielä muutama metri ja vähän tännepäin. Sillä kohdin.”

Nyt on akkukairasta iso hyöty, kun reikä pitää saada nopeasti tehtyä ja jäätä on paljon. Pilkki sujahtaa reikään, Antti heilauttaa vapaa ja välittömästi on ahven kiinni. Heti perään nousee jo toinen ahven ja varmasti kohta myös kolmas.

Otan kameran ja juoksen Anttia kohti. Samalla näen, kun vapa jälleen nytkähtää ja ahven on kiinni. Kala nousee reiästä ja saan juuri ja juuri muutaman kuvan otettua, ennen kuin koukku on irti ja tasuri tipahtaa reikään. Veto, veto ja odotus. Ei mitään. Ahkiossa oleva 2D-luotain oli Antin mukaan näyttänyt vielä hetki sitten runsaasti kaloja, mutta nyt se piirtää yhtäkkiä tyhjää näkymää.

Varovaisia kaloja

Palaamme takaisin 360-luotaimen äärelle. Äskeinen parvi näyttää hävinneen, mutta sen sijaan taas kello neljässä näkyy muutama iso ahven. Antti katsoo vielä kalojen sijainnin näytöltä ja lähtee ripeästi kävelemään niitä kohti. Tällä kertaa kuitenkin ilman ahkiota, vain pelkän kairan ja pilkkivavan kanssa.

Kalat näyttävät kuitenkin olevan uskomattoman aralla päällä. Vaikka Antti ei vetänyt perässään ahkiota, riittää pelkkä kävely ja kairaaminen karkottamaan kalat paikalta. Odotan uuden kuvan päivittymistä ja pian näen, että ahvenet ovat nyt siirtyneet pohjassa olevien kivien muodostaman kaaren sisäpuolella. Ohjaan Antin oikealle paikalle.

Mies poraa reiän ja tiputtaa pilkin alas. Kalat näyttävät olevan edelleen paikallaan. Samassa näen, kun Antti tekee tartutuksen ja vavan kärki taipuu, kunnes se suoristuu äkisti.

”Iso. Se oli tosi iso!”, kuuluu Antin huuto.

Ison kalan karkuutus vie muutkin kalat paikalta, eikä kummassakaan luotaimessa näy enää kaloja.

Antti tarkistaa vielä kalojen sijainnin ja suuntaa sitten pilkkimään.

Uutta tietoa kaloista

Positiivista on kuitenkin se, että olemme vihdoin löytäneet alueen, jossa on ahvenia. Siirrymme muutaman kymmenen metrin päähän ja laitamme anturin taas veteen. Täälläkin näkyy ahvenia.

Ohjeistan jälleen Antin oikeaan suuntaan ja oikealle etäisyydelle. Nyt homma alkaa kuitenkin muodostua hyvin vaikeaksi, sillä jo pelkkä kävely ahventen päälle saa ne vaihtamaan paikkaa. Alla on viisi metriä vettä, jäätä on reilusti yli puoli metriä ja jäätä peittää pehmeä lumikerros. Silti luotaimesta näkee selvästi, että ahvenet siirtyvät aina, kun niiden päälle kävellään. Eipä uskoisi, ellei itse näkisi.

Lopulta usean turhan yrityksen jälkeen pakkaamme välineet ja suuntamme takaisin kohti lähtörantaa. Päivä oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja 360-anturin avulla tuli paljon uutta tietoa ja pohdittavaa kalastuksesta sekä kalojen käyttäytymisestä. Molemmille on päivän kokemusten myötä entistäkin varmempaa, että kalastaessa ei kannata aiheuttaa mitään ylimääräistä melua.

Ota onkeesi nämä tärpit
– 360-anturi helpottaa kalojen löytämistä ja antaa hyödyllistä tietoa niiden käyttäytymisestä.
– 360-anturin tehokas käyttö voi vaatia parityöskentelyä. Toki siitä on hyötyä myös yksin kalastaessa.
– Vältä kaikkea ylimääräistä melua, kun olet kalassa. Etenkin vaikeana päivänä sillä on ratkaiseva merkitys.

Pohdintaa
– Meille sattui mitä ilmeisimmin poikkeuksellisen huonon ja varovaisen syönnin päivä. Kaloja löytyi vähän ja ne olivat äärimmäisen säikkyjä. Normaalina päivänä kalaa olisi varmasti tullut enemmän.
– Ilman 360-anturia olisimme todennäköisesti jääneet ilman saalista. Tai sitten olisimme etsineet ja mahdollisesti löytäneet kalat jostain muualta.
– 360-anturi hidastaa liikkumista ja pilkkimistä, eikä se ainakaan vielä ole tullut meille pilkkireissujen vakiovarusteeksi.

Antin laite, jota käytettiin jutussa

Kaikuluotain: Humminbird Helix 12 Chirp Mega SI+ CPS G4N

Anturi: Humminbird MEGA 360 Imaging Ultrex

Parityöskentelyn tuloksena nousee muutama hyvänkokoinen ahven. Nämä kalat saatiin täysin 360-anturin avulla.