Teksti ja kuvat: Harry Vinni
Koronatauon jälkeen pilkinnän Pohjoismaiden mestaruuskilpailut järjestettiin Norjassa 16. päivä maaliskuuta. Korona oli aiheuttanut vuodesta 2000 alkaen järjestettyyn vuotuiseen kisaan kaksi välivuotta. Kisapaikkana toimi Storsjöen-järvi.
Joukkueemme menestys oli mainio, sillä kahdeksasta sarjasta tuli kuusi kultaa ja sen päälle myös monia henkilökohtaisia mitaleja. Esimerkiksi Helmi Korhonen, Saara Silvennoinen, Samppa Ylönen, Tarja Manninen, Riitta Saastamoinen ja Arto Kääriäinen voittivat omat sarjansa.
Suomen maajoukkue oli karsittu edellisenä talvena Kannonkosken Piispalassa. Joukkue valitsee itsenäisesti kapteenit, ja tällä kerralla tehtävässä toimivat Vesa Rahikkala ja Harry Vinni. Kapteenin tehtäviin kuuluvat matkan järjestelyt, jotka tässä tapauksessa olivat linja-auto- ja laivamatkat, yöpymisjärjestelyt Norjassa sekä kisa-asuista ja sponsorien hankinnasta huolehtiminen. Lisäksi oli monenmoista pienempää asiaa.
Itse kilpailussa kapteenit kulkevat kisa-alueella etsien tietoa, joka voisi hyödyttää joukkueen jäseniä, ja jakaa tätä tietoa parhaaseen yhteistulokseen pyrkien. Käytännön järjestelyt onnistuivat yhteistyöllä hyvin.
Perjantain esikilpailu Storsjöen-järvellä
Tieto esikilpailun paikasta saatiin edellisenä päivänä. Kuumeinen tiedonhaku paikasta käynnistyi välittömästi. Voisiko myös itse kilpailu olla samalla järvellä?
Esikilpailupäivän sää osoittautui vaativaksi, kun satoi rankasti kaiken aikaa. Rannassa havaitsimme, että järvi on jaettu kahteen osaan havutuksellä. Alkoi vaikuttaa siltä, että myös varsinainen kisa käydään täällä. Alue oli odotuksien mukainen sisältäen hyvin vaihtelevia pilkkimahdollisuuksia salmista, saariin rantakivikoihin sekä matalaan ja syvään veteen.
Esikisan aikana liikuin ja pyrin selvittämään, mikä pilkkisyvyys on paras, ja tietenkin mihin ahven ottaa täällä. Kokeilin värikoukkupilkkiä, tapsipilkkiä sekä morria, ja kaikilla tuli kalaa. Esikisan voitti yli yhdeksän kilon saaliilla Vesa Rahikkala.
Lauantain mestaruuskilpailu: Tuuli ja sade jatkui koko kisan ajan
Ennakkoarvelujen mukaisesti varsinainen kilpailu järjestettiin samalla järvellä kuin esikisa. Havutus oli toden totta rajannut järven toisen puolen kisakäyttöön. Edellisenä iltana joukkue oli tutkinut syvyyskarttoja ja laatinut suunnitelmia parhaan tuloksen saavuttamiseksi.
Voimakas tuuli ja runsas lumisade tervehtivät heti aamusta, ja sama jatkui koko kilpailun ajan. Kun lupa siirtyä jäälle annettiin, suuri osa kilpailijoista suuntasi havulinjaa pitkin, ja toinen suurempi joukko suuntasi etuoikealla häämöttävän saaren suuntaan. Lähtöön jäi muutama Norjan kilpailija, ja heitä tarkkailemaan pari pilkkijää Suomen joukkueesta.
Lopulta he lähtivät liikkeelle, ja suunta näytti olevan ensimmäisen saaren kohdilta oikealla olevaan lahdukkaan. Pian Suomen miesten joukkueen jäsenet Samppa Ylönen ja Jori Vihtalahti tulivat saaren tuntumaan.
He olivat havainneet, että ennakkoon lupaavimmalta vaikuttanut alue järven vasemmalla reunalla oli käytännössä tyhjä Ruotsin ja Norjan kilpailijoista. Saatuaan tiedon Norjan joukkueen kahden kilpailijan sijoittumisesta oikealla olevaan lahteen he tekivät päätöksen aloittaa myös sieltä. Minäkin siirryin sinne tarkkailemaan. Aloituspamaus kajahti ja kiivas kairaaminen sekä kalan etsiminen alkoi.
Kalaa ei noussut esikisan malliin
Päätin siirtyä kilpailualueen keskivaiheille katsomaan, kuinka siellä sujuu. Toisen saaren kohdilla mantereen niemennokka oli houkuttanut muutamia kilpailijoita. Pian tuli selväksi, että tämä alue on kalaisampi, sillä mukavan kokoista ahventa näytti nousevan aika vauhdikkaasti.
Kohtasin sopivasti toisen kapteenimme Vesan, jolla oli tietoa, ettei vasen reuna ollut odotuksien mukainen, vaan paras alue on juuri tässä keskivaiheilla aluetta. Tästä eteenpäin ohjasimme kilpailijamme yksi kerrallaan tälle mielestämme parhaalle alueelle.
Tahti vain parani loppua kohden
Kilpailun loppua kohden tilanne vaikutti edulliselta, ja tahti vain siitä edelleen parani. Norjan ja Ruotsin joukkueet nähtävästi noudattivat omaa taktiikkaansa, koska juuri kukaan ei hakeutunut ”meidän” paikoillemme.
Aika täyttyi, ja loppupamaus kajahti: Oli aika siirtyä punnitusjonoon. Kapteenit osallistuivat punnitukseen, ja oli hauska seurata, kuinka joukkue yksi kerrallaan sai hyvin kilpailukykyisiä tuloksia.
Jokainen kilpailija toi ensin seulalle kalat tarkastusta varten, ja itse olin tässä tehtävässä. Sitten siirryttiin varsinaiseen punnitukseen. Tulos pidettiin salassa, ja kilpailija sai nähdä vain oman tuloksensa. Tämä siksi, että sijoitukset paljastettaisiin vasta myöhemmin illalla juhlavassa illallistapahtumassa. Vaikutelma oli kuitenkin, että hyvin meni. Tulisi jännittävä ilta tulosten suhteen.
Palkintojenjako suomalaista ilotulitusta
Norjan joukkue oli järjestänyt upean illallisjuhlan, jossa palkinnot jaettiin. Puheen sorina oli sakeaa, kun kaikki jännittivät, miten sijoitukset jakautuisivat. Sitten alkoi palkintojenjako eli varsinainen suomalainen ilotulitus, joka jatkui sarja kerrallaan alusta loppuun asti. Kahdeksasta sarjasta tuli peräti kuusi kultaa, ja sen myötä henkilökohtaisia mitalejakin roppakaupalla.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että kilpailun järjestäjät onnistuivat erinomaisesti, suuri kiitos siitä. Kilpailujen aikana vallitsi hyvä henki. Näki, että nämä kisat olivat jotakin aivan erityistä kaikille.
Matkan aikana sai tutustua moniin Suomen kärkipilkkijöihin ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia. Varmasti tästä hyötyivät kaikki. Ensi vuonna PM-kilpailut kilpailu pidetään Ruotsissa, jonne joukkue on jo karsittu, ja valmistelut ovat alkaneet.
Suomen joukkue kiittää sponsoreita!
Suomen joukkue haluaa lämpimästi kiittää sponsoreitaan, jotka olivat suuri apu kustannuksien suhteen: Ariterm Service Oy, Biomar Oy, Ella-kelat, Ellu Vieheet, Enonkosken kunta, Eräluvat.fi, JS-Matkat Oy, Kalasydän Oy, Kuljetus Villman Oy, Metsän Terveyslannoitus Oy, Ponsse Oyj, Silmäsairaala Valo, SSAB Pulkkilan tehdas, Rakennus ja Saumaus Sälli Oy, T & H Fishing, Tapsa-pilkit, Varpuke Oy sekä Viitasaaren lukio.
