Lohi on palannut Pohjanlahdelle ja tarjoaa huikeita kokemuksia sinne suuntaavien uistelijoiden mielten kovalevyille. Syitä lohien runsastumiseen lienee monia, mutta kaikkia kalastajaryhmiä koskeneet tiukentuneet saaliskiintiöt ja aikarajoitukset lienevät perimmäisin syy.

Myös Selkämerelle aloitetut istutukset ovat tukeneet lohikantoja ja osa saaliista onkin paikallista syönnöslohta. Leutojen talvien seurauksena jääpeitettä on muodostunut vähän ja Perämeren jokien villilohet pysyvät syönnöstämässä lähempänä kotijokiaan. Miksi uida Itämeren pääaltaalle, kun silakkaa löytyy lähempääkin?

Valitettavasti hyvin toiminutta lohiasetusta ollaan jälleen rukkaamassa ja osa kiintiöstä halutaan ammattikalastajien kalastettavaksi jo keväällä aikaisemmin. Suuret ja lisääntymiselle tärkeät emokalat ovat tuolloin vaarassa.

Jotta lohen uistelusta ei tulisi väärinkäsitystä, niin korostan, että lohen saaminen ei edelleenkään ole helppoa. Jos viime vuoden huippukautena sai lohen veneeseen keskimäärin joka toisena päivänä, kalamies sai olla saaliiseensa tyytyväinen. Osaavimmille kalamiehille huippupäivinä saalista kertyi vapautettavaksi asti. Aktiivisimmat uistelijat vapauttivat suuren osan saaliistaan muutaman hyvän reissun jälkeen.

Huhtikuusta kesäkuuhun

Kuumin lohenuistelusesonki Pohjanlahdella ajoittuu ehdottomasti toukokuuhun. Saaliin puolesta tuottoisinta uistelu on yleensä toukokuun puolen välin kieppeillä. Kokkolan korkeudella uistelusesonki tulee pari viikkoa Selkämeren aluetta perässä. Viimeisimmät uistelijat löytyvät mereltä juhannuksen aikoihin.

Uudelleen aloitetut lohi-istutukset ovat muuttamassa kautta pidemmäksi. Syönnöslohia voi pyytää periaatteessa ympäri vuoden, mutta kesän lämmin kausi ajaa kalat syvempiin vesiin ja pyynti on hankalampaa.

Talvella jääpeite estää harrastuksen, eikä kovassa pakkaskelissä homma onnistuisikaan. Nähtäväksi jää, milloin syyskaudella vesien jäähdyttyä aloitetaan lohien uistelu toden teolla.

Mistä lohi löytyy?

Lohta voi uistella koko rannikon matkalta aina Uudestakaupungista Kokkolan pohjoispuolelle. Perämerellä lohi ei enää ota kovin hanakasti uistimiin, mutta yksittäisiä kaloja tiedetään sieltäkin saadun.

Selkämerellä suosituimpia uistelualueita ovat kohteet, joista löytyy hyvä laskuluiska veneelle ja syvä vesi on kohtuullisen ajomatkan päässä. Uisteluhan tapahtuu avomerellä ja veden syvyys on yleensä yli kaksikymmentä metriä. Nykyisin monet ajavat aika ulos viidenkymmenen metrin syvyyskäyrille.

Hyviä kalapaikkoja löytyy muun muassa Pyhämaan edustalta, Raumalta ja Porin alueelta. Merenkurkussa uistelijoiden joukko on vähälukuisempi ja ajomatkat kalapaikoille ovat matalan veden vuoksi pidemmät. Hyviä saalisraportteja on vuosittain kuulunut Vaasan ja Kokkolan alueelta.

Uistelijoiden lähestymistavoissa kalojen löytämiseksi on eroja. Tuskin kukaan kuitenkaan väittää vastaan, kun sanon, että vaihtelevat pohjanmuodostumat ovat eduksi. Näillä alueilla virtaukset vaihtelevat ja silakat tuntuvat suosivan vedenalaisia penkan reunoja sekä muita pohjanmuodostumien värittämiä alueita. Monet hakevat alkukaudesta lämpimän veden alueita, joille keskittävät uistelunsa.

Viime vuosina on yleistynyt ”ruudun”- uistelu eli kalastus keskitetään aiemmilta vuosilta kalavarmoille alueille. Jotkut vaihtavat ruudusta toiseen uistellen, mutta osa nostaa välineet ylös ja ajaa reippaampaa vauhtia siirtymät.

Jos aloitat vasta tämän harrastuksen, netin keskustelupalstoilta saat helposti tietoa hyvistä uistelukohteista sekä ottipaikoista, jonne suunnistaa. Itse väistän mielelläni ruuhkaisimpia alueita ja etsin vähemmän kalastetuilta alueilta lohia. Merikorttia tutkimalla potentiaalisia kalapaikkoja löytyy paljon.

Rajut olosuhteet vaativat
asianmukaisen välineistön

Lohen uistelu on suoraan sanottuna rajua puuhaa. Ulkomerellä tapahtuva kalastus asettaa veneelle omat vaatimuksensa. Hyvässä kelissä uistelu onnistuu jo reilun neljän metrin mittaisella paatilla, mutta kelin vähänkin noustessa isommat veneet ovat käyttökelpoisia ja huomattavasti turvallisempia. Innokkaimmilla lohimiehillä veneiden pituudet ovat usein yli kuusi metriä ja koneteho yli sata hevosvoimaa.

Turvallisuutta lisäämässä ja kalastusta helpottamassa on elektroniikkaa laidasta laitaan automaattipilotin sekä VHF-puhelimen tukemana. Tuulen noustessa yli kymmeneen metriin sekunnissa uistelu ei enää onnistu käytännössä millään veneellä, koska vieheitä ei saa uimaan riittävän laadukkaasti aaltojen repiessä plaanareita.

Lohen uistelussa eivät vain olosuhteet ole rajuja, vaan myös kalat ovat nopeita ja vahvoja. Reilusti yli kymmenen kilon lohet ovat varsin yleisiä ja suurimmat venyttävät vaa´an vieterin yli kahdenkymmenen kilon.

Tukevat 7-8 jalan mittaiset (210-240 cm) uisteluvavat, joissa oleviin hyrräkeloihin mahtuu yli 200 metriä 0,45 millistä siimaa ovat oikea valinta lohenvetoon. Uistelu onnistuu hyvin jo kuudella vavalla, mutta kookkaimmissa paateissa vapoja on käytössä reilusti toistakymmentä.

Peltiä ja raksia siiman päähän

Käytetyt viehetyypit ovat monipuolistuneet viime vuosien aikana. Viisitoista vuotta sitten lähes kaikki lohenuistelijat solmivat siiman päähän kookkaita lohipeltejä, mutta nykyisin raksiuistelu sekä muut vieheet, kuten kuokat, ovat tulleet haastamaan niitä. Kalaa tulee kaikilla pyyntitavoilla, mutta näppituntumalla sanoisin, että osaavat raksimiehet saavat erittäin hyvin saalista.

Suosittuja vetopeltejä ovat muun muassa Tiurat, Ismot ja Rhinon kookkaimmat mallit. Trendi tuntuu olevan yhä suurempien peltien käyttäminen.

Peltien sekä etenkin raksien eteen viritetään usein Salsan tai VK:n houkutuslevyt. Houkutuslevyjä ei toki ole kaikissa vavoissa, mutta muutama löytyy lähes aina vedossa olevista seteistä. Levyt ovat pääsääntöisesti flashereita eli tynnyrimäisessä uinnissa pyöriviä. Jenkkilässä suosittuja dodgerlevyjä käytetään harvemmin.

Raksihuppuja uistelijat käyttävät oman maun mukaan. Yleensä hupun jatkoksi pujotetaan salakka. Vieheissä ja houkuttimissa suosittuja värejä ovat muun muassa kromi, kulta, vihreä, keltainen, oranssi, valkoinen ja sininen.

Pelleillä uistelevien vetonopeus on yleisimmin 4-6 km/h. Rakseja uitetaan 3-4 km/h nopeudella. Sekavetokin on mahdollista, kun vain virittää huput ja pellit samassa nopeudessa toimiviksi.

Viehekuvio muodostetaan yleensä siten, että lähimpänä pintaa uitettavat pyydöt ovat plaanareissa reunimmaisina ja venettä kohden painotus lisääntyy. Veneen perässä ovat yleensä takilat, jotka lasketaan 10-20 metrin syvyyteen. Lohet ottavat usein läheltä pintaa ja painotus on aika maltillista 5-80 gramman välillä. Pääasiallinen uistelusyvyys on 1-8 metriä. Monet uskovat lohen hieman väistävän venettä, joten vapautuspituudet ovat usein viidenkymmenen metrin luokkaa.

Kuten mainitsin, uistelu tapahtuu pääsääntöisesti avomerellä yleisveden alueella. 18-64-vuotiaiden on maksettava kalastonhoitomaksu. Päiväkohtainen saaliskiintiö on kaksi lohta kalastajaa kohden. Jos kiintiö tulee täyteen tai haluat vapauttaa osan saaliista, muista käsitellä lohia hellästi. Etenkin syönnöslohien suomupeite irtoaa helposti. Laajakehäinen kumihavashaavi on suositeltava.

Kalojen kuninkaan paluu

Toukokuun 21. päivä viime vuonna aurinkoinen melko tyyni sää hellii Selkämerta. Olen tullut poikani Eemelin kanssa kahdeksi päiväksi lohenvetoon Selkämerelle. Tänään uistelemme iltapäivästä iltaan ja huomenna veneessä nukutun yön jälkeen täyden päivän.

Pari tuntia aiemmin pudotimme uistimet veteen ja matkamme on jatkunut kohti viime vuonna kalan tarjonnutta ottipaikkaa. Leppoisa moottorin jyrinä sekä radiosta tuleva jääkiekon MM-välieräpeli Suomen ja Venäjän välillä täyttävät äänimaailman.

Sata metriä ennen plotteriin merkittyä kalapaikkaa kehotan Eemeliä katsomaan, kuinka juuri tavoittelemassamme kohteessa kelluu pari lokkia kalan syönnissä. Samalla sekunnilla laukaisin räpsähtää ja Ambassadeur 7000 alkaa soittaa toivottua lauluaan. Kuinka niin pahalta kuulostava ääni voikaan kuulostaa niin hyvältä?

Komea lohi tanssii veden pinnassa pyrstöllään veneen takana. Samassa räpsähtää toinen laukaisin, mutta tämä lohi ei tartu. Suomi tasoittaa välieräpelin tilanteeseen 1-1 radioselostajan hehkuttaessa maalia. Voiko tämä kaikki olla totta? Vartin väsytyksen jälkeen koukkaan reilun kymmenkiloisen lohen kyytiin.

Laskemme uistimet takaisin vetoon ja teemme puoliympyrän palataksemme takaisin. Puoli tuntia myöhemmin, lähellä edellistä ottipaikkaa, takila kolahtaa ja kela alkaa huutaa siiman juostessa puolalta. Eemeli väsyttelee taitavasti reilun seitsemänkiloisen lohen, jota koukatessa Suomi johtaa välierää jo 2-1. Seuraava lohi sitten vapautetaan, kuuluu nuoren lohimiehen toive.

Lohen uistelu tarjoaa parhaimmillaan unohtumattomia elämyksiä. Kuningas on palannut.

Lohikausi käynnistyi jo pääsiäisenä

Kahdeksan innokasta venekuntaa kokoontui pääsiäisenä Porin Reposaareen koittamaan, ovatko lohet jo alueella. Ja niinhän siinä käy, että missä kalamies, siellä kilpailu. Leikkimielinen kisa käytiin pitkänäperjantaina 14. huhtikuuta. Kovin suuret toiveet eivät olleet vaelluskalojen suhteen, koska viileän kevään johdosta vesi oli vielä todella kylmää, alle 2,5-asteista. Syönnöskaloja alueella ainakin toivottiin olevan.

Ilma oli aurinkoinen ja hieman pakkasen puolella. Pohjoistuuli vaihteli aamun neljästä metristä sekunnissa iltapäivän rajuun kymmeneen metriin sekunnissa.

Aamu alkoi positiivisissa merkeissä, kun viesti tuplatärpeistä saavutti WhatsApp -ryhmän jäsenet. Molemmat karkuun, mutta heti saatiin merkki kalojen läsnäolosta. Ilmoituksia ryhmään tuli muistakin tapahtumista, mutta kalat eivät pysyneet kiinni.

Iltapäivällä Sakari Paunila sai ensimmäisen mittakalan veneeseen. Mukava 75-senttinen ja 3,4-kiloinen syönnöskala oli saaliina. Lohi otti Tiura Magnum peltiin värissä 431/ M. Ensimmäinen yksinuisteltu lohi kovassa merenkäynnissä jää varmasti mieleen. Lohi tuli varsin läheltä Reposaarta 20 metrin vedestä. Naaraskala kantoi selässään Carlin-merkkiä. Luonnonvarakeskukselta saadun tiedon mukaan lohi oli 25.5.2015 Tornionjoella merkitty 159 millin mittainen villilohen poikanen.

Hetkeä myöhemmin Kristian Ahlgren venekuntansa (Santeri Laihonen, Jan Sundell ja Sami Hyvärinen) kera ilmoitti hienoista tuplista. Kirkkaat 5,3 ja 8,0 kilon vaelluskalat löytyivät 50 metrin penkalta. Lohet ottivat rakseihin, joiden edessä olivat salsan levyt kullan/kromin sävyissä. Kristianin kyydissä oli ensikertalaisia, joten uusia lohimiehiä saatiin varmasti harrastuksen pariin.

Iltapäivällä keli nousi liian rajuksi ja veneet rantautuivat yksitellen. Lähes kaikkien plaanareiden runkolangat sekä laukaisijat olivat jäätyneet päivän aikana saaden kauniin jääglaseerauksen.

Onneksi se ei vaikuttanut kalojen saantiin ja kaikki pääsivät rantaan turvallisesti jo vaahtopäänä myllertävältä mereltä. Loppupäätelmänä oli, että lohia on mahdollista saada jo huhtikuussa, mutta uistelu on huomattavasti miellyttävämpää toukokuun lämpöisillä ilmoilla.

Teksti ja kuvat: Janne Rautanen