Kahden kilon rautu – ennätyskala nappasi Norjan lukijamatkalla

Koreita kaloja ja koreita pilkkejä, hyvä yhdistelmä.

Vapaa-ajan Kalastaja -lehden pilkkiretki huhtikuussa 2016 Pohjois-Norjaan alkoi huikeasti. Heti ensimmäisenä kalastuspäivänä Eino Turpeisen pilkkiin tarrasi komeisiin mittoihin kasvanut rautu. Kahden kilon raja ylittyi 60 grammalla. Tunturivesistä näin kookas pilkkirautu on harvinaista herkkua. Kalan arvoa lisäsi Einon ensimmäinen kerta rautuvesillä, ensimmäinen pilkkipäivä ja täysin uuden lajin bongaaminen.

”Rautu nappasi hieman Neidenistä pohjoiseen sijaitsevalta tienvarsijärveltä, josta saatiin vinkki lukijamatkan vetäjältä. Vettä oli pilkkipaikalla reilusti yli 20 metriä. Ottipilkkinä kunnostautui Abu Rauto, klassikkopilkki”, tuumaili onnellinen saamamies.

12 hengen pilkkiporukkamme majapaikkana toimi Neiden Fjellstuen mökkikylä Näätämöjoen rannassa. Kalavesille hurauteltiin päiväretkille – osa autoilla ja osa moottorikelkoilla. Iltaisin palattiin mukavaan mökkimajoitukseen ja saunomaan päivän kalastuskuulumisia vaihdellen.

Eino Turpeinen ja kahden kilon rautu, reissun suurin kala.
Eino Turpeinen ja kahden kilon rautu, reissun suurin kala.

Rautu on järvissä valtalajina

Etelä-Varankin kunnan kalapaikat ovat Finnmarkin itäisimpiä vesiä, joille saavutaan Suomesta Näätämön kylän rajanylityspaikalta. Talvella tunturin pilkkijäille houkuttelevat rautu, taimen ja harjus. Rautu on useissa järvissä valtalajina. Kalastuslupana toimii pilkkivesillä Finnmarkin yhteislupa, jonka sai lunastaa desinfiointimaksun kanssa noin 76 euron hintaan viikoksi.

Kävellen ja hiihtäen liikkuville pilkkijöille löytyy useita käymisen arvoisia kohteita aivan E6-tien läheisyydestä. Rautuja tavoittaa esimerkiksi Haukijärvestä ja Ganddajärvestä. Neiden Fjellstuen pihalta pääsee suoraan moottorikelkkareitille, joka kiertää tunturissa useiden hyvien pilkkijärvien ylitse.

Toinen mahdollisuus on lähteä kelkkareitille Pykeijanvuonon pohjukasta, jonka kautta ajomatka pohjoisemmille rautujärville on lyhyempi. Rautujärviä kelkkareitin varrella E6-tien länsipuolella on useita, kuten esimerkiksi Råvatn, Heaikkagoahtejärvi, Jorbagálšajärvi, Smalvatn ja Vuosttamušjärvi. Näistä monissa esiintyy myös taimenta. Harjusta voi kalastaa esimerkiksi Suttesvuomejärven alueelta.

E6-tien itäpuolella on lyhyen kelkka- tai hiihtomatkan päässä Stuorra Jerestanjärvi, josta saaliiksi voi saada rautuja ja taimenia. Moottorikelkkailu on alueella rajoitettua. Maastossa saa ajaa ainoastaan virallisia kelkkareittejä pitkin ja vain reitin ylittäville järville. Muihin kohteisiin pitää hiihtää tai kävellä reitiltä. Eli kelkkailusäännöt ovat samanlaisia kuin Pohjois-Suomessakin ulkopaikkakuntalaisilla, mutta Suomesta poiketen ei tarvitse maksaa kelkkauramaksuja.

Kun kala ei syö, pilkkijät syövät. Aurinkoisella kahvitauolla Heikki Kopponen ja Eero Kokkarinen Vuostamusjärvellä.
Kun kala ei syö, pilkkijät syövät. Aurinkoisella kahvitauolla Heikki Kopponen ja Eero Kokkarinen Vuostamusjärvellä.

Pilkkimistä tuulessa ja tuiskussa

Huhtikuun puolivälissä säät voivat olla Neidenissä keväisen kauniit ja lämpimät, tai talviset ja tuuliset. Sää myös vaihtelee nopeasti Jäämeren läheisyydessä ja tunturissa. Lukijamatkallemme sattui tällä kertaa hieman kehnot kelit. Kevät oli jo edistynyt ripeästi ja järvien jäät olivat käyneet lumettomina. Oletettavasti kalatkin olivat jo olleet paremmalla kevätsyönnillä.

Päiviä kestäneet tuulet ja lumisateet olivat juuri peittäneet järvet uudelleen ja kalan syönti heikkeni. Viikon säät olivat tuulisia ja ajoittaiset lumituiskut häiritsivät maisemien ihailua, toki aurinkokin välillä näyttäytyi.

Saaliit jäivätkin samoille apajille tehtyjä aiempia pilkkiretkiä vähäisemmiksi, mutta kaikki saivat kuitenkin rautuja ja taimeniakin tuli monille matkalaisille. Suurin taimen jäi tällä reissulla alle kilon kalaksi. Eero Kokkarisen saama pilkkukylki painoi 0,62 kiloa. Alueella ei ole raudulla ja taimenella järvissä ollenkaan alamittaa paikoin ylitiheiden kalakantojen takia.

Ylänköjärvillä syönti oli kaikista huonointa ja lumipeite paksuinta. Kahtena päivänä Vuostamusjärvillä käyneet seurueet joutuivat tekemään kovasti töitä kalojen eteen. Kala ei liikkunut yhtään ja saaliin makuun päästäkseen uusia reikiä piti kairata roppakaupalla.

Tavallisen harmaa päivä. Marko Lammassaari vetäisi Vuostamusjärvestä soppakalat juuri ennen lumimyräkkää.
Tavallisen harmaa päivä. Marko Lammassaari vetäisi Vuostamusjärvestä soppakalat juuri ennen lumimyräkkää.

Lähempänä merenpintaa sijaitsevilla järvillä syönti oli selvästi parempi ja jäät edelleen paikoin lumettomia. Esimerkiksi 93 metriä merenpinnan tasosta sijaitsevalla Jerestanjärvellä rautuja liikkui aktiivisemmin. Sieltä napattiinkin viimeisinä pilkkipäivinä kohtuulliset saaliit reilun puolen kilon painoisia rautuja. Normaalista poiketen parhaat saaliit saatiin erittäin syvältä, jopa yli 20 metrin syvyydestä ja yleisesti yli 15 metrin syvyydestä.

”Mukava reissu ja hienot puitteet – kiitokset Neiden Fjellstuelle.”

Teksti ja kuvat: Petter Nissén

Stuorre Jerestanjärven maisemia.
Stuorra Jerestanjärven maisemia.
Neiden Fjellstuen mökeissä viihdyttiin hyvin.
Neiden Fjellstuen mökeissä viihdyttiin hyvin.