Teksti: Juha Ojaharju ja Anssi Vainikka
Merellä ja suurilla järvillä kulkiessa näkee silloin tällöin, että pilkkireikien viereen on jätetty pieniä ahvenia. Ilmeisesti joillakuilla pilkkijöillä on käsitys, että pieniä ahvenia poistamalla luotaisiin jäljelle jääville ahvenille paremmat kasvuedellytykset. Joskus on kuulunut jopa ajatuksia, että pienet ahvenet olisivat sisäsiittoisia ja sen takia ne kuuluisi poistaa.
Edellä esitetyistä väitteistä ensimmäinen voi pitää paikkaansa hyvätuottoisissa järvissä, joissa lisääntymisalueita on ahvenille enemmän kuin ravintoa ja siten kasvumahdollisuuksia. Merellä ja suurilla järvillä pienilläkään ahvenilla ei kuitenkaan ole pulaa ravinnosta, vaan kalan koko riippuu siitä, miten pitkään ahven onnistuu pysymään hengissä. Eli kun ahventen annetaan kasvaa, ne kyllä kasvavat. Pienenä tapetusta ahvenesta ei sitä vastoin koskaan tule kunnon saaliskalaa, vaan potentiaalista saalista menetetään.
Suurilla järvillä tarkoitetaan tässä yhteydessä, kirkasvetisiä Saimaan, Puruveden, Konneveden yms. tyyppisisiä järviä, joilla kalaa syövä ahven ei ole harvinaisuus ja joiden petokalakannat ovat terveitä.
Kasvunopeus vaihtelee
Ahventen kasvunopeuksissa on eroja eri kantojen välillä, ja veden lämpötila, elinympäristö ja ravinto vaikuttavat kasvuun. Suuri pikkuahventen tiheys hidastaa kasvua merkittävästi vain järvillä, joilla petokalojen pyynti on liian voimakasta ja pikkukalaravintoa olisi muuten hyvin tarjolla 15 sentin koon ylittäneille ahvenille. Mustissa metsälammissa lammen viimeinenkään ahven ei yleensä pystyisi kasvamaan sen nopeammin, koska ravintoa yksinkertaisesti vain on harvassa.
Myös sukupuoli vaikuttaa; koirasahvenet ovat hidaskasvuisempia kuin naaraat. Pilkkijä ei kuitenkaan voi tietää pienen ahvenen hylätessään, että onko kyseessä naaras vai koiras. Toisaalta koirasahvenet ovat kudun lähestyessä verrattomasti parempia ruokakaloja kuin ohutnahkaiset mädistä pullistuneet naaraat.
Parasta on siis laittaa pienet ahvenet saman tien takaisin kasvamaan, jos niille ei ole käyttöä. Jos kalastaja ei syönnin heikkenemisen pelossa halua palauttaa pikkuahventa samaan reikään, voi kalat vapauttaa lähistöllä olevaan avantoon tai hetken vesiämpärissä säilyttämisen jälkeen avantoa vaihtaessa alkuperäiseen pyyntipaikkaan.
Kalat jäällä ovat huonoa mainosta
Jäälle jätetyt kalat ovat muutenkin huonoa mainosta kalastukselle, ja ahven on vain yksi esimerkki. Pilkkireikien lisäksi jäälle jätettyjä kaloja näkyy hyvin usein verkkoavantojen äärellä. Lintujen talviruokinta ei ole kalastajien tehtävä, eikä esimerkiksi merikotka ole enää uhanalainen.
Jäälle jätettyjen kalojen mukana leviää loisia niitä syöviin lintuihin ja nisäkkäisiin, ja pahimmillaan Itä-Suomessa totuttavat jopa ahmat kulkemaan pilkkijöiden jäljillä. Myöskään vesistöjen äärellä yleiset haitalliset vieraslajit minkki ja supikoira eivät tarvitse lisäruokintaa.
Ahvenkannan koko
Ahvenkannan kokoon vaikuttavat pääasiassa lisääntymisen onnistuminen ja kalastuspaine. Merialueella ahvenille on yhä enemmän ottajia. Moni kaupallinen kalastaja on siirtynyt hylkeiden takia siianpyynnistä ahvenen kalastukseen. Uutena ahvenkantojen verottajana on merimetso. Pienten ahventen tappaminen pienentää osaltaan vesistön ahvenkantaa ja on saalistuoton kannalta pelkästään haitallista.
