Happamat sulfaattimaat ovat yksi keskeisimmistä syistä siihen, miksi monet vesistöt eivät ole terveitä. Tämä on yksi suurimmista haasteista Pohjanmaan ja Ruotsin Västerbottenin vesiympäristöille. Uusi tutkimushanke edistää kestävää maankäyttöä ja parantaa happamien sulfaattimaiden alueiden vedenlaatua säilyttäen samalla elintarviketuotannon.

Kun happamia sulfaattimaita ojitetaan ja hapetetaan, maaperä happamoituu, jolloin metalleja vapautuu ja vedet happamoituvat. Siksi happamat sulfaattimaat aiheuttavat yleisesti vakavia ympäristöongelmia, kuten kalakuolemia, haittaa eläinlajien lisääntymisalueille ja herkkien pohjaeläinlajien häviämistä. Tällaisia maita on koko maankohoamisrannikolla ja erityisesti Suomen ja Pohjois-Ruotsin rannikkoalueilla.

Hankkeen tieto myös muiden toimijoiden käyttöön

Uusi hanke tuo yhteen kuusi toimijaa Ruotsin Västerbottenista ja Suomen Pohjanmaalta ja pyrkii parantamaan kummankin maan vesiympäristöjä. MASSIW-hankkeen kokonaisbudjetti on 2,36 miljoonaa euroa, ja sitä johtaa Åbo Akademi yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Linné-yliopiston, Sveriges geologiska undersökningin sekä Västerbottenin lääninhallituksen kanssa.

”Meidän on parannettava alueidemme vesiympäristöjen tilannetta ilman, että rajoitetaan elintarviketuotantoa. Happamien sulfaattimaiden ympäristövaikutukset johtavat vedenlaadun heikkenemiseen, ja hankkeen ensisijainen tavoite on saavuttaa vesien hyvä tila EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti. Tavoitteena on vesien tervehdyttäminen, satojen säilyttäminen ja samalla ilmastonmuutoksen torjunta”, sanoo Åbo Akademin ympäristögeologian professori ja hankkeen johtaja Peter Österholm.

”Tavoitteena on, että hankkeessa tuotettava tieto tulee myös muiden toimijoiden käyttöön, esimerkiksi infrahankkeissa, metsätaloudessa tai päätöksenteon pohjaksi”, sanoo hanketutkija ja pääkoordinaattori Miriam Nystrand Åbo Akademista.

Yhteistyötä maanomistajien kanssa

Hankkeessa keskeistä on, että se toteutetaan yhdessä maanomistajien kanssa etsimällä malleja, joiden avulla voidaan huomioida sulfaattimaat osavesistöalueilla, esimerkiksi yksittäisten viljelijöiden tasolla, ja vähentää niiden aiheuttamaa kuormitusta vesiympäristölle.

”Kouluttamalla ja vaihtamalla kokemuksia muun muassa maanomistajien, tutkijoiden ja ympäristöviranomaisten kesken selvitetään mahdollisuuksia ratkaisuihin, joissa ympäristö ja talous kulkevat käsi kädessä”, sanovat ELY-keskuksen johtava asiantuntija Anna Bonde ja Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Anton Boman.