Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurannoissa kesällä 2022 havaittiin runsaasti lohenpoikasia Tornion- ja Simojoessa. Tornionjoella poikastiheydet jäivät kuitenkin huippuvuosia pienemmiksi. Kymijoen poikastuotannossa on voimakasta vaihtelua, ja tämän vuoden poikasmäärä oli heikoin viiteen vuoteen. Muissa Itämereen laskevissa joissamme lohen lisääntyminen on yhä vähäistä.
Tornionjoen Suomen puoleisten alueiden sähkökalastuksissa havaittiin keskimäärin 20 kesänvanhaa poikasta aarilla, mikä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Kymmenen edellisvuoden keskiarvo on 25 poikasta aarilla.
”Kesänvanhojen poikasten tiheyden lasku edellisvuodesta on hieman yllättävää, koska poikaset tuottanut kutulohimäärä oli kasvanut aiemmasta vuodesta. Kutevien lohien määrän ja syntyvän poikasmäärän välinen yhteys ei kuitenkaan ole suoraviivainen, koska myös jokiympäristön olosuhteiden vuosittainen vaihtelu aiheuttaa vaihtelua lohen lisääntymistuloksessa”, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Lukesta.
Tornionjoella ja Simojoella oltiin lähellä kymmenen vuoden keskiarvoja
Vähintään vuoden vanhojen lohenpoikasten keskitiheys Tornionjoessa oli 15 poikasta/aari. Määrä on sama kuin kymmenen edellisvuoden keskiarvo.
Simojoessa kesänvanhojen poikasten tiheys, 39 poikasta aarilla, oli tänä vuonna korkeampi kuin edellisen kymmenen vuoden keskiarvo (30 poikasta aarilla). Poikastiheys kasvoi hieman vuodesta 2021. Vähintään vuoden vanhojen poikasten määrä, 14 yksilöä aarilla, oli alhaisempi kuin kymmenen vuoden keskiarvo, joka on 19 poikasta aarilla.
Merivaellukselle lähtevien poikasten määrän vaihtelu vähäistä
Tornionjoen vaelluspoikasmäärien arvioidaan olevan nykyisin noin 1,5 miljoonaa poikasta/vuosi, kun määrät ovat olleet suurimmillaan (vuosina 2017–2018) 1,7–1,8 miljoonaa poikasta. Simojoesta on vaeltanut merelle viime vuosina 30 000–40 000 poikasta/vuosi.
”Simojoen vaelluspoikasmäärät ovat useana vuonna olleet pienempiä kuin poikastiheyksien perusteella on arvioitu. Tämä viittaa poikasten alentuneeseen eloonjääntiin joessa”, kertoo akatemiatutkija Jenni Prokkola Lukesta.
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema toimenpideohjelma Simojoen lohikannan elvyttämiseksi tuokin esiin, että valuma-alueen kunnostukset voisivat parantaa joen poikastuotantoa muun muassa tasaamalla virtaamien vaihtelua ja vähentämällä veden humuspitoisuutta.
Kymijoen lohikanta on elpymässä, mutta vaihtelu poikastuotannossa suurta
Kymijoen alimpien patojen alapuolella keskimääräinen poikastiheys, 32 poikasta/aari, jäi alle kymmenen edellisvuoden keskiarvon (56 poikasta/aari). Alimpien patojen yläpuolisella jokiosuudella poikasia löytyy monin paikoin, mutta tiheydet ovat huomattavasti pienempiä kuin alaosalla.
Näin siksi, että kalateiden kautta kutualueelle pääsee vain pieni määrä lohia. Virtaaman voimakkaan säännöstelyn vuoksi huomattava osa lohen kutu- ja poikasalueista jää joinakin syksyinä kuiville ja aiheuttaa ylimääräistä poikaskuolleisuutta.
Lohen lisääntyminen vähäistä muissa joissa
Kiiminkijokeen on pyritty kotiuttamaan Iijoen viljelyssä oleva lohikanta istutuksilla. Istukkaita on palannut kudulle, mutta sähkökalastusten perusteella luontaisen lisääntymisen onnistuminen on ollut toistaiseksi vaatimatonta.
Lohi lisääntyy myös Kuivajoessa, mutta poikastiheydet ovat olleet alhaisia. Lisäksi lohi nousee muutamaan muuhun rannikkomme jokeen vähäisessä määrin. Kannat voivat kuitenkin vahvistua pitkäjänteisellä lohikantojen elvyttämisellä ja jokikunnostuksilla.
Luke seuraa lohen luontaisen lisääntymisen onnistumista jokien koskialueiden sähkökalastuksilla vuosittain elo-lokakuussa, mistä saadaan arviot lohenpoikasten esiintymistiheyksistä. Lisäksi merivaelluksensa aloittavien lohenpoikasten määrät arvioidaan Simo- ja Tornionjoessa rysäpyydyksillä touko-kesäkuussa.
