EU on puuttumassa merien roskaamiseen SUP-direktiivillä. Maailmalla kalastusroskien osuus rantojen roskista on 27 prosenttia, josta valtaosa on ammattikalastuksen tuottamaa. EU:n SUP-direktiivi onkin tarkoitettu koskemaan merialueita ja kaupallista kalastusta.
Suomessa ympäristöministeriö on kuitenkin lisäämässä sovellettavaan lakiin myös sisävedet, vaikka Suomen Ympäristökeskus on tutkinut, että kotimaan rantojen roskista on 0,32 prosenttia kalastukseen liittyviä roskia. Näistäkin vain 0,06 prosenttia, eli 6 roskaa 10 000:sta, on vapaa-ajan kalastajien roskiksi luokiteltavia.
Ympäristöministeriön valmistelema SUP-direktiivin (Single Use Plastics kertakäyttömuovidirektiivi) toimeenpaneva lainsäädäntö on seuraavaksi etenemässä poliittiseen valmisteluun. Kalastusvälinevalmistajat pelkäävätkin, että ympäristöministeriö rakentaa Suomeen lainsäädäntöä, joka jatkossa ohjaa kalastusvälinehankintoja Suomen ja jopa EU:n ulkopuolelle.
”Valtamerten muoviroska on merkittävä ongelma, mutta kotimaassa vastaavaa ongelmaa ei ole. Siitä välittämättä ympäristöministeriö rakentaa lainsäädäntöä, joka jatkossa ohjaa kuluttajien kalastusvälivalintoja Suomen ja jopa EU:n ulkopuolelle”, kalastusvälinevalmistajien kannanotossa todetaan.
Vapaa-ajankalastus ei sisälly direktiivin tarkoitukseen
Ympäristöministeriö on kannanoton mukaan lisäksi oma-aloitteisesti ottanut lainvalmisteluun mukaan vapaa-ajankalastuksen, vaikka direktiivin tarkoitus ei sitä edellytä. Ministeriö kaavailee vapaa-ajankalastusvälinealan toimijoille laajennettua tuottajavastuuta sekä kierrätysjärjestelmän rakentamisvaadetta ongelmaan, jota ei kalastusvälinevalmistajien mielestä ole.
”Tämä suunniteltu lainsäädäntö uhkaa alan työllisyyttä myös kuluttajakäyttäytymisen muutoksen kautta. Vapaa-ajan kalastajan kalastusvälineet eivät ole kertakäyttöisiä – kuinka moni heittää vieheen roskiin yhden käyttökerran jälkeen?”, kannanotossa ihmetellään
Mikäli ala joutuu rakentamaan ympäristöministeriön vaatiman kierrätysjärjestelmän, johtaa se kuluttajahintojen nousuun ja jopa useiden pienvalmistajien ja -toimijoiden toiminnan loppumiseen. Koska läheskään kaikissa EU-maissa ei ole aikomusta sisällyttää vapaa-ajankalastusta paikalliseen lainsäädäntöön, ei muissa EU-maissa ole oletettavissa vapaa-ajankalastuksen tuotteiden hintojen nousua.
Kotimaan kalastusvälinehintojen nousu, ohjaa yhä useamman suomalaisen kalastuksen harrastajan tilaamaan kalastusvälineensä muista maista ja kansainvälisistä verkkokaupoista, ajaen kotimaiset kalastusvälinemaahantuojat, -myymälät sekä -valmistajat vaikeampaan tilanteeseen. Tämä johtaa alan työpaikkojen vähenemiseen, erityisesti aikana jona niitä ei ole varaa menettää yhtään.
Kimmo Korpua: Ministeriön kaavailema sääntelymalli ei ole hyväksyttävissä
Alan suurimmat toimijat ovat vedonneet ympäristöministeriöön useasti, mutta turhaan. Kuusamon Uistimen toimitusjohtaja Kimmo Korpua toteaa: ”Ympäristöministeriön kaavailema sääntelymalli ei ole hyväksyttäväeikä asiallisesti perusteltavissa. Vapaa-ajankalastusvälineille ei tule asettaa lainsäädännössä laajennettua tuottajavastuuta.”
”SUP-direktiivin tavoitteena on merten roskaantumisen vähentäminen ja estäminen.Mistä meidän tilanteessamme vähennetään, ja mitä ongelmaa oikein estetään, jos rantaroskista 0,06 prosenttia on vaikkapa vieheitä?”
”Emme ole saaneet ympäristöministeriöltä perusteluita siihen, kuinka Itä-Suomessa järvellä kalastava voidaan laittaa vastuuseen meren roskaantumisesta tai lappilainen vaapun veistäjä troolien kierrättämisestä. Ympäristöministeriö ei ymmärrä päätöstensä kerrannaisvaikutuksia eikä ole ollut halukas muokkaamaan esitystään alan toimittaman tiedon ja mahdollisten vakavien seuraamusten perusteella”, Korpua sanoo.
Korpua vielä tarkentaa, että vapaa-ajankalastusvälineitä valmistavat ja maahantuovat yritykset ovat toimialana vastuunsa tunteva ja valmiita tekemään nykyistä enemmän: ”Toimiala on valmis edistämään vapaaehtoisin toimenpitein omalta osaltaan roskaantumisen estämistä monin järjestelyin. Ymmärrämme sen, että ilman puhtaita vesiä ei ole kaloja eikä kalastajia. Tavoitteenamme on aina ollut pitää luonnosta ja vesistä huolta ja edistää luontoliikuntaa.”
Ammattikalastajien satamien jätekuluja myös vapaa-ajankalastajien maksettavaksi
Ympäristöministeriö on mukana myös PRF-direktiivin toimeenpanon valmistelussa yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Nämä suunnittelevat kalastusvälinevalinevalmistajien kannanoton mukaan järjestelyä, jossa kaupallisen kalastuksen käyttöön varatuista satamista kerättävän kalastusvälinejätteen käsittelystä olisivat vastuussa myös vapaa-ajankalastusvälineiden tuottajat (ml. maahantuojat, myyjät sekä valmistajat).
Suunniteltu järjestely on kalastusvälinevalmistajien mielestä erikoinen monin tavoin. Ministeriöiden kaavailemia kalastusjäteastioita sijoitettaisiin vain ammattikalastajien satamiin, joten ne eivät olisi edes vapaa-ajankalastajien saavutettavissa. Toiseksi vapaa-ajankalastajilla ei ole kalastusvälineroskia laitettavaksi kalastusvälinekeräysastioihin, kuin hyvin harvoin ja mitättömän pieniä määriä (kymmeniä grammoja vs. ammattikalastus satoja kiloja).
”Kaupallisen kalastuksen välineiden tuottajien on vastattava omista roskistaan ja niiden kierrätyksestä, eikä vapaa-ajankalastajien tuotteiden tuottajilla pitäisi olla asian kanssa mitään tekemistä. PRF-direktiivistä johdettavasta lainsäädännöstä seuraa pahimmillaan vapaa-ajankalastusvälineiden tuottajille SUP-direktiivin päälle merkittäviä lisäkustannuksia, jotka on ohjattava kuluttajahintoihin”, kannanotossa korostetaan.
Ympäristöministeriön mielestä asiassa ei ole tulkinnanvaraa
Ympäristöministeriö esittää, ettei direktiivissä ole tulkinnanvaraa ja vapaa-ajankalastusvälineet on pakko sisällyttää lainsäädäntöön. Tiedossa on kuitenkin, että muissa EU-maissa SUP-direktiivin soveltamisesta on tehty erilaisia tulkintoja. Ongelmaa Rapalan lakimiehen Tuomo Leinon mukaan korostaa se, että SUP-direktiivi on erittäin heikkolaatuinen säädös, johon sisältyy useita epäselviä ja tulkinnanvaraisia kohtia.
”Alan toimijat kritisoivatkin lainsäätäjää ja kuuluttavat päättäjien vastuuta alan työllisyydestä sekä toiminnan jatkuvuudesta sen sijaan, että ohjataan kuluttajien hankintoja jatkossa vähemmän vastuullisen valmistuksen ja liiketoiminnan maihin, kuten Kiinaan ja Itä-Euroopan maihin”, kannanotossa todetaan.