Lohikaloilla on monta tapaa puolustautua loisia vastaan – istutustoiminnassa olisi tärkeää vapauttaa kalat niiden alkuperäisiin elinympäristöihin

Lohien loispuolustuksesta saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi uhanalaisten lohikalakantojen istutustoiminnassa. Kuva: Pekka Hyvärinen/Luke.

Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen lohikaloilla tekemä yhteistyötutkimus osoitti, että vastustuskyvyltään parhaimmat lohikalapopulaatiot olivat heikoimpia välttämään loisia sekä korjaamaan loisen aiheuttamia vaurioita. Käyttäytymiseen ja loistartuntojen sietokykyyn satsaavilla populaatioilla oli vastaavasti heikoin vastustuskyky.

Tuloksia voidaan hyödyntää uhanalaisten lohikalakantojen istutustoiminnassa. Tutkimuksen perusteella esimerkiksi uhanalaisten lohikalakantojen istutuksissa olisi tärkeää vapauttaa kalat niiden alkuperäisiin elinympäristöihin.

Eläinten puolustus loisia ja tauteja vastaan voidaan jakaa kolmeen päämekanismiin: käyttäytymispiirteisiin, jotka vähentävät altistumista loisille (kuten tällä hetkellä käynnissä oleva sosiaalinen eristäytyminen ihmisillä), vastustuskykyyn, joka hyökkää taudinaiheuttajaa vastaan (immuunijärjestelmä), sekä tartuntojen aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen (toleranssi eli sietokyky).

Jokaisella lohikalapopulaatiolla omanlainen optimipuolustus?

Tutkittaessa merilohi- ja meritaimenpopulaatioiden puolustautumista kalojen silmissä esiintyvää imumatoloista vastaan havaittiin, että vastustuskyvyltään parhaimmat populaatiot olivat heikoimpia välttämään loisia sekä korjaamaan loisen aiheuttamia vaurioita. Vastaavasti, käyttäytymiseen ja sietokykyyn satsaavilla populaatioilla oli heikoin vastustuskyky.

”Tämä tukee ajatusta siitä, että eri puolustusmekanismeihin liittyy kustannuksia, mistä syystä kalat joutuvat tasapainottamaan puolustustaan näiden mekanismien välillä”, kertoo yliopistotutkija Ines Klemme Jyväskylän yliopistosta.

”Tulokset viittaavat siihen, että jokaiselle lohikalapopulaatiolle voi olla kehittynyt omanlaisensa optimipuolustus, joka todennäköisesti vastaa niiden alkuperäisen elinympäristön loistartuntapainetta”, Klemme lisää.

Kalat olisi vapautettava niiden alkuperäisiin elinympäristöihin

Tulokset ovat merkittäviä muun muassa lohikalojen jalostuksen ja luontoon istutuksen kannalta. Tutkimuksen perusteella voidaan esimerkiksi olettaa, että kalojen vastustuskyvyn lisääminen valintajalostuksen kautta voi johtaa muiden puolustusmekanismien heikkenemiseen.

”Uhanalaisten lohikalakantojen istutustoiminnassa olisi niin ikään tärkeää vapauttaa kalat niiden alkuperäisiin elinympäristöihin, joiden loisaltistuksen tasoon ne voivat olla parhaiten sopeutuneet”, sanoo yliopistonlehtori Anssi Karvonen Jyväskylän yliopistosta.

Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Proceedings of the Royal Society B -julkaisusarjassa huhtikuussa 2020.

Linkki julkaisuun