Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen uusi käsikirja tarjoaa toimintamallin siitä, miten vesistöjä kannattaa kunnostaa Natura-alueilla. Kirjassa kerrotaan, millaisilla ratkaisuilla rehevöitymistä voi estää ja mitä luontoarvoja pitää samalla ottaa huomioon.
Toimintamallin ja sen ohjeiden tavoitteena on tukea kustannustehokasta suojelutyötä esimerkiksi ELY-keskuksissa, järjestöissä, konsulttitoimistoissa, kunnissa ja alueellisissa vesiensuojeluyhdistyksissä.
Alueelliset toimijat organisoivat paljon kunnostustöitä. Jotta kunnostukset olisivat mahdollisimman vaikuttavia ja turvaisivat samalla kunnostuskohteiden luontoarvot, tarvitaan yhtenevää ja helposti saavutettavaa ohjeistusta. Vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan entistä tehokkaampia ratkaisuja.
Ruovikon niitto ei poista alkuperäistä ongelmaa
”Vesistömme kärsivät rehevöitymisestä ja osa matalista järvistä on kasvamassa umpeen. Esimerkiksi ruovikon niittäminen uudestaan ja uudestaan on ratkaisuna ”laastari” eikä se poista alkuperäistä ongelmaa, joka aiheuttaa rehevöitymisen. Uusi toimintamalli ohjeistaa, millaisilla toimilla rehevöitymistä voi estää ja mitä luontoarvoja pitää samalla huomioida”, erikoistutkija Laura Härkönen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
”Myös vesien- ja luonnonsuojelussa on löydettävä ratkaisuja, joilla edistämme systeemisiä muutoksia ja kestävyysmurrosta. Niitä tarvitaan niin vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi kuin monimuotoisuuden turvaamiseksi”, Härkönen jatkaa.
Pikaratkaisuista kohti rehevöitymisen juurisyiden hoitoa
Hyviä esimerkkejä juurisyitä hoitavista ratkaisuista voivat olla järvien valuma-alueille tehdyt ojien eroosiosuojaukset sekä kosteikkojen ja pintavalutuskenttien rakentaminen. Näistä toimista on hyviä kokemuksia muun muassa Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalla sijaitsevalta Puruvedeltä. Puruvedellä tehtyjen kunnostusten opit ovat mukana uudessa toimintamallissa.
”Sisävesiin on kertynyt valuma-alueilta rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita sekä liettävää kiintoainesta useiden vuosikymmenien ajalta. Uuden toimintamallin avulla on mahdollista siirtyä vesistöjen kunnostuksessa askel askeleelta vaikuttavampaan suuntaan”, Härkönen jatkaa.
Natura-alueilla pitää ottaa huomioon suojeltu luonto kokonaisuutena
Natura 2000 -alueet ovat luonnonsuojelualueita, joissa esiintyy suojeltavia kasvi- ja eläinlajeja sekä luontotyyppejä. Kun Natura-alueilla tehdään vesistökunnostus- ja vesiensuojelutoimenpiteitä, on aina muistettava, ettei samalla vaaranneta alueen suojeluarvoja.
Uudet ohjeet kertovat esimerkiksi, miten tunnistaa erityistä huomiota vaativia lajeja Natura-alueilla. Ohjeistus antaa käytännön vinkkejä siihen, miten kunnostus- ja vesiensuojelutoimenpiteet ajoitetaan ja sijoitetaan. Tarjolla on esimerkkejä myös suunnittelua tukevista työkaluista.
”Natura-alueella tehtäviin kunnostuksiin on mahdollista hakea EU:n luonnonsuojelurahoitusta, jos tavoitteena on parantaa myös luontotyyppien ja lajien suojelua vesistöjen tilan parantamisen yhteydessä”, projektipäällikkö Jari Ilmonen Metsähallituksen Luontopalveluista vinkkaa.
Vesiluonnon monimuotoisuutta parannettu 11 vesistöalueella
Freshabit LIFE IP -hanke on Suomen tähän mennessä laajin sisävesien tilan parantamiseen tähdännyt luonnonsuojeluhanke. Uusi toimintamalli on tehty osana hanketta.
Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämässä hankkeessa on parannettu vesiluonnon monimuotoisuuden tilaa 11 vesistöalueella ja yhteensä 33 Natura 2000 -alueella eri puolilla Suomea. Hankkeen aikana on esimerkiksi perustettu kalateitä, kohennettu uhanalaisen jokihelmisimpukan elinmahdollisuuksia sekä kunnostettu puroja, jokia, järviä, kosteikkoja ja soita. Mukana työssä on ollut 31 kumppania.
Julkaisu: Vesistö- ja valuma-aluekunnostukset Natura 2000 -alueilla: suunnittelun toimintamalli.
