Kotimaista kalaa kannattaa syödä, sillä suomalaisten nykyisillä kulutusmäärillä kalan käytön terveyshyödyt ylittävät vierasaineiden saantiin liittyvät haitat kaikissa ikäryhmissä. Kalan käytön lisääminen nykyisestä olisi myös väestön terveydelle eduksi. Erityisesti vähän hyödynnettyjen kalalajien, kuten särkikalojen, käyttöä kannattaa lisätä.
Tulokset käyvät ilmi juuri valmistuneesta EU-kalat IV-tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin kalaan kertyvien ravinto- ja vierasaineiden pitoisuuksia kotimaisista kalalajeista ja -tuotteista. Hankkeessa mitattiin kotimaisista kalalajeista ja -tuotteista mm. dioksiinien ja PCB-yhdisteiden, PFAS-yhdisteiden, bromattujen difenyylieettereiden, elohopean ja epäorgaanisen arseenin pitoisuuksia.
Näiden vierasaineiden liiallinen saanti voi johtaa erilaisiin terveyshaittoihin kuten älykkyyden tai hedelmällisyyden heikkenemiseen. Lisäksi mitattiin D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen pitoisuuksia. Monista myönteisistä tuloksista huolimatta esimerkiksi vuosina 2022–23 pyydetyssä Saaristomeren ja Selkämeren silakassa PFAS-yhdisteiden enimmäismäärät kuitenkin osin ylittyivät. Myös Ruokavirasto on reagoinut tutkimuksen tuloksiin antamalla runsaasti uusia kalalajikohtaisia poikkeuksia kalan syöntisuosituksiin.
PFAS-yhdisteet huomioon ensi kertaa
Suomalaisen luonnonkalan käytön haasteena ovat olleet joihinkin lajeihin ympäristöstä kertyvät haitalliset aineet, jotka ovat osittain rajoittaneet kalan hyödynnettävyyttä elintarvikkeeksi tai rehuksi sekä heikentäneet arviota meriympäristön tilasta aluevesillämme. Niiden pitoisuuksien vuoksi on herkimmille väestöryhmille annettu suosituksia tiettyjen kalalajien käytön rajoittamiseksi.
Tähän asti käyttösuosituksissa ei ole huomioitu kalaan kertyviä PFAS-yhdisteitä, jotka on tunnistettu terveysuhaksi vasta viime vuosina, joten ohjeiden päivittämiseen tarvittiin tämän hankkeen tuottamaa tietoa.
Erityisesti sisävesien särkikalan käytön lisääminen olisi perusteltua
Vierasaineiden pitoisuudet suomalaisessa kalassa olivat enimmäkseen alle EU:n asettamien lainsäädännöllisten enimmäismäärien, ja dioksiinipitoisuuksissa on laskeva trendi. Kasvatetussa kalassa esiintyvät vierasainepitoisuudet ovat vähäisempiä kuin saman lajisessa luonnonkalassa. Niukasti käytetyistä kalalajeista sisävesien särjen kulutuksen lisääminen olisi sekä vähäisten vierasainemäärien että ekologisesti kestävän kalastuksen kannalta perusteltua.
Tältä osin tulokset tukevat Kotimaisen kalan edistämisohjelmaa. Vuosina 2022–23 pyydetyssä Saaristomeren ja Selkämeren silakassa PFAS-yhdisteiden enimmäismäärät kuitenkin osin ylittyivät, ja PFAS-pitoisuuksien nouseva trendi edellyttäisi myös Suomessa jatkotoimia.
Kalan hyvät ominaisuudet ylittävät haitat etenkin keski-ikäisillä ja sitä vanhemilla
Tutkimuksessa mitattiin myös kalojen hyötyaineita (D-vitamiini ja omega-3-rasvahapot). D-vitamiinia oli eniten merialueiden ahvenissa ja lahnoissa, omega-3-rasvahappoja silakassa ja muikussa. Tehdyn riski-hyötyarvion mukaan suomalaisten viimeisimpiin kansallisiin ruoankäyttötutkimuksiin perustuvilla kulutusmäärillä kalan käytön, myös silakan, terveyshyödyt ylittävät vierasaineiden saantiin liittyvät haitat kaikissa ikäryhmissä. Terveyshyötyjä ovat muun muassa kokonaiskuolleisuuden ja tiettyjen syöpien riskin väheneminen kalojen hyötyaineiden saannin lisääntyessä.
Terveysvaikutusten perusteella suurimmat terveyshyödyt kalan käytöstä koituvat keski-ikäisille tai sitä vanhemmille. Myös herkimmillä kuluttajaryhmillä eli pikkulapsilla sekä raskaana olevilla tai imettävillä naisilla terveyshyödyt ylittävät haitat, mutta etenkin alle 9-vuotiailla lapsilla erotus on melko pieni. Siksi herkimpien kuluttajaryhmien olisi hyödyllistä noudattaa Ruokaviraston turvallisen käytön ohjeita ja suunnata kalankäyttöään niiden kalastusalueiden ja lajien kaloihin, joissa vierasaineita on vähiten. Paikalliset elintarvikeviranomaiset voivat antaa tarvittaessa tarkempia alueellisia ohjeita kalan käytöstä.
Kalojen pitoisuustiedot toimitetaan myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSAan, jonka kautta ne ovat käytettävissä EU-lainsäädäntötyön tukena.
Kalan turvallisen käytön suositukseen lisätty kalalajikohtaisia poikkeuksia
Ruokavirasto on päivittänyt kalan turvallisen käytön suositusta EU-kalat IV-tutkimushankkeen tulosten perusteella. Päivitetyissä suosituksissa annetaan aiempaa enemmän kalalajikohtaisia poikkeuksia alle kouluikäisille lapsille ja hedelmällisessä iässä oleville naisille, raskaana oleville ja imettäville. Sen sijaan kouluikäisille ja nuorille ei ole uusimman riskinarvioinnin pohjalta tarvetta antaa erityisiä poikkeuksia kalan käyttöön.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan
• kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa
• eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen.
Ruokavirasto on antanut yllä olevaan yleiseen kalan syöntisuositukseen kalojen vierasainepitoisuuksien perusteella seuraavat poikkeukset:
Koko väestö
• Sisävesialueiden kalaa päivittäin syövien on hyvä suosia muita lajeja kuin haukea, isokokoisia ahvenia, kuhaa ja madetta, jotka ovat elohopeaa kerääviä petokaloja.
• Alueellisesti voi olla tarpeen välttää petokalojen runsasta käyttöä tavallista korkeampien elohopeapitoisuuksien vuoksi.
Alle kouluikäiset
• Itämerestä pyydettyä luonnonlohta, nahkiaista tai isoa, perkaamattomana yli 19 cm:n silakkaa voi syödä kerran kahdessa kuukaudessa.
• Kuoretta voi syödä pari kertaa vuoden aikana.
• Itämerestä pyydettyä taimenta, kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa, haukea tai muikkua voi syödä 1–2 kertaa kuukaudessa kalalajeja vaihdellen.
• Sisävesiltä pyydettyä kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa tai haukea voi syödä kerran viikossa kalalajeja vaihdellen, ja sisävesiltä pyydettyä muikkua 2 kertaa kuussa. Poikkeuksena ovat vesistöt, joissa on todettu tavanomaista suurempia elohopea-, PFAS- tai muita vierasainepitoisuuksia.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset, raskaana olevat ja imettävät
• Itämerestä pyydettyä luonnonlohta, taimenta, nahkiaista tai isoa, perkaamattomana yli 19 cm:n silakkaa voi syödä kerran kahdessa kuukaudessa.
• Kuoretta voi syödä pari kertaa vuoden aikana.
• Itämerestä pyydettyä kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa, haukea tai muikkua voi syödä 3–4 kertaa kuukaudessa kalalajeja vaihdellen.
• Sisävesiltä pyydettyä kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa, haukea tai muikkua voi syödä enintään 200 g (2 annosta) viikossa kalalajeja vaihdellen. Poikkeuksena ovat vesistöt, joissa on todettu tavanomaista suurempia elohopea-, PFAS- tai muita vierasainepitoisuuksia.
