Tuore tutkimus: Lämpeneminen ja rehevöityminen lisäävät sinilevien ja särkikalojen määrää – yllättäen heikentynyt ravinnon laatu ei kuitenkaan näy kalojen rasvahappopitoisuuksissa

Pohjoisten järvien levä- ja kalabiomassa lisääntyvät lämpötilan ja tuottavuuden noustessa. Samalla kalayhteisöt muuttuvat siikavaltaisista kohti särkivaltaisia. Kuva: Kimmo Kahilainen ja Brian Hayden.

Tuoreen tutkimuksen mukaan eläinplanktonia syövien kalojen ravinnon laatu laskee kohti rehevämpiä ja lämpimämpiä järviä, mutta se ei näy eroina kalojen lihasten arvokkaiden omega-3-rasvahappojen, EPA:n ja DHA:n, pitoisuuksissa.

Jyväskylän yliopiston tiedotteessa kerrotaan, että lämpötilan ja ravinnekuorman nousu muuttaa järvien lajistoa ja erityisesti kalastoa lohikaloista kohti särkivaltaisia yhteisöjä. Subarktisilla alueilla ennustetut muutokset ilmastossa ovat keskiarvoa voimakkaampia ja maankäyttö on voimistumassa.

Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti Lapissa 20 järven ravintoverkkojen biomassoja sekä omega-3-rasvahappopitoisuuksia levistä petokaloihin. Tutkijat havaitsivat suuria eroja kirkkaiden ja rehevämpien järvien eliöyhteisöissä. Lämpötilan ja järvien tuottavuuden lisääntyessä erityisesti levien ja särkikalojen määrä lisääntyy muita lajiyhteisöjä voimakkaammin.

”Kalaa on erittäin paljon rehevämmissä sinileväpitoisissa järvissä, mutta kalastuksellisesti arvokkaiden lohikalojen määrä vähenee ja särkikalojen määrä lisääntyy voimakkaasti mentäessä pohjoisista järvistä kohti eteläisempiä järviä”, sanoo tutkimusohjelmaa koordinoiva professori
Kimmo Kahilainen Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta.

Rasvahappoja tuottavat leväyhteisöt muuttuvat

Suuri osa järvien elonkirjosta koostuu vedestä, hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista. Osa rasvoista, kuten pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot, ovat eliöille fysiologisesti tärkeitä, mutta vain tietyt leväryhmät, kuten piilevät, tuottavat näitä rasvahappoja tehokkaasti.

Ravintoverkon selkärangattomat, kuten eläinplankton ja pohjaeläimet, syövät leviä, jolloin levien tuottamat tärkeät rasvahapot, kuten EPA ja DHA-rasvahapot, kulkeutuvat ravintoverkossa eteenpäin. Tutkijat mittasivat EPA- ja DHA-pitoisuuksia jokaisen tutkimusjärven lajistosta levistä petokaloihin.

”Havaitsimme piilevävaltaisten leväyhteisöjen muuntuvan sinilevävaltaisiksi ja samanaikaisen ravinnollisen laadun heikkenevän myös selkärangattomien yhteisöissä mentäessä kirkasvetisistä järvistä kohti sameavetisempiä, kertoo tutkimuksen vastaava kirjoittaja”, väitöskirjatutkija Ossi Keva Jyväskylän yliopistosta.

Rehevöityminen ei näy kalojen lihasten EPA- ja DHA-pitoisuuksissa

Vaikka eläinplanktonia syövien kalojen ravinnon laatu omega-3-rasvahapoilla mitattuna heikkeni, yllätyksekseen tutkijat eivät havainneet eroja kalojen lihaksen EPA- ja DHA-pitoisuuksissa. Sen sijaan tutkimus osoitti, että rehevämpien järvien kalasto sisälsi kokonaisuudessaan enemmän EPA ja DHA-rasvahappoja.

”Lämpimämmissä ja tuottavammissa ympäristöissä järvet ovat rehevämpiä tuottaen enemmän kalaa ja siten myös rasvahappoja, mutta kalasto muuntuu samanaikaisesti arvostetuista lohikaloista kohti särkivaltaisia yhteisöjä. Pohjois-Suomen järvet eivät ole kirkastumassa tulevaisuudessa, suunta on pikemminkin kohti lämpimämpiä ja rehevämpiä järviä ja muutokset eliöyhteisöissä ovat sen mukaisia, Keva sanoo.

Subarktisten järvien eliöyhteisöjä koskevaan tutkimukseen osallistui tutkijoita Jyväskylän, Helsingin, Itä-Suomen ja New Brunswickin yliopistoista sekä itävaltalaisesta makeanvedentutkimuksen yksiköstä.

Artikkeli