Itämeren silakkakantojen huolestuttava taantuminen johti siihen, että aikaisemmin suositeltua Pohjanlahden silakkaa tulisi nyt käyttää harkiten, ja Itämeren pääaltaalta troolattua silakkaa vältettävä kokonaan. Muutos on merkittävä, sillä silakka on suomalaisen kalastuselinkeinon ylivoimaisesti tärkein laji.

WWF:n Kalaopas on jälleen päivitetty. Se ohjaa liikennevalomenetelmällä kalan vastuulliseen kuluttamiseen. Päivityksen merkittävimmät muutokset koskevat tänä vuonna silakkaa. Uusimpien kanta-arvioiden mukaan Itämeren tärkeimmät silakkakannat ovat taantuneet tavoitetasojen alapuolelle, mikä on hälyttävä merkki Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista muutoksista.

Pohjanlahden silakkakannan tilanne on huolestuttava, sillä se on ensimmäistä kertaa alittanut tavoitetasonsa. Sen seurauksena Pohjanlahden silakka siirtyi Kalaoppaassa vihreästä merkinnästä keltaiselle. Vihreällä merkityissä lajeissa kalakannat ovat elinvoimaisia ja pyynti ei aiheuta ympäristöhaittoja. Keltaisella merkittyjen lajien kohdalla kestävyyteen voi liittyä riskejä ja epävarmuuksia.

Silakan kalastusta leikattava huomattavasti

Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakannat ovat taantuneet kriittisen tason alapuolelle. Troolilla pyydetyn Itämeren pääaltaan silakan merkintää jouduttiin muuttamaan Kalaoppaassa keltaisesta punaiseksi. WWF:n mukaan tämä tarkoittaa sitä, että sen käyttöä tulisi välttää kokonaan. Punaisella merkityt lajit ovat uhanalaisia tai kärsivät ylikalastuksesta. Myynnissä olevan kalan pyyntipaikan voi selvittää esimerkiksi kauppiaalta kysymällä.

Euroopan komissio esitti elokuun alussa silakan kohdennetun kalastuksen keskeyttämistä Itämerellä. WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaskan mukaan erityisesti troolikalastuksen merkittävä leikkaaminen olisi tärkeää silakkakantojen elpymiseksi. Vain riittävän runsaat ja monimuotoiset kalakannat voivat turvata kalastuksen elinvoimaisuuden muuttuvassa ympäristössä. 

Ympäristön muutokset vaikuttavat silakkaan voimakkaasti

Kalastus on vain osa silakan taantumista selittävistä tekijöistä, ja esimerkiksi Pohjanlahden silakka on taantunut, vaikka kalastuksen säätelyssä on noudatettu tieteellistä neuvonantoa. Suurimmat syyt tilanteen heikkenemisen taustalla ovat Ovaskan mukaan todennäköisesti seuraavat:

”Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneet muutokset. Ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen myötä kalojen elinympäristö on muuttunut, ja ravintoketjun alkupään lajit reagoivat siihen nopeasti. Silakka on esimerkki lajista, johon ympäristön muutokset vaikuttavat voimakkaasti. Kalastuksen säätelyssä tulee ottaa herkemmin huomioon Itämeressä tapahtuvat nopeat muutokset”, hän sanoo.

Silakan saaliskiintiöt tulisi ohjata pääasiassa ihmisten ruuaksi

Nykyisestä silakkasaaliista valtaosa jauhetaan kalankasvatuksen rehuksi, osa päätyy ulkomaan vientiin ja vain alle viisi prosenttia saaliista päätyy suomalaisten ruokapöytiin.

”Silakan syönti on romahtanut Suomessa. Vielä vuosituhannen vaihteessa suomalaiset söivät sitä vuosittain 1,2 kiloa per henkilö, nykyisin määrä on enää 300 grammaa. Vaikka silakasta onkin tällä hetkellä syytä olla huolissaan, maalaisjärjellä ajateltuna silakan syömisen välttäminen ei ole kokonaisuuden kannalta perusteltua. Sen sijaan saaliskiintiöt tulisi ohjata rehukalastuksen sijaan elintarvikekäyttöön”, Ovaska painottaa.