Kilpaonginnan seurajoukkueiden MM-kisat järjestettiin heinäkuussa Italiassa Ostellaton kanavalla, joka on tunnettu monista kansainvälisistä onkikisoistaan. Mukana oli kaikkiaan 28 joukkuetta, joista ykköseksi kalasti Daiwa Dorking Englannista.
Suomea kilpailuissa edusti Team Colmic Finland Lempäälän kalakerhosta täysin samalla joukkueella, jolla se voitti Suomen mestaruuden Saimaan kanavalla 2015. Joukkueessa onkivat Erkki Lavonen, Ville Lehtinen, Ramon Pasmans, Seppo Pönni ja Pekka Rintamaa.
Kapteenina hääri Marc Raemakers Belgiasta ja joukkueen apumiehinä Hollannin nuorisomaajoukkueen onkija Berjan Bruggink sekä Jarmo Heinonen ja Keijo Rintamaa. Suomi oli toisen kisapäivän onnistumisten ansiosta lopputuloksissa 15:s.
Virtaus kanavassa vaihteli
Virtaus kanavassa vaihteli sen mukaan, miten siitä otettiin kasteluvettä alueen lukemattomille pelloille. Olosuhteet olivat muutenkin vaativat, sillä lämpötila Italiassa oli käytännössä koko reissun ajan 40 plusasteen lukemissa.
Ennakkotietojen mukaan kanavassa oli vähän kalaa ja sitä piti onkia 50 metrin etäisyydeltä kelaongella. Tämä ns. tieto häiritsi treenaustamme aina viikon puoliväliin asti, koska kelaongintaa piti harjoitella kaiken muun lisäksi. Vasta loppuviikosta pääsimme joukkueen kesken yksimielisyyteen siitä, ettei kelaongella tulla näissä kisoissa juhlimaan.
Aktiivista kupitusta
Kalaa tuli viikon aikana vaihtelevasti, mutta kilpailun kannalta tärkeimpiä olivat 100-2500 grammaa painaneet lahnat. Lisäksi saatiin lukuisia 3-5-grammaisia kuhia, monneja, joita ei laskettu kisakalaksi, ja inhottavia Amerikan kissakaloja, joilla on kolme terävää myrkyllistä piikkiä. Myös muutama karppi, hopearuutana, aurinkoahven, salakka ja särkikin taisi kanavasta nousta.
Treenisaaliit olivat muutamasta kilosta hieman reiluun kymmeneen kiloon onkijaa kohden. Alussa syötimme kaiken kupeilla, mikä oli siinä kelissä kohtuullisen hikistä hommaa.
Kisaa varten kuitenkin muutimme tekniikkaa siten, että heitimme veteen 13 metrin partilla 8-10 appelsiinin kokoista palloa, joissa oli vain hieman ruokaa. Sen lisäksi kaloille tarjottiin kupilla 10-15 hyvin ruokaista palloa.
Kuppipalloista osa oli hyvin tiukkaan puristettuja, osa hieman puristettuja ja muutama jätettiin löysäksi. Tärkein elävä syötti mäskin sekaan oli ylivoimaisesti surviainen ja jokeri. Kupituksen kisan aikana tuli olla hyvin aktiivista, jotta kalat saatiin kiinnostumaan.
Ramon Pasmans onnistui parhaiten
Suomen joukkueesta Ramon Pasmans omaksui oikean taktiikan parhaiten ja onki ensimmäisenä päivänä sektorivoiton. Muilta ensimmäinen kisapäivä meni todella heikosti eri syistä johtuen ja lauantaina koko joukkueen sijoitus oli 23/28.
Allekirjoittaneella olisi ollut mahdollisuudet aina johonkin 4-5. sijaan, mutta lukuisten irti päässeiden kalojen johdosta sijoitus jäi todella huonoksi. Suurin syy siihen oli vääränmallinen koukku, jota en jääräpäänä suostunut ajoissa vaihtamaan.
Sunnuntaina tason nosto
Lauantai-iltana Ramon selvitti kaikille, mitä oli päivän aikana huomannut. Sunnuntaina hän onki jälleen erinomaisesti ja voitti sektorinsa ylivoimaisesti. Muu joukkuekin oli ottanut opiksi ja onki huomattavasti edellispäivää paremmin sijoittuen sunnuntaina kuudenneksi. Näin Suomen loppusijoitus oli 15:s.
Lauantain huonot onginnat harmittavat edelleen, koska muuten Suomella oli mahdollisuudet todella hyvään sijoitukseen. No, ensi vuonna uudestaan ja tällä kertaa Ranskaan ja samalla joukkueella!
Teksti ja kuvat: Ville Lehtinen
