Suomi on vahva vapaa-ajankalastuksen maa. Silti kalastuksen tarinaa on pitkään kerrottu ennen kaikkea miesten näkökulmasta. Tuore tutkimus muistuttaa, että kuva on paljon monipuolisempi – ja että kalavesillä on tilaa yhä useammalle naiselle.

Luonnonvarakeskuksen tuore Naiset vapaa-ajankalastajina -raportti tarjoaa kiinnostavan katsauksen naisten kalastusharrastukseen. Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen Vapaa-ajankalastajien kanssa. Se perustuu useisiin kansallisiin aineistoihin, joista tuorein kerättiin vuonna 2025 lähes 4 000 kalastonhoitomaksun maksaneelta naiselta ja noin 650 mieheltä (vertailu). Tulokset osoittavat, että kalastavat naiset ovat hyvin kirjava joukko: mukana on niin aktiivisia harrastajia kuin satunnaisia mökkikalastajia, aloittelijoita ja pitkän linjan osaajia.

Tutkimuksessa selvitettiin, mikä naisia kalastuksessa motivoi. Luonnosta nauttiminen, stressistä palautuminen ja yhdessäolo perheen kanssa nousivat tärkeimmiksi syiksi lähteä kalaan. Suurten kalojen tavoittelu sen sijaan ei useinkaan ollut keskiössä. Kalastus näyttäytyy siis monelle naiselle ennen kaikkea rauhoittavana luontokokemuksena – hetkenä irrottautua arjesta veden äärellä.

Tutkimus kertoo myös kalastustavoista. Naiset käyttävät kalastukseen keskimäärin miehiä vähemmän aikaa ja suosivat onkea, katiskaa tai rysää ja verkkoja. Kalastuksen aloitusikä on monella sama kuin miehillä – usein jo 5–6 vuoden iässä. Tutkimus kuitenkin nosti esiin huolen: vähintään 10-vuotiaiden tyttöjen kalastaminen näyttää vähenevän. Samalla kasvaa niiden naisten osuus, jotka aloittavat kalastuksen vasta aikuisena.

Ilmiö kertoo siitä, että kalastusharrastukseen johtavat polut eivät ole kaikille yhtä selviä. Tutkimuksessa monet naiset nostivat esiin myös erilaisia esteitä: välineiden puute, kalastusseuran puuttuminen tai yksinkertaisesti epävarmuus siitä, mistä aloittaa. Siksi matalan kynnyksen mahdollisuuksille on selvästi tarvetta.

Tähän tarpeeseen vastaa osaltaan Mimmit kalastaa -hanke. Viime vuosina eri puolilla Suomea järjestetyt avoimet kalastustapahtumat ovat tuoneet lajin pariin uusia harrastajia. Kun välineet, ohjaus ja kannustava ilmapiiri löytyvät paikan päältä, kynnys kokeilla madaltuu. Ja usein ensimmäinen saalis tai onnistunut heitto sytyttää kipinän, joka kantaa pitkälle.

Kalastusharrastus tarvitsee uusia tekijöitä. Naiset ja tytöt ovat siinä tärkeä osa. Tutkimus osoittaa, että kiinnostusta on – mutta joskus tarvitaan pieni kutsu, rohkaisu tai mahdollisuus kokeilla turvallisessa ja rennossa ympäristössä.

Siksi viesti kalastusseuroille ja aktiivisille harrastajille on yksinkertainen: kutsukaa mukaan. Järjestäkää matalan kynnyksen tapahtumia, ottakaa mukaan uusia kasvoja ja muistakaa, että ensimmäinen kalareissu voi olla jollekin alku elinikäiselle harrastukselle.

Jaana Vetikko