Ahventen elohopeapitoisuudet vaihtelevat merkittävästi Uudenmaan järvillä

Erot Uudenmaan järvien ahventen elohopeapitoisuuksissa ovat eri vesistöjen välillä suuria, mutta myös yksittäisten kalojen väliset erot samassakin järvessä voivat olla merkittäviä. Kuva: Tero Taponen

Ahventen elohopeapitoisuuksista Uudenmaan järvillä on saatu uutta tietoa. Elohopeapitoisuuksia on tutkittu vuosien 2016-2018 aikana yhteensä 42 järvellä sekä Gennarbyvikenillä, joka on padottu merenlahti. Erot vesistöjen välillä ovat merkittäviä.

Myös yksittäisten kalojen väliset erot ovat joissakin järvissä suuria. Tutkimusjärvet sijaitsevat eri puolilla Uuttamaata. Mittaustuloksia käytetään vesien tilan luokittelussa vuonna 2019.

Luokittelussa ahventen kylkilihaksesta mitattuja pitoisuuksia verrataan elohopean ympäristönlaatunormiin, joka vaihtelee erityyppisissä vesistöissä välillä 0,20-0,25 mg/kg kalan tuorepainoa kohti laskettua. Laatunormin raja-arvo koskee 15-20 cm pitkiä ahvenia.

Kirkasvetisissä vaihtelu erityisen suurta

Tutkituilla järvillä elohopeapitoisuuden keskiarvot vaihtelivat välillä 0,07-0,72 mg/kg. Kirkasvetisissä eli vähähumuksisissa järvissä keskiarvo oli 0,21 mg/kg, humusjärvissä hieman korkeampi 0,27 mg/kg ja runsasravinteisissa, usein savisameissa järvissä 0,14 mg/kg.

Erityisesti kirkasvetisissä järvissä vaihtelu oli suurta: niiden joukosta löytyivät sekä kaikkein korkeimmat että kaikkein matalimmat elohopeapitoisuudet.

Jokainen järvi on yksilö

Uudenmaan ELY-keskus on seurannut kalojen elohopeapitoisuutta vuodesta 2013 lähtien. Jo alussa huomattiin, että pitoisuudet vaihtelevat vesistöjen ja kalayksilöiden välillä.

Uusi Helsingin yliopiston kanssa toteutettu laajempi selvitys varmistaa, että elohopeaa koskevia tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia samantyyppisiä vesistöjä. Järvet ovat yksilöitä, ja elohopeapitoisuus voi vaihdella aivan lähekkäinkin sijaitsevilla järvillä.

Säännöllisesti vesinäytteitä

ELY-keskus seuraa vesistöjen tilaa pääsääntöisesti vesinäytteiden, kasvillisuuskartoitusten sekä kasviplankton- ja pohjaeläinnäytteiden avulla.

”Kalatutkimuksia emme yleensä tee, ja kalojen hankkiminen elohopeapitoisuuden mittaamista varten olisi meille hyvin työlästä. Yhteistyössä kalastusta harrastavien kansalaisten ja tutkijoiden kanssa kaikki onnistuu”, sanoo limnologi Jaana Marttila Uudenmaan ELY-keskuksesta. Elohopeatutkimuksia jatketaan myös tulevana talvena.

Tutkimustulokset on koottu julkaisuun ”Ahventen elohopeapitoisuus Uudenmaan järvillä 2016-2018”