Jyväskylän yliopiston tutkimus: Lyhytkestoinenkin pohjasedimentin hapettomuus on kohtalokasta raakun poikasille

Virkeä, hyväkuntoinen pikkuraakku mikroskoopin linssin läpi. Simpukasta ulostyöntyvä vaaleanharmaa uloke on simpukan jalka, jota se käyttää liikkumiseen, tarttumiseen ja ravinnonottoon joen pohjasoran sisällä. Kuva: Tuomo Sjönberg

Jokihelmisimpukka eli raakku on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu laji, jonka kannat ovat heikentyneet lajin koko esiintymisalueella. Tärkeimpänä syynä raakkujen vähenemiseen pidetään jokipohjien liettymistä, mikä tukehduttaa raakun poikaset.

Pienet raakut elävät ensimmäiset vuotensa kotivesistönsä pohjasoraan kaivautuneena. Pohjan liettyminen voi estää veden vaihtumisen pohjasorassa, mikä johtaa pohjan hapettomuuteen. Tämän on ajateltu aiheuttavan raakun poikasten menehtymisen, mutta raakun poikasten hapensietokykyä ei ole aiemmin tutkittu.

Jyväskylän yliopiston tutkijat testasivat laboratorio-oloissa alhaisen hapen vaikutusta raakun poikasten elinkykyyn. Konneveden tutkimusasemalla kasvatettuja Ähtävänjoen raakun poikasia pidettiin 10 päivää eri happipitoisuuksissa.

”Haastavinta oli kehittää menetelmä, jolla hapen pitoisuus saadaan kokeessa pysymään lähellä nollaa, mutta lähes vuoden työn jälkeen tässä onnistuttiin”, toteaa väitöskirjatutkija Heini Hyvärinen Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Lähes hapettomat olot olivat kohtalokkaita pikkuraakuille

Alimmissa happipitoisuuksissa, lähellä hapettomia olosuhteita, poikasista tuli elottomia kokeen aikana. Keskimääräisessä ja korkeassa happipitoisuudessa poikaset pysyivät hengissä.

Tutkimustulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan poikaset eivät selviä joen pohjasoran happitilanteen ollessa huono. Maastotutkimuksissa raakkujokien pohjasedimentistä on muualla mitattu nolla-happiarvoja. Huono happitilanne johtuu jokeen huuhtoutuvasta kiintoaineksesta, liettymisestä; vesi ei enää virtaa pohjan sorakerroksissa.

”Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lyhytkestoinenkin hapettomuus pohjasedimentissä on poikasille kohtalokas”, selventää bio- ja ympäristötieteiden laitoksen väitöskirjatutkija Tuomo Sjönberg.

Merkittävä tutkimus raakun suojelemisen kannalta

”Tutkimus on raakun suojelun kannalta merkittävä, sillä se todistaa pohjan happitilanteen merkityksen lajin säilyvyyden kannalta”, summaa tutkimushankkeen vastuullinen johtaja, professori Jouni Taskinen.

”On tärkeätä tehostaa tapoja, joilla hienojakoisen aineksen huuhtoutumista valuma-alueelta vähennetään. Lisäksi tulokset osoittavat, että on perusteltua kunnostaa liettyneitä jokipohjia vettä läpäiseväksi raakun lisääntymisalueilla,” Taskinen painottaa.