Itämeren vesi lämpenee ja syvän veden lämpötilat ovat paikoin ennätyksellisen korkeita. Saaristomeren keskiosan ja Selkämeren fosforipitoisuudet kasvavat. Seurantatulokset selvisivät merentutkimusalus Arandan vuosittaisella talviseurantamatkalla tammikuussa.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Ilmatieteen laitoksen yhteistiedotteessa kerrotaan, että Itämeren syvän veden lämpötilassa on havaittavissa viimeisten 20–30 vuoden aikajaksolla jopa 2–3 asteen nousu. Arandan tämän vuoden matkan aikana mitattiin paikoin ennätyksellisen korkeita lämpötiloja Suomenlahdella, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella.

Ahvenanmeren 285 metrin syvänteessä lämpötila oli 250 metrin syvyydellä yli +7°C ensimmäistä kertaa 57-vuotisen mittaushistorian aikana. ”Korkeat veden lämpötilat liittyvät todennäköisesti poikkeuksellisen lämpimään talveen 2019–2020, Itämeren vesimassojen liikkeisiin sekä ilmaston muutoksen vaikutuksiin”, kertoo erikoistutkija Pekka Alenius Ilmatieteen laitokselta.

Saaristomeren ja Selkämeren fosforipitoisuudet korkeita

Saaristomeren Kihdin selän ravinnepitoisuudet olivat korkeita. Koko vesimassa oli pinnasta pohjaan asti sekoittunutta ja happitilanne oli hyvä. Pääasiallisena syynä korkeisiin ravinnepitoisuuksiin ovat sekoittuminen ja pääaltaalta sekä Suomenlahdelta virranneet vedet. Tilanteeseen vaikuttanee myös sisempää Saaristomereltä virrannut ravinnepitoinen vesi.

”Fosforipitoisuudet Selkämerellä olivat viime vuosien tapaan korkeita, ja vaikuttaa siltä, että kyse on pysyvästä muutoksesta. Merialueen syvänteiden happitilanne on entisestään heikentynyt aiempiin vuosiin verrattuna. Viime kesinä yleistyneet Selkämeren sinileväkukinnat ovat yhteydessä fosforipitoisuuden nousuun”, toteaa matkanjohtaja Pekka Kotilainen SYKEStä.

Suomenlahden happitilanne heikentynyt

Suomenlahden happitilanne oli heikentynyt edellisestä talvesta, jolloin pohjanläheisen veden happiolot olivat poikkeuksellisen hyvät vesikerrosten tehokkaan sekoittumisen ansiosta. Nyt läntisen Suomenlahden syvänteet olivat hapettomia.

Myös Suomenlahden keski- ja itäosien syvänteissä happea oli huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten. Nämä sekoittuneet ja kerrostuneet tilanteet vaihtelevat Suomenlahdella sääolosuhteiden mukaan eri vuosien välillä.

”Fosforipitoisuudet ovat Suomenlahden pintakerroksessa edelleen korkeita, joskin viimeisten neljän vuoden aikana pitoisuudet ovat paikoitellen lievästi laskeneet. Suomenlahden pohjanläheisessä vedessä pitoisuudet olivat selvästi edellistä talvea korkeampia, ja yhdellä läntisen Suomenlahden asemalla mitattiin vuoden 1990 jälkeen suurin talvikauden fosforipitoisuus”, kertoo Harri Kankaanpää SYKEstä.

Pääaltaan syvänteet edelleen pääosin hapettomia

Suomenlahdella Suomen rannikon tuntumassa typpiravinteen pitoisuudet olivat tavanomaista korkeampia. Tähän vaikuttavat pintakerroksessa levinneet typpipitoiset jokivedet.

Itämeren pääaltaan syvänteet ovat edelleen pääosin täysin hapettomia ja syväveden fosforipitoisuudet ovat entisestään kohonneet.