Itämeren pohjakerroksen lämpeneminen on paikoin kiihtynyt 1990-luvulta alkaen. Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat täsmensivät tietoa Itämeren lämpötilan ja suolaisuuden muutoksista viimeisten 60 vuoden aikana.
Pohjan lähellä olevissa vesikerroksissa lämpötila on noussut 0,75–2,9 astetta 60 vuoden aikana eli keskimäärin noin 0,01–0,1 astetta vuodessa. Suomenlahdella ja pohjoisella Itämeren pääaltaalla lämpeneminen on ollut erityisen nopeaa.
Vuosikymmenien aikana pintavesi on makeutunut 0,3–1 yksikköä (promillea) eli keskimäärin noin 0,005–0,02 yksikköä vuodessa.
Ilmaston lämpeneminen taustatekijänä
Tiedot selviävät Science of The Total Environment -tiedelehdessä 17.11. julkaistusta verkkoartikkelista. Selvitys koski Itämeren pinta- ja pohjakerrosta Suomen merialueilla ja Itämeren pääaltaalla.
Ilmaston lämpeneminen todennäköisesti on muutosten takana. Lisääntynyt sadanta ja makean veden valuma maalta yhdessä varsin harvinaisten Itämereen tulevien suolapulssien kanssa selittää pintaveden suolaisuuden jatkuvaa laskua.
Merellä vapaasti liikkuvat mittapoijut keräävät arvokasta tietoa lämpötilasta
Selvityksen mittaukset on tehty Suomen merentutkimusalus Arandan tutkimusmatkoilla ja meressä vapaasti liikkuvilla Argo-mittauspoijuilla. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty Ruotsin Itämeren seurantatuloksia.
Tutkimus osoitti vapaasti liikkuvien mittauspoijujen hyödyllisyyden Itämeren tilan seurannassa. Niiden avulla nähtiin tarkasti lämpötilan selkeä nousu viimeisen kymmenen vuoden aikana.
”Robottipoijut ovat tulevaisuudessa olennainen osa Itämeren tilan seurantaa”, Petra Roiha Ilmatieteen laitokselta kertoo.
Lisäksi meren pohjalle asennettavien automaattisten mittalaitteiden käyttöä Itämeren tilan jatkuvaan seurantaan kehitetään parhaillaan.
Muutokset lämpötilassa ja suolaisuudessa vaikuttavat meriluontoon
Syvän veden kohoava lämpötila ja pintaveden makeutuminen huolettavat tutkijoita. Seurauksena voi olla lisääntyvää happivajetta ja muutoksia eliöyhteisöissä, kuten sinibakteereissa eli sinilevissä.
”Mahdotonta ei myöskään ole puisia hylkyjä tuhoavan laivamadon (Teredo navalis) leviäminen pohjoiselle Itämerelle tai vanhojen teräshylkyjen kiihtyvä ruostuminen”, Harri Kankaanpää SYKEn merikeskuksesta toteaa.
