Suomen ympäristökeskuksen (SYKEn) raportin mukaan nitraatin keskipitoisuudet Suomen joissa ja järvissä pysyivät raja-arvojen alapuolella kaikissa havaintopisteissä vuosina 2020–2023. Yksittäisiä nitraatin maksimiarvojen ylityksiä havaittiin kuitenkin paikoin eteläisillä ja lounaisilla joilla.
”Maatalouden nitraattipäästöjen kuormitus järvissä, joissa ja pohjavesissä on pysynyt lähes samalla tasolla kuin aiemmin. Maatalouden rehevöittämiä jokia ja järviä esiintyy etenkin Itämereen laskevien jokien valuma-alueilla sekä Iisalmen reitillä”, summaa erikoistutkija Sari Mitikka Suomen ympäristökeskuksesta.
Nitraattidirektiivi edellyttää nitraattipitoisuuksien seurantatietojen julkaisemisen joka neljäs vuosi. Direktiivin tarkoituksena on vähentää jokien, järvien ja merialueiden rehevöitymistä sekä pohjavesien pilaantumista, joka johtuu maatalouden lannoitteista ja lannasta peräisin olevista nitraateista.
Uusimmassa raportissa on tutkittu järvien, jokien, meren ja pohjavesien vedenlaatutietoja huomattavasti useammalta havaintopaikalta kuin aiemmin. Jokien, järvien ja meren havaintopaikkoja oli yhteensä 1892 ja pohjavesien 631. Avomeren seurantapaikat olivat nyt ensimmäistä kertaa mukana raportoinnissa.
Järvien ja jokien nitraattipitoisuudet pysyivät enimmäkseen ennallaan
”Edelliseen raportointijaksoon 2016–2019 verrattuna sekä nitraatin vuotuiset että talviaikaiset keskipitoisuudet ovat pysyneet enimmäkseen vakaina. Joitakin lievästi tai voimakkaasti nousevia ja laskevia pitoisuuden muutoksia kuitenkin havaittiin”, kertoo Mitikka.
Voimakkaasti nousevia pitoisuuksia havaittiin lounaisessa sisäsaaristossa, Selkämeren sisemmissä rannikkovesissä, Merenkurkun sisäsaaristossa ja neljässä joessa, joista kolme oli maatalouden kuormittamaa. Voimakkaasti laskevia pitoisuuksia havaittiin lounaisessa sisäsaaristossa sekä 13 joessa tai järvessä, joista 8 oli pääosin maatalouden kuormittamaa. Avomerellä pitoisuudet olivat lähes kauttaaltaan vakaita.
Rehevöitymisessä ei suuria muutoksia, typpikuormitus laskenut
Rehevöitymistilanne ei ole oleellisesti muuttunut verrattuna edelliseen raportointijaksoon 2016–2019. Jokien ja järvien havaintopaikoista noin kolmasosa ja rannikkovesistä lähes kaikki havaintopaikat luokiteltiin rehevöityneiksi. Avomerellä kaikki havaintopaikat todettiin rehevöityneiksi.
Kuormitustarkastelussa todettiin, että Pohjanlahteen päätyvä typpikuormitus on laskenut edellisen raportoinnin jälkeen kaikilla merialueilla. Jopa Saaristomeren ja Selkämeren alueilla kuormitus on kääntynyt laskuun. Vaikka typpikuormitus on laskenut, toinen merkittävä ravinne eli fosfori vaikuttaa edelleen rehevöitymiseen.
Pohjavesien alhaiset nitraattipitoisuudet eivät juuri muuttuneet
Pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat seurantatulosten perusteella edelleen pääosin alhaisia verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Pohjavesissä raja-arvo ylittyi vain yhdellä prosentilla seurantapaikoista.
Pitoisuuksien muutokset ovat olleet pääasiassa lieviä, kun vertaillaan edellisiin raportointijaksoihin. Tulokset viittaavat siihen, että maatalouden vaikutukset ovat pohjavesien osalta hallinnassa suurimmassa osassa maata.
