Kaikuluotauksen soveltuvuus kalakantojen arviointiin vaihtelee järvestä, kalapopulaatiosta ja ajankohdasta riippuen. Erityisesti suurta vaihtelu on Pohjois-Lapin kirkkaissa ja karuissa järvissä, joissa vuoden- ja vuorokaudenaika vaikuttavat ratkaisevasti kaikuluotauksen onnistumiseen.

Suomessa kaikuluotausta on käytetty jo pitkään muikkukantoja arvioitaessa, mutta menetelmä sopii hyvin myös sameiden Etelä-Suomen järvien kuorekannoille. Sameissa järvissä esiintyy kuitenkin runsaasti sulkasääsken toukkia, jotka aiheuttavat suuren virheen normaalilla tavalla laskettuihin kalamääräarvioihin.

”Jouduimme kehittämään menetelmän, jolla pystyimme erottamaan kalojen ja toukkien aiheuttamat kaiut toisistaan melko tiheissäkin sulkasääskiesiintymissä. Hyvin sameissa järvissä tarvitaan kaikuluotauksen lisäksi myös pintatroolausta, koska kuoreet ovat ajoittain pinnassa ja luotaimen katvealueella”, kuvailee Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa kaikuluotauksen soveltuvuudesta kalakantojen arviointiin väitellyt Tommi Malinen.

Lapin järvissä suurta vaihtelua

Parhaiten kaikuluotaus sopii Pohjois-Lapissa Malisen mukaan usean siikamuodon järvissä esiintyvän ja ulapalle keskittyneen tiheäsiivilähampaisen pikkusiian eli reeskan arviointiin. Yhden siikamuodon järvissä myös suureksi kasvava harvasiivilähampainen pohjasiika saattaa esiintyä ulapalla, jolloin senkin runsautta voidaan arvioida kaikuluotauksella.

”Usean siikamuodon järvissä pohjasiika esiintyy matalilla alueilla ja pienikokoinen harvasiivilähampainen siika eli rääpys pohjakatveessa, joten niiden runsautta ei voida arvioida kaikuluotauksella”, Tommi Malinen kertoo.

Myös vuoden- ja vuorokaudenaika vaikuttavat tutkimustulosten perusteella paljon kaikuluotauksen soveltuvuuteen Lapin järvissä. ”Keskikesällä siiat pysyttelevät Lapin järvissä kaikuluotaimen pohjakatveessa sekä päivällä että yöllä, samoin syyspäivinä. Sen sijaan pimeinä syysöinä siiat esiintyivät ulapalla välivedessä ja niiden määrää voitiin siten arvioida kaikuluotauksella”, Malinen kertoo.

Tommi Malisen väitöskirja ”Kaikuluotauksen soveltuvuus Etelä-Suomen kuorejärvien ja Pohjois-Suomen siikajärvien kalakantojen arviointiin” on tarkastettu Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa.