Kyttyrälohi leviää Atlantilla – Mahdollinen uhka Tenon lohikannoille?

Tyyneltä valtamereltä Kuolan niemimaalle 1950-luvulla tuotu kyttyrälohi on nyt levinnyt Atlantilla laajemmalle ja runsaampana kuin koskaan aikaisemmin aina Tenojokea myöden. Kuva: Janne Rautanen

Luonnonvarakeskuksen (Luke) lohiasiantuntija, tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro on ihmeissään. Tyyneltä valtamereltä Kuolan niemimaalle 1950-luvulla tuotu kyttyrälohi on levinnyt Atlantilla laajemmalle ja suuremmissa määrin kuin koskaan aikaisemmin.

Kyttyrälohen istutukset lopetettiin Venäjällä Kuolan niemimaalla vuonna 2001. Sen jälkeen kanta on pysynyt pienenä, kunnes viime vuonna kyttyrälohen määrä räjähti käsiin ympäri Atlanttia. Yhtäkkiä sitä tavattiin pitkin Norjan rannikkoa, Saksassa, Brittein saarilla, Islannissa, Grönlannissa ja Kanadan Newfoundlandissa asti.

”Vieraslajin voimakas yhtäkkinen leviäminen on mystinen asia. Jossain on täytynyt olla äärettömän onnistunut kutu ja poikasten eloonjäänti erittäin hyvä, jotta näin nopea leviäminen ylipäätään on ollut mahdollista”, Luken lohiasiantuntija Jaakko Erkinaro ihmettelee.

Vuonna 2016 kyttyrälohia havaittiin 30 Norjan joessa 159. Seuraavana vuonna noin 300 Norjan joesta nostettujen kyttyrälohien saalis oli huimat 5400 yksilöä. Sitä on noussut myös Tenojokeen.

Vertailua Tenon lohiin

Etukäteen on vaikeaa ennustaa, miten eri lajit sopeutuvat samoihin elinympäristöihin. Lohikalojen elinkiertopiirteitten monimuotoisuus on valtava.

”Toisin kuin Tenojoen lohilla, kyttyrälohen eliniässä ei ole vaihtelua. Siinä missä tenonlohet saattavat elää yli kymmenvuotiaiksi ja käydä merivaelluksiltaan useita kertoja kotijoessa kutemassa, kyttyrälohi elää vain vajaa kaksivuotiaaksi, kutee ja kuolee”, Erkinaro vertailee.

”Kyttyrälohi myös kutee aikaisemmin kuin tenonlohi. Siten se ei ole hajottamassa muiden lohien joen pohjaan kaivamia kutukuoppia. Kyttyrälohen poikaset lähtevät pian kuoriutumisen jälkeen vaellukselle mereen eivätkä jää kilpailemaan ravinnosta muiden poikasten kanssa. Sukulaisiaan pienempi kyttyrälohi ei myöskään risteydy muiden lohien kanssa”, Erkinaro kertoo vieraslajin suotuisammista piirteistä.

Ilmastonmuutos merkittävä uhka

Hän mainitsee kuitenkin myös uhkaavia piirteitä, joista muut lohet todennäköisesti tykkäävät kyttyrää: ”Kyttyrälohet ovat aggressiivisia ja puolustavat kutupaikkojaan raivoisasti. Ne saattavat häätää alkuperäisiä lohia silloin, kun ovat itse kutupuuhissa. Emme myöskään tiedä vieraslajin mukanaan tuomista taudeista tai loisista etukäteen mitään”, Erkinaro pohtii.

Lohikantojen monimuotoisuus on huimaa. Ei siis ole olemassa yhtä tenonlohta vaan rypäs perinnöllisesti eriytyneitä lohikantoja, joilla on keskenään merkittävät geneettiset erot.

Vieraslajit saattavat olla uhka tenonlohen geneettiselle monimuotoisuudelle, mutta todellisia uhkia on muitakin. Yksi merkittävimmistä Atlantin lohen uhkista on ilmastonmuutos.

”Kun jokivesien lämpötilat nousevat, lohen poikasvaellus mereen aikaistuu. Meren olosuhteet eivät kuitenkaan ole välttämättä vielä silloin suotuisia lohenpoikasille. Kalat voivat kuolla merellä nälkään ja ennen pitkää koko lohipopulaatio on vaarassa”, Erkinaro kertoo.

Jos lohen perinnöllinen monimuotoisuus pienenee, samalla myös sen kyky sopeutua erilaisiin olosuhteisiin ja ympäristön muutoksiin vähenee. Siksi myös kyttyrälohen ja muiden mahdollisten vieraslajien, kuten Jäämeren viimeaikaisen tulokkaan makrillin, vaikutuksia lohipopulaatioihin on seurattava tarkoin.