Mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille. Tulokset selvisivät juuri päättyneessä MIF-hankkeessa, jossa kehitettiin myös mikromuovien tutkimusmenetelmiä.

Suomen Ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa kaikista tutkituista eliöryhmistä löytyi mikromuoveja. Eniten mikromuoveja kertyy tutkimusten perusteella sinisimpukoihin, jotka suodattavat vettä saadakseen ravintoa.

Vähäisempiä määriä löydettiin merenpohjan yleisimmistä pohjaeläimistä eli liejusimpukoista, liejuputkimadoista ja surviaissääskien toukista. Mikromuovia päätyy vesieliöihin todennäköisimmin niiden ravinnonoton kautta. Altistumiseen vaikuttavat elinympäristö, ravinto ja ruokailutapa.

Muovi ja kierrätyskumi aiheuttivat stressiä planktoneliöissä ja liejusimpukoissa laboratoriokokeissa. Pienet planktonäyriäiset kuolivat tai eliöiden stressitasot nousivat, kun ne altistettiin autonrengaskumille ja ruuan tähteitä sisältäville pakastevihannespusseille (kevyt-PE). Autonrengaskumille altistetuista Itämeren liejusimpukoista havaittiin kumista peräisin olevia haitta-aineita kuten metalleja ja PAH-yhdisteitä.

Avomeren silakoissa ja kilohailissa hyvin vähän muovia

Kalojen mikromuovimäärissä oli suuria eroja sekä eri kalalajien välillä että alueellisesti. Tutkimuksen mukaan avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä löytyi hyvin vähän muovia.

Huomattavasti useammin tai enemmän mikromuoveja löytyi Suomen rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta. Hankkeen aikana kehitetyn menetelmän avulla analyysitarkkuus parani, mikä mahdollisti entistä pienempien hiukkasten tunnistamisen.

”Kenttätutkimukset osoittavat, että mikromuoveja löytyy kaikkialta eli veden pintakerroksista, syvemmältä vesipatsaasta, meren ja järvien pohjalta sekä kaloista, simpukoista ja pohjaeläimistä. Mitä pienempiä mikromuoveja tutkitaan, sitä korkeampia pitoisuuksia havaitaan, koska muovit pilkkoutuvat ympäristössä jatkuvasti pienemmiksi”, kertoo hankkeen vetäjä, tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Pintavesistä mikromuoveja löytyi vastaavina pitoisuuksina sekä Suomen rannikkovesistä että Kallavedeltä Kuopion kaupungin läheisyydestä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vesistöihin päätyvän mikromuovin lähteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi maalla. Itämerellä kerrostuneisuus näyttäisi vaikuttavan mikromuovipitoisuuksiin eri vesikerroksissa.

Sedimentissä enemmän mikromuovia kuin vedessä

Itämeren pohjan sedimentissä mikromuovia on suurempia pitoisuuksia kuin samalla alueella vedessä. Mikromuovihiukkasten pitoisuudet olivat suhteellisen korkeita paikallisesti rannikkosedimenteissä. Ne yltävät samalle tasolle kuin mm. Norjan rannikolla ja eteläisellä Itämerellä.

”Mikromuoveja kulkeutuu maalta vesistöön etenkin virtaavien vesien mukana. Näistä tärkeimpiin kuuluu hulevesi, joka on taajamissa valuvaa sade- ja lumensulamisvettä. Tulokset osoittavat, että kaupunkiympäristön hulevedet sisältävät mikromuoveja, joiden määrän ajallinen ja paikallinen vaihtelu on suurta. Tulevaisuudessa erityisesti liikenteen mikromuovipäästöistä tarvitaan lisää tietoa”, kertoo tutkija Julia Talvitie Suomen ympäristökeskuksesta.

Ympäristön mikromuovit ovat pääosin käytetyimpiä muovilaatuja

Hankkeessa kehitettiin spektroskooppisia analyysimenetelmiä, joilla selvitettiin ympäristönäytteistä löytyneiden hiukkasten muovilaadut. ”Yleisimmät näytteistä löydetyt muovilaadut olivat samoja sekä Itämeressä että Kallavedellä, sekä kaloissa ja pohjaeläimissä”, kertoo Itä-Suomen yliopiston osahankkeen johtaja, SIB Labsin johtaja Arto Koistinen.

Polyeteeni (PE) oli usein runsain muovityyppi näytteissä. Tämä on ymmärrettävää, sillä polyeteeni eri muodoissaan on maailman käytetyin muovin raaka-aine. Myös polypropeenia (PP) löytyi kaikista tutkituista näytteistä. Kolmas yleisesti näytteissä esiintynyt muovilaatu oli polyeteenitereftalaatti (PET). PP ja PET ovat laajasti kuluttajatuotteissa, mm. pakkauksissa, käytettyjä muoveja.

Ympäristönäytteissä kuidut olivat yleisempiä kuin hiukkaset. Koska muovikuituja ja -hiukkasia löytyy kaikkialta elinympäristöstämme, näytteenotto ja laboratoriotyöskentely vaativat erityistä huolellisuutta ja laadunvarmistusta, jotta tulokset pysyvät luotettavina.

Mikromuovit Suomen vesistöissä (MIF) -hanke (2016–2020)

Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa yhdistyivät laajat kenttätutkimukset, kokeellinen ravintoverkkotutkimus sekä kehittyneet materiaalintunnistusmenetelmät. Hankkeen tavoitteena oli kehittää menetelmiä ja tuottaa kansallista tietoa mikroskooppisen muoviroskan käyttäytymisestä vesiympäristössä sekä arvioida mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Hanke oli Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteinen.

Hankkeen aikana mikromuovitutkimus on tehnyt aimo harppauksia menetelmällisesti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja tieto mikromuovipitoisuuksista ja mikromuovimateriaaleista on tarkentunut huomattavasti. Hankkeella on ollut suuri merkitys mikromuoveihin liittyvän tiedon kartuttamisessa ja levittämisessä.

SYKE jatkaa tutkimuksia mikromuovien vaikutuksista meriekosysteemissä ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat arvioivat mikromuovien vaikutusta ihmisten terveyteen.