Maatalouden ympäristösääntelyä uudistetaan parhaillaan. Fosforilannoitukselle ollaan säätämässä enimmäismäärät, jotka koskisivat kaikkia tiloja. Rajoitusten noudattamista pitäisi pystyä valvomaan nykyistä paremmin.
Tämä onnistuisi uuden raportin mukaan digitaalisella tietojärjestelmällä, johon kerättäisiin ravinne-, viljely- ja satotiedot kaikilta Suomen peltolohkoilta. Tällaisen ravinnetietovarannon perustaminen edellyttäisi uutta lainsäädäntöä.
Maatalouden aiheuttaman vesien rehevöitymisongelman ratkaisemisessa tarvitaan tehokasta maatalouden ympäristösääntelyä. Tätä sääntelyä uudistetaan parhaillaan. Nykyiset rajoitukset lannoitetypen käytölle täydentyvät lannoitelainsäädäntöön tuotavilla, kaikkia viljelijöitä koskevilla säännöksillä fosforilannoituksen enimmäismääristä.
Viranomaisten käyttöön digitaalinen ravinnetietovarasto
Uudessa raportissa esitetään, että lannoitesääntelyn tueksi perustettaisiin viranomaisten ja tutkijoiden käyttöön digitaalinen ravinnetietovaranto. Raportti on laadittu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistyönä.
”Viljelijät kyllä tietävät omien peltojensa ravinnetilan, mutta tieto ei nykyisin siirry tiloilta hallinnon tai tutkimuksen käyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että lannoiterajoituksia ja muutakin ympäristöpolitiikkaa joudutaan suunnittelemaan ja toteuttamaan puutteellisin tiedoin”, toteaa tutkija Kauko Koikkalainen Lukesta.
Digitaaliseen ravinnetietovarantoon kerättäisiin kaikkien Suomen peltolohkojen ravinne-, viljely- ja satotiedot. Tietovarantoa ylläpitäisi Ruokavirasto.
Maanäytteiden otto saatava entistä luotettavammaksi
”Tietovarannon perustaminen edellyttäisi, että viljavuustutkimusten maanäytteiden otto saataisiin nykyistä luotettavammaksi. Myös hallinnon nykyisiä rekistereitä tulisi kehittää, esimerkiksi yhdenmukaistaa kasvirekisteri ja perustaa reaaliaikainen lannoitevalmisterekisteri”, jatkaa Koikkalainen.
Tietovaranto auttaisi ympäristöpolitiikan suunnittelua ja maatalouden vesiensuojelutoimien kehittämistä mahdollisimman kustannustehokkaiksi.
Ravinnetietovarannon käyttöönotto vaatisi joillain tiloilla lisätoimia
Maatalouden ravinnetietovarannon käyttöönotto vaatisi lisätoimia tiloilla, jotka eivät tällä hetkellä tee lohkokohtaisia muistiinpanoja nykyisen ympäristökorvauksen edellyttämässä laajuudessa.
Lisätoimia tulisi myös tiloille, joilla lohkomuistiinpanoja ei vielä tallenneta digitaalisesti. Tiloille suunnattujen erillisten kyselyjen ja raportointien tarve kuitenkin vähenisi.
”Maanviljelijöiden haastattelut osoittavat, että peltolohkokohtaisten ravinnetietojen keräämiseen ja hyödyntämiseen suhtaudutaan monella eri tavalla, sekä kielteisesti että myönteisesti. Osa haastatelluista viljelijöistä epäili, etteivät kaikki viljelijät noudata lannoitusrajoja eivätkä kerää tietoja asianmukaisesti. Ravinnetietovaranto voidaan tällöin nähdä mahdollisuutena taata, että säännöt ovat kaikille samat”, summaa erikoistutkija Helena Valve SYKEstä.
Ravinnetietovarannon perustaminen edellyttää uutta lainsäädäntöä
Ravinnetietovarannon perustaminen edellyttäisi uutta lainsäädäntöä. Kaikille viljelijöille säädettäisiin velvollisuus pitää ja raportoida viranomaiselle nykyisen ympäristökorvausjärjestelmän tasoista lohkokirjanpitoa tavalla, joka mahdollistaa enimmäislannoitusmäärien valvonnan.
Vaikka ravinnetietovaranto tarkoitettaisiin ensisijaisesti viranomaistarkoituksiin, sen sisältämät tiedot ovat pääosin julkista ympäristötietoa, jonka saatavuuden rajoittamiselle ei ole perusteita.
Tietojen luovuttamisesta on kuitenkin säädettävä erikseen joko yleisesti ympäristötietoja koskevalla julkisuuslain muutoksella tai sisällyttämällä ravinnevarantoon sisältyvien ympäristötietojen luovuttamista koskevat säännökset ravinnekuormituksen rajoittamista koskevaan erityislainsäädäntöön.
Selvitys on osa Suomen ympäristökeskuksen vetämää Samassa Vedessä -hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää konkreettisia suosituksia vesiensuojelun tietoperustan ja menetelmien parantamiseksi. Hanketta rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto ja siinä on mukana tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta, Luonnonvarakeskuksesta, Helsingin yliopistosta ja Pyhäjärvi-instituutista.
